Blogimme on muuttanut! Tervetuloa jatkossa lukemaan Nalan kuulumisia osoitteesta: http://rottlifeaurora.wordpress.com/  

Perjantaina vedettiin jälleen tuplatreenit, kun ensin käytiin vähän aksailemassa HauHau:n vapaavuorolla ja sen perään vielä Helenan tokotreenit. HauHau:n vuorolle meidän kanssa sattuivat samaan aikaan myös Virpi ja bortsu-narttu Ja. Virpiltä saatiinkin erittäin hyviä vinkkejä keinun treenaamiseen, kiitos niistä. Tällä hetkellä nimittäin olen keinun kanssa itse ihan yhtä jännittynyt kuin Nala eli oikein lietson neidin jännitystä kertomalla sille koko kropallani, että "Varovasti, tämä keinu on vaarallinen!!" No, tästä elementistä nyt luonnollisesti tarvis päästä eroon eli muuttaa oma kehonkieli varmemmaksi ja rennommaksi. Lisäksi Virpin neuvosta kokeilimme paineen purkamista joka keinusuorituksen jälkeisellä patukkaleikillä. Tämä tuntui auttavan, sillä viimeisellä kerralla Nala tuntui menevän keinulle jo hiukan vapautuneemmin. Jatkamme näillä eväillä eteenpäin. Kyllä on vaan ihanaa, kun aina löytyy joku jolta kysyä neuvoa Keinun lisäksi tehtiin keppejä helpommalta ohjauspuolelta niin, että lopussa oli kannellinen palkkakippo odottamassa. Tällä saatiin hyvin pujotteluun vauhtia, joskin aina välillä Nalalla oli niin kiire palkalle ettei olisi malttanut pujotella loppuun asti. No, kannen ansiosta palkat jäivät tällöin aina saamatta ja pikkuhiljaa neidin kaaliin alkoi menemään, että kepit tulee pujotella loppuun asti, jos palkkapurkin kannen haluaa saada auki

Tokotreeneissä Nala oli taas ihana! On se vaan superhuippu treenikaveri Luoksepäästävyyden jälkeen (joka sujui hyvin) vahvistettiin maahan, istu ja seiso - käskyjä. Ja edelleen meitä vaivaa sama ongelma eli maahanmeno ja seisominen ovat loistavia, istuminen ei millään meinaa onnistua. Nalahan kyllä istuu lähietäisyydeltä käskettäessä tosi hyvin, samoin kaukona osaa nousta hienosti maasta istumaan. Mutta vauhdista istuminen kauempaa ei onnistu sitten millään vaan likka painuu aina maihin. Tässä näemm miten käy, kun tokon ALO-luokkaa varten tulee vaan treenattua superpaljon liikkeestä maahanmenoa ja seisomista

Tämän jälkeen seuraamista, jonka yhteydessä aina yllättäen jonkun käännöksen jälkeen jääviä. Maahanmeno jälleen superhyvä, seisominen ok (pari askelta perään) ja istumisessa jouduin käyttämään käsiapua. Hyvin Nala oli kuitenkin kokonaisuudessaan skarppina.

Hyppyä. Nyt löysimme keinon, jolla saimme Nalan istumaan yhdestä käskystä esteen taakse, jee!! Eli otin namin oikeaan käteeni ennen hypylle lähettämistä. Samantien istu-käskyn tehottua nami lensin kädestä Nalan taakse. Täytyy nyt tehdä näitä sen aikaa, että neidin kaaliin menee lopullisesti se, että esteen takana nykyisin istutaan, ja hävittää namia kädestä sen jälkeen pois. Toivoa ei ole vielä menetetty

Ruutu alkaa olla siinä mielessä kivassa kuosissa, että Nala alkaa pikkuhiljaa selkeästi hahmottamaan ruutu-käskyn merkityksen. Loppuosassa en myöskään usko olevan mitään ongelmia, sillä Nala pysähtyy hienosti käskystä seisomaan, menee maahan ja kestää kyllä myös "loppurituaalit" eli ohjaajan kävelyn edestakaisin ja siitä yllättäen seuraa-käskyn. Ruudun hahmottamisessa tietysti on vielä paljon hommia ja ruutuun menemisiin pitää myös saada lisää varmuutta ja vauhtia. Hyvällä mallilla ollaan ja Nala oli jopa niin innoissaan ruudusta, ettei olisi millään malttanut istua perusasentoon ennen sinne lähetystä

Lopuksi nouto, jonka Nala teki täydellisesti! No okei, joudun vielä ottamaan muutaman pakkiaskeleen Nalan ollessa tuomassa kapulaa takaisinpäin, jotta neiti varmasti istuu mun eteen kapulan kanssa, mutta jos ei tätä huomioida niin suorituksessa ei juuri huomautettavaa ollut. Vauhdilla kapulalle, lähes yhtä kovalla vauhdilla takaisinpäin, suora luovutusasento eteen ja rauhallinen kapulan pito. Hieno Nala ja kylläpä meillä oli taas kivaa! 

Maanantaina jälleen tokoiltiin Rantasipin parkkiksella ja kyllä tuli taas hiljaa mielessä todettua, että paljon on meillä vielä opittavaa ennen AVO-kokeita. Joka liikkeestä löytyy ainakin vähän hiottavaa ja toisissa sitten taas vähän enemmän.. No, mikäs kiire tässä. Tavoite on, että viimeistään joskus keväällä (maalis-touko) oltais koekunnossa.

Nalalla oli tällä kertaa jälleen märkä maa - syndrooma..  Eli toisin sanoen esimerkiksi perusasennoista liikkeiden alussa ei meinannut tulla yhtään mitään, kun eihän kaunista vaahterapeppua voi kylmään ja märkään asfalttiin laskea, siis yök!  Kyllä meillä täytyy selkeästi olla aina aurinkoinen sää, jos ulkokisoihin meinataan mennä

Alkuun tehtiin pitkästä aikaa paikkamakuu. Tehtiin vain 2min. kun mukana oli niin paljon aloittelevia koirakoita, mutta tämän 2min. Nala pysyi oikein hienosti, eikä ilmeisesti vaikuttanut niin kovin huolestuneeltakaan, vaikka itse menin jonkun matkan päähän puun taakse piiloon. Tosin kyseinen puu ei kyllä tainnut olla niin leveä, että ihan kokonaan sen taakse olisin peittynyt , mutta jota kuinkin piilossa siis kuitenkin. Jos jotain pientä viilattavaa liikkeestä voisi sanoa, niin loppuperusasento oli mielestäni himpan vino. En kuitenkaan siihen puuttunut, kun Nalalla oli muutenkin niin kovin ongelmallista tänään kauniin takapuolensa maahan laittamisen kanssa..

Seuraavaksi seuraamista muiden koirakoiden välistä ja ohi pujotellen. Vähän Nalaa ahdisti vieraiden koirien vierestä meno ja siitä johtuen seuraaminen oli aika ajoin vähän väljää. Myös perusasennoissa oli yllättäen paaaljon korjattavaa. Joko istui vinoon tai sitten ei istunut ollenkaan, voi voi..

Lopuksi estehyppyä. Nala istahti jo muutamaan kertaan esteen toiselle puolelle yhdestä käskystä, tosin luovan mietintätauon jälkeen, mutta kuitenkin. Joten kyllä se sieltä pikkuhiljaa  Tällä hetkellä vaan joudun vielä lähettämään Nalan tosi läheltä hyppyä, jotta saan istu-käskyn toimimaan ja tämä toki vaikeuttaa likan takaisinpäin tuloa. Ei sillä etteikö neiti pääsis esteen yli, mutta huomasin, että korrektisti luoksetuleminen on haastavaa, kun ison loikan jälkeen Nala on jo käytännössä mun jaloissa. Joten tämä on kyllä pakko saada toimimaan niin, että pystyn lähettämään Nalan kauempaa hypylle ja myös siis istuu, kun annan käskyn kauempaa.

Puuh, hiki tulee otsalle jo pelkästään työmäärää miettiessä  No, pääasia että pidetään pilke silmäkulmassa eikä oteta asioita liian tosissaan, toko pitää kuitenkin olla hauskaa niin ohjaajalle kuin koirallekin!