tiistai, 8. marraskuu 2011

Olemme muuttaneet

Blogimme on muuttanut! Tervetuloa jatkossa lukemaan Nalan kuulumisia osoitteesta: http://rottlifeaurora.wordpress.com/  

lauantai, 5. marraskuu 2011

Hyvät neuvot ovat kultaakin kalliimpia

Perjantaina vedettiin jälleen tuplatreenit, kun ensin käytiin vähän aksailemassa HauHau:n vapaavuorolla ja sen perään vielä Helenan tokotreenit. HauHau:n vuorolle meidän kanssa sattuivat samaan aikaan myös Virpi ja bortsu-narttu Ja. Virpiltä saatiinkin erittäin hyviä vinkkejä keinun treenaamiseen, kiitos niistä. Tällä hetkellä nimittäin olen keinun kanssa itse ihan yhtä jännittynyt kuin Nala eli oikein lietson neidin jännitystä kertomalla sille koko kropallani, että "Varovasti, tämä keinu on vaarallinen!!" :shock2: No, tästä elementistä nyt luonnollisesti tarvis päästä eroon eli muuttaa oma kehonkieli varmemmaksi ja rennommaksi. Lisäksi Virpin neuvosta kokeilimme paineen purkamista joka keinusuorituksen jälkeisellä patukkaleikillä. Tämä tuntui auttavan, sillä viimeisellä kerralla Nala tuntui menevän keinulle jo hiukan vapautuneemmin. Jatkamme näillä eväillä eteenpäin. Kyllä on vaan ihanaa, kun aina löytyy joku jolta kysyä neuvoa :) Keinun lisäksi tehtiin keppejä helpommalta ohjauspuolelta niin, että lopussa oli kannellinen palkkakippo odottamassa. Tällä saatiin hyvin pujotteluun vauhtia, joskin aina välillä Nalalla oli niin kiire palkalle ettei olisi malttanut pujotella loppuun asti. No, kannen ansiosta palkat jäivät tällöin aina saamatta ja pikkuhiljaa neidin kaaliin alkoi menemään, että kepit tulee pujotella loppuun asti, jos palkkapurkin kannen haluaa saada auki :wink:

Tokotreeneissä Nala oli taas ihana! On se vaan superhuippu treenikaveri :heaven: Luoksepäästävyyden jälkeen (joka sujui hyvin) vahvistettiin maahan, istu ja seiso - käskyjä. Ja edelleen meitä vaivaa sama ongelma eli maahanmeno ja seisominen ovat loistavia, istuminen ei millään meinaa onnistua. Nalahan kyllä istuu lähietäisyydeltä käskettäessä tosi hyvin, samoin kaukona osaa nousta hienosti maasta istumaan. Mutta vauhdista istuminen kauempaa ei onnistu sitten millään vaan likka painuu aina maihin. Tässä näemm miten käy, kun tokon ALO-luokkaa varten tulee vaan treenattua superpaljon liikkeestä maahanmenoa ja seisomista :roll:

Tämän jälkeen seuraamista, jonka yhteydessä aina yllättäen jonkun käännöksen jälkeen jääviä. Maahanmeno jälleen superhyvä, seisominen ok (pari askelta perään) ja istumisessa jouduin käyttämään käsiapua. Hyvin Nala oli kuitenkin kokonaisuudessaan skarppina.

Hyppyä. Nyt löysimme keinon, jolla saimme Nalan istumaan yhdestä käskystä esteen taakse, jee!! :jokeri: Eli otin namin oikeaan käteeni ennen hypylle lähettämistä. Samantien istu-käskyn tehottua nami lensin kädestä Nalan taakse. Täytyy nyt tehdä näitä sen aikaa, että neidin kaaliin menee lopullisesti se, että esteen takana nykyisin istutaan, ja hävittää namia kädestä sen jälkeen pois. Toivoa ei ole vielä menetetty :denti:

Ruutu alkaa olla siinä mielessä kivassa kuosissa, että Nala alkaa pikkuhiljaa selkeästi hahmottamaan ruutu-käskyn merkityksen. Loppuosassa en myöskään usko olevan mitään ongelmia, sillä Nala pysähtyy hienosti käskystä seisomaan, menee maahan ja kestää kyllä myös "loppurituaalit" eli ohjaajan kävelyn edestakaisin ja siitä yllättäen seuraa-käskyn. Ruudun hahmottamisessa tietysti on vielä paljon hommia ja ruutuun menemisiin pitää myös saada lisää varmuutta ja vauhtia. Hyvällä mallilla ollaan ja Nala oli jopa niin innoissaan ruudusta, ettei olisi millään malttanut istua perusasentoon ennen sinne lähetystä :psykobabe:

Lopuksi nouto, jonka Nala teki täydellisesti! No okei, joudun vielä ottamaan muutaman pakkiaskeleen Nalan ollessa tuomassa kapulaa takaisinpäin, jotta neiti varmasti istuu mun eteen kapulan kanssa, mutta jos ei tätä huomioida niin suorituksessa ei juuri huomautettavaa ollut. Vauhdilla kapulalle, lähes yhtä kovalla vauhdilla takaisinpäin, suora luovutusasento eteen ja rauhallinen kapulan pito. Hieno Nala ja kylläpä meillä oli taas kivaa! :sydän:

lauantai, 5. marraskuu 2011

Mitä meillä syödään?

 
Päätin kirjoittaa pitkästä aikaa Nalan ruokinnasta. Nalahan on nyt elänyt raakaruokinnalla kohta kaksi vuotta ja se on sopinut neidille hienosti. Maha toimii sopivasti, ruokahalu on hyvä, turkki kiiltää, hampaat ovat pysyneet valkoisina ja niin edelleen. Toisin sanoen ulkoisesti Nala näyttäisi voivan erittäin hyvin. Myös omaan ajatusmaailmaani raakaruokinta on sopinut hyvin. On mukavaa pystyä tarjoamaan koiralle mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Lisäksi tiedän varmasti aina, mitä koiralleni oikeasti syötän. Ehkä eniten kuivanappuloissa vieroksun kuitenkin sitä suurta hiilihydraattimäärää, jota koira ei pysty hyödyntämään kunnolla, eikä näin ollen tee sillä käytännössä yhtään mitään. En kuitenkaan sano, että raakaruokinta olisi mikään ainoa ja ehdoton tapa ruokkia koiraa. Kaikille koirille se ei varmasti edes sovi ja toisaalta Nala - kuten moni muukin koira tässä maailmassa - eläisi varmasti ihan yhtälailla hyvän ja onnellisen elämän vaikka olisikin syönyt koko elämänsä teollista ruokaa. En kuitenkaan usko, että enää itse koskaan palaisin ruokkimaan Nalaa teollisella ruualla, niin hyvin raakaruokinta on meidän tarpeisiin soveltunut
 
Raakaruoka on aina maistunut Nalalle hyvin, jos ei lasketa ennen sterilisaatiota olleita valeraskauskausia, jolloin neidille ei oikein maistunut mikään ruoka. Vielä viime talvena Nala ei myöskään oikein tykännyt lohesta ja lohen joukkoon joutui sekoittelemaan milloin mitäkin lisuketta (kermaviiliä, raejuustoa tms.), jotta Nala sen suostui syömään. Viime keväänä lohi kuitenkin alkoi pikku hiljaa maistumaan ja tällä hetkellä se on yhtä Nalan suurimmista herkuista. Sen sijaan kesällä neiti yllättäen päätti, että possun liha ei olekkaan enää hyvää ja ne alkoivat jäämään kuppiin  No, miksipä sitä sellaista tyrkyttämään, mikä ei kelpaa, joten possu jätettiin sitten ruokavaliosta pois, kun kerta toisensa jälkeen tuntui, ettei se Nalalle kelpaa sitten millään. Possun luut likka kyllä jyrsii tyytyväisenä, joten hieman olen tuota lihan yhtäkkistä nirsoilua ihmetellyt. Tällä viikolla ostinkin pitkästä aikaa pakkaseen nauta-sikaa Nalalle, katsotaan huomaako neiti possun sieltäkin seasta vai popsiiko masuunsa tyytyväisenä  Toinen mistä Nala ei tykkää on poro ja tämä siis ihan kaikessa muodossa niin lihana kuin luinakin. Porosta olen kuitenkin lukenut, että se onkin aika usein sellainen, josta koirat eivät välttämättä tykkää, ilmeisesti voimakkaan hajun takia. Hirvi kuitenkin kelpaa, joten ilmeisesti näiden kahden riistaeläimenkin välillä on vissi ero, ainakin siis Nalan mielestä.
 
 
Tällä hetkellä tilaan Nalan lihat ja luut Lempimuonalta, joka tuo kotiinkuljetuksella lisämaksutta kaikki yli 30€:n tilaukset. Meillä on valitettavan pieni pakastin, jonne ei mahdu kuin korkeintaan 3 viikon ruuat kerrallaan, joten ruokia saa olla tilaamassa vähän väliä. Yksi tärkeimpiä hankintoja seuraavaan, isompaan asuntoon onkin ehdottomasti arkkupakastin.
 
Kasvissoseet teen Nalalle aina itse, yleensä noin kahden viikon soseet kerralla. Pussitan soseen kahden päivän annospusseihin. Kasvissoseessa käytän vaihtelevasti esimerkiksi erilaisia salaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, pinaattia, persiljaa, kukka-, parsa- ja kiinankaalia, lanttua, retiisejä, erilaisia marjoja (herukoita, karviaisia, puolukoita, mustikoita, mansikoita, vadelmia), kiivejä jne. Makeita hedelmiä tai vihanneksia, kuten omenaa tai porkkanaa kasvissoseeseen ei voi laittaa, sillä niistä Nala sai ainakin vielä viime talvena iho-oireita.
 
Kasvissoseen lisäksi aamuruuaksi Nala syö tällä hetkellä esimerkiksi naudan, broilerin tai kalkkunan jauhelihaa, naudan tai broilerin sisäelinseosta, naudanmahaa tai lohta. Iltaisin puolestaan syödään luita eli esimerkiksi broilerin siipiä tai kauloja, naudan rustoluita, possun rintarustoa tai hirven luita. Myös lampaan ja hevosen luita Nala on syönyt, mutta niitä ei ainakaan tällä hetkellä ole ollut Lempimuonan valikoimassa.
 
 
Viime helmikuun sterilisaation jälkeen ruokamäärää jouduttiin vähän tarkistamaan, mutta ei oikeastaan kuitenkaan kovin paljon. Tällä hetkellä Nala syö aamuisin n. 170-200g kasvissosetta ja 250-300g lihaa. Lisäksi lorautan joukkoon joko kylmäpuristettua rypsiöljyä tai pellavasiemenöljyä. Ainakin viime talvena Nalan iho jonkun verran kuivui, joten silloin tuli ostettua myös muutama purkki Nutrolin-öljyä, joka auttoi kuivaan ihoon samantien. Todennäköisesti ostamme sitä siis myös tänä talvena. Kesäisin Nalalle ei ole nyt enää laitettu mitään punkkiaineita, sillä murskaan likalle yhden valkosipulin kynnen aina aamuruuan sekaan. Valkosipuli on mielestäni tepsinyt hyvin, sillä molempina kesinä punkkeja on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja nämäkin vähäiset punkit ovat yleensä tulleet silloin, kun syystä tai toisesta valkosipulia ei ole muutamaan päivään ruuan sekaan laitettu. Myös talvikaudella Nala syö valkosipulia, sillä valkosipuli tunnetusti myös mm. parantaa vastustuskykyä. Öljyn ja valkosipulin lisäksi lisään Nalan ruuan joukkoon kerran viikossa kaksi kananmunaa. Lisäksi syötän kolmen viikon välein viikon kuurin Islamer-merileväjauhetta kivennäis- ja hivenainelisänä.
 
Iltaisin luuannos on suurinpiirtein 300-400g, joten yhteisruokamäärä päivää kohden on n. 720-900g. Tämä on n. 2,2%-2,7% Nalan painosta. Vatsan toiminnan takaamiseksi Nala pitää muutaman kerran viikossa kokonaan luuttoman päivän. Nämä luuttomat päivät ovat yleensä treenipäiviä, jolloin aamuruoka jää kokonaan väliin, treeneissä tulee syötyä herkkuja ja iltaruuaksi tulee sitten aamuruoka eli kasvissose+liha.
 
Ihan kokonaanhan Nala ei ole raakaruokkinnalla, koska treeneissä käytän kuitenkin teollisia, ah niin terveellisiä nakkeja ja lihapullia. Näiden käyttämisestä on välillä huono omatunto, sillä ovathan ne todella epäterveellisiä. Lisäksi Nalan korvat hieman punoittavat aina silloin tällöin ja uskon vahvasti, että se johtuu nimenomaan näistä treenipalkoista. Nimittäin esimerkiksi kesällä, kun olimme viikon mökillä lomalla eikä tullut treenattua, eivät myöskään korvat punottaneet kun lomalta palattiin. Toisaalta korvien punotus ei kuitenkaan ole kokoaikaista eikä selvästi myöskään häiritse Nalaa, koska neiti ei korviaan rapsuttele. Raakaruokapalkkaa treeneissäkin on kokeiltu broilerin sydämien muodossa ja ne kelpasivat kyllä Nalalle hyvin. Allekirjoittaneen mielestä broiskun sydämien paistaminen ja pilkkominen oli kuitenkin maailman ällöttävintä hommaa (se HAJU! ), että siitä herkusta ainakin on luovuttu. Ehkä vielä joku päivä kokeilemme jotain muuta terveellisempää treenipalkkaa, mutta ainakin tällä hetkellä mennään näillä eväillä.

perjantai, 4. marraskuu 2011

Sylkkäreitä

Eilen Tarjan treeneissä harjoiteltiin sylkkäreitä eli sylikäännöksiä. Eipä ollutkaan ennen kyseistä ohjauskuviota Nalan kanssa koskaan harjoiteltu, eikä me sitä ihan näin yhden kerran harjoittelulla taidettu vielä oppiakkaan..  Toisin sanoen haastavaa oli! Sylikäännöksessä koiraa vedetään ensin ohjaajaan päin ja ikäänkuin hieman ohi jommalta kummalta puolelta. Tämän jälkeen ulkokautta käännetään koira ympäri uuteen suuntaan. Hankala selittää näin sanallisesti, mutta jokatapauksessa harjoiteltiin ensin yhden hypyn avulla molemmin puolin, jonka jälkeen otettiin ensin radan pätkää 1-4, jossa sylkkäri piti tehdä 3. hypyn jälkeen. Vasemmalla puolella sylkkäri sujui ihan hyvin, mutta oikealle olimme Nalan kanssa ihan selvästi molemmat jotenkin kankeampia. Nala ei myöskään millään olisi malttanut tulla mun käden perässä tarpeeksi pitkälle, kun olis ollut jo kiire jatkaa rataa, joten loppujen lopuksikaan ei sylkkäreitä saatu onnistumaan ilman kädessä olevaa namia. No, mielenkiintoinen harjoitus silti.
 
Lopuksi sitten tehtiin myös koko radanpätkää eli 1-11. Huomasi, että sylkkäriharjoitus oli ollut Nalallekin raskas, vaikkei oikeastaan edes esteitä ylitetty niinkään montaa. Aivotyöskentelyä taisi kuitenkin tulla senkin edestä, sillä erityisesti radan lopussa olleet kepit eivät oikein enää millään meinanneet saada Nalaa syttymään ja keskittymiskyky oli siinä vaiheessa jo tipotiessään. Nala myös jälleen sikaili mulle lähdöissä ja jonkun verran muutenkin..  Mitä enemmän innostus radalle kasvaa, sitä huonommin korvat toimivat lähtötilanteissa. Yhdessä vaiheessa Tarjan neuvosta teinkin Nalan kanssa hetken tokoa (seuraamista, maahanmenoa jne.) jotta sain neidin taas kuulolle ja keskittymään. Tämä auttoikin kummasti, joten tätä keinoa täytyy alkaa hyödyntämään jatkossakin aina silloin, kun näyttää että korvat katoavat kuuta kiertävälle radalle..

tiistai, 1. marraskuu 2011

Paljon on vielä opittavaa

Maanantaina jälleen tokoiltiin Rantasipin parkkiksella ja kyllä tuli taas hiljaa mielessä todettua, että paljon on meillä vielä opittavaa ennen AVO-kokeita. Joka liikkeestä löytyy ainakin vähän hiottavaa ja toisissa sitten taas vähän enemmän.. No, mikäs kiire tässä. Tavoite on, että viimeistään joskus keväällä (maalis-touko) oltais koekunnossa.

Nalalla oli tällä kertaa jälleen märkä maa - syndrooma..  Eli toisin sanoen esimerkiksi perusasennoista liikkeiden alussa ei meinannut tulla yhtään mitään, kun eihän kaunista vaahterapeppua voi kylmään ja märkään asfalttiin laskea, siis yök!  Kyllä meillä täytyy selkeästi olla aina aurinkoinen sää, jos ulkokisoihin meinataan mennä
 
Alkuun tehtiin pitkästä aikaa paikkamakuu. Tehtiin vain 2min. kun mukana oli niin paljon aloittelevia koirakoita, mutta tämän 2min. Nala pysyi oikein hienosti, eikä ilmeisesti vaikuttanut niin kovin huolestuneeltakaan, vaikka itse menin jonkun matkan päähän puun taakse piiloon. Tosin kyseinen puu ei kyllä tainnut olla niin leveä, että ihan kokonaan sen taakse olisin peittynyt , mutta jota kuinkin piilossa siis kuitenkin. Jos jotain pientä viilattavaa liikkeestä voisi sanoa, niin loppuperusasento oli mielestäni himpan vino. En kuitenkaan siihen puuttunut, kun Nalalla oli muutenkin niin kovin ongelmallista tänään kauniin takapuolensa maahan laittamisen kanssa..
 
Seuraavaksi seuraamista muiden koirakoiden välistä ja ohi pujotellen. Vähän Nalaa ahdisti vieraiden koirien vierestä meno ja siitä johtuen seuraaminen oli aika ajoin vähän väljää. Myös perusasennoissa oli yllättäen paaaljon korjattavaa. Joko istui vinoon tai sitten ei istunut ollenkaan, voi voi..
 
Liikkeestä seisomisessa Nala taas hiippailee.. Eli ei pysähdy samantien käskystä vaan ottaa pari askelta perään. Samoin ei ensin kestänyt taaksekävelyä, kun olisin kävellyt neidin vasemmalta puolelta ohi. Uus yritys, kävely oikealta puolelta taakse ja johan pysyi. Tuolle hiippailulle tarvis kuitenkin taas saada tehtyä jotain. Tarvii varmaankin ottaa takapalkkakuuri sekä Helenan neuvojen mukaan pallon kanssa nopeita pysähdyksiä noin muuten kuin seuraamisen yhteydessä.
 
Liikkeestä maahanmeno tehtiin rivistössä ja sehän ei tänään onnistunut. En tiedä johtuiko märästä maasta vai mistä, mutta Nala ei taas sitten millään meinannut mennä yhdestä käskystä maahan. No, loppujen lopuksi tein sitten itsekseni patukan kanssa viettihyrrässä nopeita maahanmenoja ja johan alkoi löytymään poweria ja liike toimimaan yhdestä käskystä.
 
No sitten sitä AVO-luoksetuloa. Pysäytys ei vaan kertakaikkiaan ala toimimaan ja jotenkin alkaa tuntumaan, että turha sitä on näillä keinoilla edes hinkata, kun ei Nalalla pelkkä suullinen seis-käsky tunnu olevan niin tärkeä, että sitä viitsisi sillä sekunnilla noudattaa. Alan ehkä kuitenkin kallistua sille kannalle, että opetan tähän pelkän käsimerkin.. No, katsotaan nyt vielä. Se kiertäminen pitäis kuitenkin nyt ihan ensi töinä opetella, jottei luoksetulovauhti ala kärsimään liiasta pysähdyksen hinkkaamisesta..
 
Lopuksi estehyppyä. Nala istahti jo muutamaan kertaan esteen toiselle puolelle yhdestä käskystä, tosin luovan mietintätauon jälkeen, mutta kuitenkin. Joten kyllä se sieltä pikkuhiljaa  Tällä hetkellä vaan joudun vielä lähettämään Nalan tosi läheltä hyppyä, jotta saan istu-käskyn toimimaan ja tämä toki vaikeuttaa likan takaisinpäin tuloa. Ei sillä etteikö neiti pääsis esteen yli, mutta huomasin, että korrektisti luoksetuleminen on haastavaa, kun ison loikan jälkeen Nala on jo käytännössä mun jaloissa. Joten tämä on kyllä pakko saada toimimaan niin, että pystyn lähettämään Nalan kauempaa hypylle ja myös siis istuu, kun annan käskyn kauempaa.
 
Summa summarum, tässäpä vielä pääkohdat joihin tulee joka liikkeen osalta keskittyä tällä hetkellä:
 
Paikkamakuu: toistoja, jotta varmuus lisääntyy. Loppuperusasennon suoruus.
Seuraaminen: tiiviimmät käännökset, suorat ja tiiviit perusasennot!
Liikkeestä maahanmeno: käskyn nopea noudattaminen
Liikkeestä seisominen: käskyn nopea noudattaminen, taaksekävelyn kestäminen
Luoksetulo: seisomaan jäämisen nopeuttaminen, luoksetulovauhdin säilyttäminen
Nouto: Luovutusasento, rauhallinen ote kapulasta
Kauko-ohjaus: toistoja, jotta varmuus lisääntyy.
Estehyppy: istu-käskyn nopea noudattaminen.
 
Puuh, hiki tulee otsalle jo pelkästään työmäärää miettiessä  No, pääasia että pidetään pilke silmäkulmassa eikä oteta asioita liian tosissaan, toko pitää kuitenkin olla hauskaa niin ohjaajalle kuin koirallekin!