Ystävänpäivän ja laskiaissunnuntain kunniaksi suuntasimme Nalan kanssa aamulla kohti Kantvikia tapaamaan Onni-veljeä. Täytyyhän sitä nyt ystävänpäivänä päästä ystävän kanssa leikkimään :) Vietettiin erittäin ihana päivä Onnin perheen luona ja sisaruksilla oli kyllä niin hauskaa yhdessä! Koirien leikkejä, painimista ja juoksemista on vaan aina niin ihana katsella, kun näkee niin hyvin kuinka onnellisia ovat. Ilmakin onneksi suosi meitä, joten tarvottiin parin tunnin lenkki metsässä lumihangessa Onnin ja Nalan riekkuessa ja hyppiessä koko ajan. Mistä sitä virtaa oikein riittääkin? Miia otti kaksikosta aivan upeita kuvia ja niitä sitten lenkin jälkeen vielä ihasteltiin. Kiitos oikein paljon Onnin perheelle mukavasta päivästä! Hyvin tuli sisaruskaksikko juttuun keskenään (vaikka keskustelu olikin välillä aika äänekästä :DD), joten eiköhän oteta pian uusiksi :-) Alla muutamia Miian ottamia kuvia kaksikosta, lisää löytyy Onnin blogin galleriasta (linkki Onnin blogiin tuolla vasemmalla linkkilistassa)

Nala sai hajun alueella liikkuvista peuroista :-)

13kk-päivän kunniaksi otettiin taas vähän uusia kuvia, kun käytiin metsässä tarpomassa reilu tunnin lenkki. Lunta oli välillä vyötäröön asti ja Nalalla oli hauskaa :DD Viikolla vähän tottisteltiinkin ja kaupunkikäveltiin, molemmat sujuivat hienosti. Joskin sen verta kierroksilla Nala noista tottistreeneistä jostain syystä kävi, että keksi ihan uuden kivan tavan. Nimittäin perusasentoon "hypätessään" nappasi mua aina samalla hampailla takin hihasta kiinni. Mä olin siinä sitten vähän suu auki, että palkatako vai ei, kun asento kyllä prikulleen oikein, mutta eihän tollaista käytöstä suvaita. No, ehkä oma vika, kun vähän "virittelin" neitiä liikaa lelun kanssa ennen treenien alkua :DD Punnitakin pitäisi tänään, kun ajattelin, että kuukauden välein vois aina 5.päivä punnita niin pysyy vähän kärryillä neidin kehityksessä. Niin ja barffailu on edelleen sujunut hienosti, kaikki maistuu superhyvin, nyt oon sitä tuoretta valkosipuliakin laittanut aina liha-kasvisateriaan yhden kynnen verran, eikä oo näyttänyt haittaavan. Myös jalka on ollut kunnossa, viimeksi on sitä ontunut silloin viime viikon torstaina ihan pikkuisen, sen jälkeen ollut ihan normaali, vaikka on parhaimmillaan tehty päivässä 10km lenkkiä :)

Tänään olisi ollut myös mun edesmenneen koiran, Bertan, 14-vuotis syntymäpäivä. Alla olevassa kuvassa minä ja Bertta toukokuussa 1996 päivänä, jolloin Petu tuli meille <3

Mun siskontytöt tuli meille eilen taas yökylään ja se tietää sitä, että Nalallakin on ollut varsin toiminnantäyteinen viikonloppu :D Lauantai-iltana neiti juoksi pihalla pää viidentenä jalkana lelujen ja laservalon perässä lähes tunnin ja tänään sitten vähintäänkin yhtä kauan pulkkamäessä. Nalalle pulkka oli ihan uus tuttavuus ja aluksihan se meinasi olla mukamas ihan hirveä kapistus, jolle piti murista ja koittaa hampailla saada kiinni. No, ei Nala tainnut missään vaiheessa uskoa, että pulkka ihan vaaraton väline olis, mutta vissiin siedättyi vähitellen.. vaikka koittikin aina silloin tällöin pulkkaa murhata :D Pulkkamäessä Nalalla pitikin kiirettä, kun tytöt laskivat molemmat eri mäistä ja Nala ei oikein osannut päättää, että kumman perässä olis kulkenut huolehtimassa, niimpä se suhasi edes takaisin hirveää vauhtia :D Olis tullu erittäin hyviä vauhtikuvia, jos vaan kamera olis sellainen, että pysyi meidän neidin liikkeissä mukana. Kuka ostais mulle uuden kameran?! :)) Pulkkamäen jälkeen olikin sitten väsynyttä porukkaa, niin lapset kuin Nalakin.

On me riehumisen ja leikkimisen lisäksi vähän tällä viikolla treenailtukin. On tottisteltu ja käyty vähän kaupunkikävelemässäkin :)

Tässä pulkkamäen parasta satoa:

Pulkkaa piti turvallisuussyistä kantaa päänpäällä ettei Nala hyökännyt sen kimppuun :D

Eilen sitten tuli vieraitakin Nalan 1v. synttäreitä juhlistamaan. Nala oli taas vaihteeksi "pikkuisen" tohkeissaan vieraista. Lahjoja neiti sai tietysti ja mä olin leiponut hienon täytekakunkin, tosin Nala joutui kermavaahtokakun sijaan tyytymään taas maksalaatikkokakkuun. Ei tainnu haitata :D Illalla viimeistenkin vieraiden lähdettyä synttärisankari olikin sitten hyvin väsynyt.. :)

Tänään käytiin sitten yhden mun kaverin kanssa taas vähän lenkkeilemässä kunnon umpihangessa. Lunta oli enimmäkseen melkein polveen asti, joten kyllä siinä sai jalkaa nostaa että pääsi eteenpäin :D Nala oli luonnollisesti aivan tohkeissaan ja näytti lähinnä lumiukon ja kengurun risteytykseltä loikkiessaan pitkin lumikinoksia ristiin rastiin. Nyt sitten maataankin taas sohvalla jalat levällään kunnon lenkin päätteeksi... :)

Nala sai hienon ison luun synttärilahjaksi! :)

Kauheesti paketteja :)

Jatta oli ostanut Nalalle Tallinnasta uuden hienon vetolelun, jota piti tietysti heti Julian kanssa testata :)

Nalan 1v. synttärikakku (vieraiden syötäväksi tarkoitettu siis :D).

Sitten vähän lumisia lenkkikuvia :)

Pari talvikuvaa aamulenkiltä :)

Tarkkasilmäiset saattoi ehkä huomata, että Nalalla on yllä olevissa kuvissa uusi 4paws-panta. Tällä kertaa sellainen, jolla Jessekin kehtaa Nalaa lenkittää :D Niin ja toinen panta on vielä tulossa Nahkapajalta.. Hmm.. No, mutta Nalalta jäi yks panta vähän turhan pieneksi ja kapeaksi niin täytyyhän sitä neidin saada kaks uutta pantaa tilalle.. :D

Thaimaan loma ja Nalan leikkiloma mummulassa ovat nyt ohi ja paluu kylmään Suomeen ja omaan kotiin koittanut. Täytyy sanoa, että ihana matka oli ja upea maa, mutta kyllä Nalaa vaan oli niin kauhea ikävä, että kotiinpaluu oli oikein mieluinen. Kyllähän siinä itku tuli ilosta, kun neitiä menin maanantai-aamuna hakemaan, kun oli niin kiva nähdä. Nalalla oli kaksi viikkoa sujunut oikein hienosti, tyttö oli ollut ilmeisesti hyvin kiltisti ja muutenkin käyttäytynyt mallikkaasti. Pikku-Jasminia oli kärsivällisesti leikittänyt päivästä toiseen ja kiva tyttöjen pianimista ja leikkimistä olikin katsella. Olen ylpeä Nalasta, kun oli tullut niin hienosti pikkupennun kanssa toimeen :) Myös Viton kanssa oli löytynyt yhteinen sävel ja jopa Kerttu oli hyväksynyt Nalan lopulta kaverikseen. Onni-veljen kanssa leikit olivat ilmeisesti myös sujuneet mallikkaasti, mutta siskojen kanssa ei ilmeisesti leikit enää olleet toimineet. Taitaa kaikilla siskoksilla olla omaa tahtoa sen verran, että menee sukset ristiin :-) Oli mukava huomata, ettei Nala ihan sentään metsään karannut, kun menin sitä hakemaan (kuten mun isä pelotteli :D) vaan piti kyllä huolen, ettei enää jää mun matkasta. Nimittäin ensimmäisiä Nalan tavaroita kun lähdin viemään autoon ja avasin samalla takarontin luukun niin Nala oli salamana autossa, eikä enää suostunut tulemaan autosta pois, vaikka koitin houkutella vielä sisälle mummua hyvästelemään samalla, kun hain loput Nalan tavarat. Nala siis päätti, että kaikesta hauskasta huolimatta on kotiinlähdön aika :D

Automatka sujui nukkuessa ja kotona Nala tsekkaili rauhassa kaikki paikat, löysi heti tuliaispehmolelun (norsu) ja oli sen jälkeen heti kuin kotonaan. Illlalla koko perheen yhteisellä iltalenkillä testailtiin metsässä mummulta saatua laservaloa, joka osoittautuikin aivan huipuksi. Ihmisen logiikalla tuntiuu hassulta, että miten sellaisen asian jahtaaminen voi olla kivaa, mitä ei koskaan saa kiinni, mutta pääasia, että Nalalla oli hauskaa :D Kunnon hankia tässä sitten odotellessa, että päästään lihaskuntoa kasvattamaan ;) Täytyy myös lähteä pikimmiten itse otsalamppu ostoksille, että on pimeällä kiva metsässä sitten mennä, kun näkee itse paremmin eteenpäin ja Nala heijastinliiveineen näkyy myös paremmin :)

Kovin taisi olla uuvuttavaa kotiinpaluu, kun Nala nukkui kevyet 14h yöunet. Oma peti osoittautui kotona jälleen parhaaksi nukkumapaikaksi, vaikka mummulassa ei ollutkaan omassa pedissä malttanut nukkua :) Eiköhän tämä arki taas lähde tästä sujumaan :) Mummulle perheineen vielä suuret kiitokset!

Ai niin, painoa oli kolmessa viikossa (kolme viikkoa sitten viimeksi punnittiin) tullut +900g eli nyt painaa 32,5kg. Ihan sopusuhtainen on likka, joskaan yhtään ei saa leveyssuunnasa kyllä lihoa :D

Pari kuvaa Nalasta mummulassa, kuvien copyright Jari Laurila (ylempi) ja Petri Koivisto (alempi). Toivottavasti ette Jari ja Petri pahastu, kun lainasin pari kuvaa tänne :-)

Onni-veljen kanssa

Kotona Nala löysi heti uuden pehmolelun :)

Tänä aamuna väsytti kovasti :)

Siskontytöt Julia ja Jatta olivat meillä viikonloppuna yökylässä ja olivat tietysti innokkaita Nalan hoitajia. Lenkkeiltiin, leikittiin ja puuhattiin vaikka mitä. Nala osaa tosi hienosti olla tyttöjen kanssa ja ilmiselvästi tykkää, kun saa koko ajan olla paijattavana ja hellittävänä. Metsässä piiloleikki oli viikonlopun parasta huvia, kun tytöt menivät vuorotellen johonkin puun tai kiven taakse piiloon ja Nala ryntäsi innokkaana etsimään.

Sunnuntai-iltana Nala kuitenkin taisi tuumata, että "rankkaa tuo lastenhoito", sen verran väsynyt likka oli, kun vierailijat lähtivät takaisin omaan kotiin :D Kaiken lisäksi käytiin vielä sunnuntain iltalenkillä reilu puolen tunnin reissu keskustan Makuuniin ja takaisin, joten jälleen tuli kaupunkikävelyä harjoiteltua ja sehän sujui erittäin mallikkaasti ja ennen kaikkea rauhallisesti. Sellaisia viikonloppupuuhia meillä :)

Syyskuvia äskeiseltä metsälenkiltä :)

 Eilen käytiin koko perheen voimin puolentoista tunnin lenkki Hyvinkään keskustaan, keskustan läpi ja takaisin kotiin. Vastaan tuli paljon liikennettä skoottereista kuorma-autoihin ja ihmisiä kävellen, pyöräillen, rollaattorilla ja jopa yksi mies rullasuksilla. Lisäksi ylitettiin muutama suojatie, käveltiin yhden tietyömaan ohi sekä muutamaa siltaa pitkin. Nala käyttäytyi ERITTÄIN hienosti! Neiti viis veisasi ohi kulkevasta liikenteestä, eivätkä vastaan tulevat ihmisetkään liioin kiinnostaneet. Tosi nätisti tyttö käveli koko lenkin vieressä löysällä hihnalla, ilman sen kummempia käskyjä tai palkkoja. Silloin tällöin jos jäikin jotain ihmettelemään niin reippaalla mennään-pyynnöllä jatkettiin rauhallisesti matkaa. Eikä Nala tainnut liiemmin keskustassa kävelyä jännittääkään, ei ainakaan vaikuttanut siltä, eikä myöskään hilseillyt yhtään lenkin aikana tai sen jälkeen. Ai että me oltiin ylpeitä tytöstä! :) Jos näin hienosti sujuu jatkossakin, niin eipä ole BH:n kaupunkiosuudessa paljon harjoittelemista, jos joskus sinne asti päädytään. Ainoa asia mikä Nalaa taisi jäädä harmittamaan tässä lenkissä oli se, että neiti ei meinannut millään ymmärtää, että miksei me voitu pysähtyä McDonaldsiin tai grillille, vaikka Nala niin kovasti olis halunnut molempiin paikkoihin mennä lähemmin tutustumaan :D

Eilen meillä - tai ainakin Nalalla - oli myös aamulenkillä erittäin hauskaa. Oon saattanut täälläkin aikaisemmin mainita Nalan hauskasta "harrastuksesta" metsälenkeillä vapaana ollessaan. Nimittäin aina silloin tällöin alamäen tullessa vastaan - ja niitä täällä meidän lenkkimetsissä kyllä riittää - Nala jää tarkoituksella mäen päälle odottamaan ja kun mä olen päässyt mäkeä jonkun matkaa alas, tulee Nala itse perässä aivan hirveää höyryä ja yleensä nimenomaan vain muutaman sentin päässä musta. Hepuli ei lisäksi lopu tähän, vaan yleensä innostuttuaan Nala tulee myös samanlaista höyryä heti perään mäen takaisin ylös ja sinkoilee ehkä myös hieman vasemmalle ja oikealle. Usein - kuten viimeksi juuri äsken iltalenkillä - tämä sama kaava saattaa vielä toistua useamman kerrankin saman alamäen aikana, jos alamäki on vaan tarpeeksi jyrkkä ja pitkä. Yleensä tässä vaiheessa oon etsinyt jo sopivan puun, jonka oksiin takertua, kun Nala pyyhältää ohi, etten vaan kaadu kumoon. No, aikaisemmin tosiaan yhteentörmäyksiltä on suurimmaksi osaksi vältytty, mutta eilen aamulla Nala sitten tuli ja pamautti alamäessä täydellä vauhdilla mun jalkoja päin. Eikä tosiaan ollut sillä kertaa sopivaa puuta vieressä, johon turvautua. No, mähän lensin suoraan takapuolelleni ja luisuin vielä hyvän matkaa alamäkeä alaspäin ennen kuin pääsin takaisin pystyyn. Eipä ole tullut koskaan neidin alamäkihepuleita kiellettyä, kun näkee kuinka hauskaa tytöllä oikeasti on ja tässä siitä siis seuraus. Kaikista hauskinta oli se, että Nalan hepuli tyssäsi siihen ja neiti jäi kummissaan mun viereen ihmettelemään, että "mitäs sä nyt sinne jäit makoilemaan?" Eihän siinä voinut kuin nauraa :DD Että Kirsi-mummu & co. ovat vaan hyvät ja alkavat etsiä lenkkipolkujen alamäkin varrelta sopivia puita, joihin ripustautua, kun Nala tulee hoitoon ;) 

Tänään Etelä-Hämeen Rottweilerkerho järjesti kuuden koiran jälkikokeen ja mä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni koetta seuraamaan. Oli erittäin opettavaista ja mielenkiintoista nähdä erityisesti kaikkien koirakoiden janatyöskentely sekä tietysti myös esineruudut ja tottikset. Ja innostus lajiin sen kun kasvaa! :)

Nalan ihanat tuoksut tuntuvat kiinnostavan tällä hetkellä valitettavan paljon erityisesti yhtä herraskoiraa meidän asuinalueella.. Tämä kyseinen herraskoira (oiskohan suomenlapinkoira?) asuu omakotitalossa, jonka ohi usein kuljetaan hyville lenkkimaastoille. Omakotitalon pihalla on aitaus, jossa kyseinen koira suurimman osan aikaa on, mutta ei näköjään todellakaan pysy kyseisessä aitauksessa kovin hyvin. Sekä lauantaina, että sunnuntaina huomasin yhtäkkiä lenkillä, että kyseinen herra jolkottelee vapaana meidän perässä, eikä omistajasta tietoakaan. Lauantaina pistin asian vielä vahingon piikkiin, mutta eilen alkoi sitten kyllä ihan kunnolla ketuttamaan. Ei nimittäin ollut erityisen mukavaa huomata keskellä metsää, noin 1,5km päässä kyseisen koiran kodista, että sieltähän se taas jolkottelee meidän perässä. No, mullahan oli siinä sitten ensinnäkin täystyö pitää kyseinen herra pois Nalan luota ja toisekseen Nala itse ei auttanut asiaa yhtään olemalla erittäin kiinnostunut tästä ihanasta herrasta. Eteenpäin käveleminen ei tullut kysymykseenkään, kun en millään saanut kyseistä urosta pois meidän luota ja aina kun jatkettiin matkaa eteenpäin oli herra salamana Nalan takapuolen kimpussa. No, eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa, kun soittaa Jesselle, että viitsitkö lähteä polkemaan tännepäin ja ottaa Nalan toisen hihnan mukaan, että saadaan uros takaisin kotiinsa.

No, kaiken huippu oli kyllä molemmilla kerroilla se, että omistajat eivät todellakaan edes pyytäneet anteeksi tai pahoitelleet mitenkään tapahtunutta! Jotain epämääräistä mutinaa kuului vaan siitä, että "sen takia se karkaa, kun teidän nartulla on juoksut". Joo niin varmasti karkaa juuri sen takia, mutta se nyt ei valitettavasti ole meidän syy, että narttukoirilla sattuu olemaan juoksut silloin tällöin. Vai pitäisikö meidän mahdollisesti alkaa pitämään Nala neljän seinän sisällä aina juoksujen ajan, ettei vaan joku herraskoira ota ja karkaa? Ei todellakaan. Sen sijaan kyseisen koiran omistajat voisivat opetella rakentamaan koiralleen aitauksen, jossa se varmasti pysyy, jos kerran sellaisessa haluavat koiraansa pitää. Aaaargh, hieman ärsytti..

Juuri viime viikolla pääsin sanomaan, että näyttäis kasvuvauhti tasaantuneen, kun sitten taas tänään painoa olikin jo 28,8kg eli +900g viikossa :DD

Tiistaina oltiin taas Hikiällä Nalan kanssa jäljestämässä, tällä kertaa ihan kahdestaan, kun Henna&Jouni oli Saksassa. Tällä kertaa jäljen ajaminen sujui meiltä molemmilta huomattavasti rauhallisemmin kuin kahdella viime kerralla. Nalastakin oikeasti näki, että nyt se keskittyi, haisteli jokaisen askeleen, ja mäkin muistin kävellä rauhallisemmin eteenpäin :) Mitä sitten tällä kertaa tehtiin eri tavalla? No, ensinnäkin käytiin ennen jäljen polkemista puolen tunnin lenkki Hikiän metsissä. Ajattelin, että saapahan neiti vähän edes purkaa energiaa ennen jäljelle lähtöä, josko rauhoittaisi sekin hieman :) Lisäksi jälki oli nyt huomattavasti pidempi kuin kahdella viime kerralla ja mä opettelin kävelemään "normaalisti." Tähän asti, kun on vähän jäänyt päälle se, että tamppaan jokaisen askeleen oikein kunnolla, josta Henna ystävällisesti mua viimeksi valaisi, että ei oo tarvis, koska niin on Nalalle ihan liian helppoa :) Nyt siis poljin jäljen sen kummemmin askelia vahvistamatta. Lisäksi tällä kertaa en laittanut jäljelle ollenkaan keppejä muuten kuin jäljen loppuun purkki+keppi-yhdistelmän. Ajattelin, että kun se ilmaisukin viime kerralla meni vähän niin ja näin niin jätetään se nyt vähemmälle ja keskitytään vain tarkkaan jäljestämiseen. Nakkia jäljellä oli harvakseltaan, ehkä noin joka kolmannella askeleella ja ikää oli reilu ½h.

Tosiaan Nala oli nyt paljon rauhallisempi kuin viime viikolla, liekkö sitten johtunut jäljen vaikeuttamisesta (pidempi ja "normaalisti kävelty" :D) vai energianpurkulenkistä sitä ennen vai molemmista, mutta joka tapauksessa tosi tyytyväinen olin :) Myös jäljen lopussa ilmaisu sujui erittäin hyvin ilman mitään apua eli minä pysyin ihan hiljaa ja Nala ilmaisi :) Ja niin tosiaan, opettelin tällä kertaa myös itse olemaan hiljaa koko jäljen ajon ajan. Aiemmin, kun oon vähän väliä rauhallisesti Nalaa kehunut, mutta siitä puolestaan Jouni neuvoi viimeksi, että se saattaa Nalan vauhtia jäljellä kasvattaa entisestään, kun muutenkin on jo innoissaan. Kiitos siis viime kerran hyvistä neuvoista, heti sujui paremmin! :)

Jäljen ajamisen jälkeen lenkkeiltiin vielä toinenkin reilu puolen tunnin lenkki Hikiän upeissa maisemissa.

Eilisistä tottistreeneistä lisää huomenna, kun saan kuvia koneelle.

Viime viikon vietimme tosiaan mökkeilyn merkeissä Ojajärven rannalla. Viikko sujui paremmin kuin hyvin: ilmat olivat upeat, saunottiin, uitiin ja rentouduttiin. Nala peuhasi päivät pitkät vieressä olevan Jessen vanhempien mökin pihalla Kamun kanssa. Kuumimpina tunteina Nalakin kävi aina välillä vedessä viilentymässä ja nautti erityisesti siitä, kun kahlasi mahaa myöden veteen ja minä sitten roiskuttelin neidin likomäräksi. Kyllä iltaisin aina sitten väsyttikin, kun oli koko päivän riehunut ja aamulenkit olivat varsin nihkeitä useana aamuna, kun neiti olisi vaan mieluummin jatkanut uniaan ;)

Parina päivänä käytiin myös lenkin yhteydessä tutustumaan lähellä laiduntaviin lehmiin. Ensimmäinen tapaaminen lehmien kanssa oli sangen huvittava; Nala murisi ja haukkui häntä pystyssä, kun taas Kamu suorastaan kauhistui ja koitti luikkia häntä koipien välissä pakoon minkä kerkesi :D Naureskelinkin, että Nalalla taitaa hyvinkin virrata vielä esi-isien geenejä veressä, kun niin topakasti komensi lehmäparkoja :D Rotikathan kun ovat aikoinaan olleet teurastajien koiria.

Keskiviikkona ajeltiin mökiltä tottistreeneihin ja taas saatiin uusia hyviä vinkkejä seuraamiseen. Nyt Jesse & Nala alkavat pikkuhiljaa aloittelemaan kulmien harjoittelua. Seuraaminen sujuu neidiltä ikäisekseen erittäin mallikkaasti ja innokkaasti, joskin pientä pomppimisefektiä on havaittavissa nakin perään, siitä kun päästään eroon niin näyttää jo hyvältä :)

Tottiksen lisäksi poljin Nalalle myös yhden jäljen perjantaina läheiselle pellolle. Noin puoliväliin jälkeä laitoin purkin, jonka päällä keppi ja jäljen loppuun pelkän kepin. Nakkia oli taas jo jäljellä melko harvakseltaan, keskimäärin varmaan noin joka kolmannella askeleella. Nala jäljesti taas erittäin mainiosti, tuntuu että se hätäily ja kiirehtiminen on pikkuhiljaa jäänyt pois. Purkki-keppi-yhdistelmän ilmaisi täysin ilman apua, sensijaan jäljen päässä oleva keppi ensin hieman hämmensi. Nala nimittäin pysähtyi kyllä kepille, mutta selvästi oli vähän ihmeissään, että mikäs tämä nyt on. Hetken ihmettelyn jälkeen avitin Nalaa sen verran, että näytin kädellä vähän keppiä, että "mikäs tämä on" ja silloin tyttö meni hienosti maahan. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen, että pysähtyi kepille, eikä yrittänyt jatkaa ohi. Tämän perusteella uskon, että pelkkien keppien ilmaisu alkaa onnistua jo melko pian. Hieno tyttö :)

Viikonloppuna mun vanhemmat ja siskon perhe kävi myös saunomassa ja Nala & nuorempi tyttö Jatta olivat taas aivan ylimpiä ystävyksiä. On ihanaa, että Nala tulee niin hyvin lasten kanssa toimeen.

Eilen päivällä oli sitten paluu kotiin ja kyllä Nala olikin väsynyt parin reissussa vietetyn viikon jäljiltä. Lepäämään ei kuitenkaan ihan heti päässyt, sillä Mirva oli Chilin kanssa Hyvinkäällä käymässä ja tottahan meidän täytyi siskoa käydä lenkin verran moikkaamassa :) Meillä olikin sitten aikamoinen poppoo, kun metsään päin suunnistettiin, kun Nalan ja Chilin lisäksi mukana oli myös Mirvan hoitokoira Rölli (coton de tulear) ja Mirvan kaverin koira Faro (leobergi???). Hyvin porukka tuli toimeen, joskin Rölli taisi ihastua Nalaan vähän liikaa tulisista rakastajan otteista päätellen ;D Huomasi kyllä, että sisarukset olivat kuitenkin tosi väsyneitä, sillä muutamia pärinöitä ja pikkupyrähdyksiä lukuunottamatta sisarukset olivat aivan luonnottoman rauhallisia :D No, Nala nukkuikin sitten kyllä loppuillan lenkin jälkeen erittäin sikeästi.

Lasten "hiekkalaatikko" :D

Kaivuri hommissa :D

Ensitapaaminen lehmien kanssa. "Mitäs tuolla oikein on?"

Aluksi lehmät olivat melko kaukana ja niitä saattoi tutkailla ihan istuen..

.. mutta sitten ne tulivatkin lähemmäs ja piti alkaa komentamaan niitä :D

Ystävykset <3

Sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin tällä kertaa kolmistaan koko perheen voimin (minä, Jesse & Nala) lammelle uimaan. Jesse olikin nyt ekaa kertaa mukana, kun aikaisemmin oon käynyt siellä kaverini kanssa. Kävelymatka lammelle metsän poikki kesti n. 20min/suunta ja lammella vietettiin aikaan varmaan sellainen reilu tunti. Reippaasti Nala ui meidän perässä pariin kertaan edestakaisin lammen "rannalta" keskellä olevalle "kalliolle." Uimisen lisäksi Nala kulutti aikaansa vahtimalla "kalliotamme" tarkkaan, kantelemalla keppejä ja auringosta nauttien :) Reissun jälkeen neiti ottikin sitten reilut päiväunet kotona, sen verran uuvuttava retki oli.

Eilen taas punnittiin ja painoa oli nyt 23,6kg eli +900g tullut taas lisää viikossa. Eilen illalla tein myös taas Nalalle jäljen tuohon meidän talon läheiselle ruohikkoalueelle. Jäljellä oli kaksi purkkia (keskellä ja lopussa) ja jälki oli melko tuore, sillä en noilla yleisillä nurmikkoalueilla uskalla jäljen antaa kauheasti vanheta, ettei kukaan koiranulkoiluttaja vain tule koiran kanssa ja popsi Nalan nakkeja parempiin suihinsa :D Jälki sujui melko hyvin, sillä nyt ensimmäistä kertaa Nala tarjosi itse maahanmenoa molempien purkkien edessä ilman mun apua. Jee! :) Muuten kyllä vauhtia ja intoa oli taas reilusti, mutta tämä on taas jo iso edistysaskel, että malttaa sen verran jäljellä kuitenkin rauhoittua.

Tänään aamulla kotiuduttiinkin sitten Tervakoskelle Jessen vanhempien luokse, jossa asutaan nyt perjantaihin asti. Jessellä, kun alkoi kesäloma niin päätettiin tulla tänne, kun mulla lyhenee hetkellisesti työmatka huomattavasti ja Jesse taas saa olla päivät kavereidensa kanssa. Perjantaina Nala sen sijaan matkaa Hämeenlinnaan hoitoon, kun me lähdetään viikonlopuksi Jessen kanssa kahdestaan Serenaan ja sunnuntaina suunnataan Jessen vanhempien mökille viikoksi lomailemaan, joten seuraavat pari viikkoa ovatkin varsinaista reissailua :)

Hyvä vahtikoira.. keppi suussa :D

Viime torstaina illalla oltiin taas Nalan ja mun kaverin kanssa lenkillä sillä yhdellä lammella, jossa aiemminkin ollaan käyty. Lampi on tosi kivan kävelymatkan päässä, sillä mun kaverin pihasta (jonne aina auto jätetään) on vajaa puolen tunnin kävelymatkan metsän läpi lammelle. Nala oli taas aivan innoissaan koko reissusta, kahlaili ensin mennessä pitkin ojia ja pusikoita ja sitten lammen rannalla taas kahlailtiin ja pikkuisen neiti uikin. Kahlailemisen jälkeen olikin kiva lähteä sitten viilentyneenä takaisin päin. Oikein kiva iltalenkki :)

Perjantai-iltana puolestaan samoiltiin Nalan kanssa pitkin lähimetsiä mustikoita poimien. Löysin yhden tosi ison mustikka-apajan ihan sattumalta. Harmi vain, että tällä kertaa kaikki poimitut marjat menivät mun ja Nalan suihin, kun ei ollut mitään kippoa mukana. Pitää mennä sinne samaan paikkaan taas joku päivä ja varustautua paremmin. Toivottavasti vain löydetään sinne uudestaan, sillä sen verran pöheköissä oltiin, etten välillä kyllä yhtään tiennyt, että missä tarkalleen oltiin.. mutta ei me sinne silti eksytty :D

Lauantai oli taas aivan upea päivä ja aamusta lähdettiin jälleen sinne lammelle.. mutta tällä kertaa vaan varustauduttiin mun kaverin kanssa bikineiden kera, että päästiin itsekin uimaan. Pari tuntia otettiin aurinkoa lammen keskellä olevalla "saarekkeella" ja aina välillä uitiin. Nalakin ui nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla, kun pääsi mun kanssa uimaan! Olikin tosi hauskaa uidan nappulan kanssa kaksin, vaikka neiti olikin paljon nopeampi uimari kuin mä ;) Tuosta lammesta tulee kyllä meidän jokakesäinen uimapaikka se on varmaa. Nimittäin niin hauskaa oli sekä Nalalla että mulla, kun sai kalliolla lekotella ja aina välillä pulahtaa uimaan, että täytyyhän sinne päästä uudestaankin :) Alla vähän kuvia meidän "rantsupäivästä".

Tottistreenit meillä on jäänyt jo väliin kahtena viikkona ja todennäköisesti tälläkään viikolla ei päästä. Ensin Jesse oli kipeä ja viime viikolla puolestaan melkein joka päivä ylitöissä samoin kuin todennäköisesti tälläkin viikolla. Voisinhan mäkin mennä sinne Nalan kanssa, mutta empä nyt viitsi alkaa Jessen tottiksia "sotkemaan" kun se sitä on Nalan kanssa treenannu :D Mutta on Jesse Nalan kanssa itsekseen aina välillä treenannut tuossa meidän talon viereisellä kentällä ja mä oon tehnyt jälkeä, joten ei meillä ihan laiskoteltu oo ;D

Esimerkiksi tuolta rannalta tähän "saarelle" uitiin Nalan kanssa kerran edestakaisin :)

Nala vartioi tarkkaavaisena "meidän" saarta, kun vastarannalla näkyi muita koiranulkoiluttajia koirineen :)

Pois lähdössä. "Mihin se mami oikein lähti?"

Ja eikun perään :D Reipas uimari!

Henna otti viime viikolla tottistreeneissä myös kuvia ja tässä niistä parhaimmistoa :) Tällä viikolla myös tottisteltiin ja hyvin sujui jälleen. Nala sai myös kehuja siitä, että vaikka onkin sellainen tuuliviiri ja höseltäjä, niin on kyllä salamana kuulolla, kun neidiltä jotain pyytää. Taitava :)

Meillä muuten siirryttiin Joensuun leirin jälkeen kahteen ruokintakertaan, eikä myöskään enää lioteta nappuloita. Nala osoitti jo aiemmin Satakunnan leirillä merkkejä siitä, ettei leiriolosuhteissa oikein ruoka maistunut, vaikka kotona on kokoajan syönytkin tosi hyvin. Samoin nyt Joensuun leirillä ei perjantai-iltana ruoka meinannut kelvata ollekaan. Lauantaina sitten päätin, että kokeillaampa jos maistuisi paremmin kuivana ja niinhän se vaan oli, että heti maistui paremmin. Tulin sitten leirin jälkeen siihen tulokseen, että eipä kai siitä haittaakaan ole, vaikka jatketaan kotonakin samalla linjalla.

Eilen oltiin mun kaverin & Nalan kanssa metsälenkillä, jonka aikana ohitettiin hiekkakuopat ja sellainen melko iso lampi, jossa saa koiria uittaa. Vaikka olikin melko kuuma niin silti alkuun sanoin kaverillenikin, että Nala ei kyllä varmaankaan veteen mene ilman, että joku kahlaa edellä. Väärässä olin! Nala ilmeisesti tajusi Joensuun leirin aikana veden viilentävän vaikutuksen, sillä ryntäsi melkein suoraan veteen, kun lammen rannalle päästiin :D Lammen keskellä oli sellainen pieni tasainen kallio, jonne sitten kahlattiin ja Nala ui aina sen pätkää, jolloin jalat eivät yltäneet pohjaan. Joten kyllä se tästä meidänkin neidistä taisi tulla vesipeto :D

Huomenna sitten Johanna Nivalan tottispäivään Turenkiin ja sunnuntaina Jessen vanhempien mökille Kamua moikkaamaan! :)

Aivan ihanat keväiset ilmat ollut ainakin meillä täällä Hyvinkäällä viime päivinä :) Ollaan Nalan kanssa pyritty käymään 2-3 kertaa viikossa metsässä lenkkeilemässä/ihmettelemässä, kun tyttö niin paljon siellä tykkää juoksennella :) Eilenkin aamupäivällä oltiin ja ai että neidillä oli taas kivaa :) Hienosti sujuu metsässäkin jo luoksetulo. Vaikka olisi joku kiinnostavakin juttu kesken niin luokse kirmataan heti pyynnöstä. Ja mammaa kannattaa myös pitää aika hyvin silmällä, sillä se on pari kertaa tehnyt katoamistempun puun taakse ;) Silloin iski kyllä Nalalle hätäännys!

"Tuu jo!"

Kuvaaja ei ihan pysynyt mukana vauhdissa :D Nala lepakkokorva :)

Upeat maisemat Sveitsin ulkoilualueella :)

Pääsiäinen sujui meillä torstaista tähän päivään (maanantai) reissatessa. Lauantaina käytiin pikaisesti kotona muutama tunti kääntymässä, mutta muuten kyläiltiin ahkerasti :) Torstai-ilta vietettiin mun vanhemmilla Hämeenlinnassa ja perjantai-ilta Jessen vanhempien mökillä Kyöstilässä. Nala ja Kamu ovat nykyään ihan paita ja peppu, mökkireissulla taisi molemmilla olla tosi kivaa. Parivaljakko riehui ja riekkui koko perjantai-illan ja lauantai-aamupäivän, mutta malttaa hyvin jo välillä rauhoittua, kun väsy iskee. Mökillä olikin kiva, kun oli maita ja mantuja missä juosta ja telmiä :) Nala taitaa pomo kuitenkin olla tässä suhteessa - yllättäen - mutta tosi hyvin kaveruksilla leikit jo sujuu, vaikka Nala onkin välillä melko äänekäs leikkijä :D

Launtaina tosiaan käytiin kotona pyörähtämässä ja sitten lähdettiin Tervakoskelle Jessen vanhempien kotiin, jossa vietettiin sitten lauantai-ilta ja sunnuntai kokonaan. Lauantai-iltana Nala oli mulla mukana kaverin luona, jolla on kaksi kissaa. Oltiin jo aikaisemmin tällä viikolla heillä kylässä. Toinen kissoista on niin arka, että piiloutui illaksi johonkin komeroon, mutta toista kissaa Nala koitti kovasti saada haukkumalla ja häntää heiluttamalla leikkimään, mutta ei neidin yritykset oikein kyllä onnistuneet :D Hyvin Nala kuitenkin kissan sähinästä tajusi, että kaukana kannattaa pysyä ja lopuksi ei enää kissoista välittänyt yhtään ja kiersikin ne turvallisen välimatkan päästä.

Tänään aamupäivällä ennen kotiinlähtöä käytiin vielä Jessen äidin, Kamun & Nalan kanssa metsälenkillä. Ai että oli parivaljakolla hauskaa, kun sai juosta ympäri metikköä :) Kotiin tullessa Nala olikin sitten erittäin väsynyt neiti, tainnut olla rankka, mutta hauska pääsiäinen.

Tänään Nala myös täytti 14 viikkoa ja painoa on nyt 10,8kg, joten +800g oli tullut viikossa lisää.

Tässä vähän kuvia mökkireissulta. Täytyisi kylläkin ostaa varmaan parempi kamera, kun ei meinannut kamera oikein pysyä kaverusten leikeissä mukana vaan suurin osa "tilannekuvista" oli aivan epäselviä ja suttuisia :D

Kaverukset vauhdissa :D

Sivuprofiili

Kaverukset sovussa sohvalla lepäilemässä :)

Kotona uni maittoi pitkän viikonlopun jälkeen. Nala 14 viikkoa :)

Tänään oli upea keväinen ilma ja lähdettiinkin Nalan ja mun kaverin Suskin kanssa pienelle metsälenkille. Nala oli innokas ja juoksenteli edes ja takaisin innoissaan, mutta ei silti vieläkään kauhean kauas uskalla lähteä vaan lähinnä jaloissa pyörii. Hauskaa kuitenkin neidillä tuntui olevan :) Suski näytti meille myös reitin varrelta hyvän hiekkakuopan, jossa voidaan neidin kanssa käydä sitten kesällä riehumassa :)

Loikka! :)

Luoksetulo sujuu vauhdilla :)

Metsätieltä löytyi kiva keppi :)

Oltiin tänään aamulla Nalan kanssa Ridasjärven jäällä ihmettelemässä avaraa maailmaa. Ilma oli aivan upea, aurinko paistoi ja pieni pakkanen. Nala oli ihan tohkeissaan, jahtasi varjoja ja innostui kaisloista sun muista oksista mitä jään yläpuolella törrötti :) Huomasi myös, että uskaltautui huomattavasti kauemmaksi musta kuin mitä metsässä. Tajusi varmaan, että näköyhteyden mamiin pystyy pitämään nyt vähän kauempaakin, kun ei ole mitään näköesteitä tiellä. Tässä vähän vielä kuvasatoa meidän aamuretkeltä. Nyt sitten uni maistuukin.. :)

Eilen Nala täytti 11 viikkoa, painoi 7,6 kiloa ja aloitettiin myös matokuuri. Hyvin sujahtivat tabletin palaset nakkipalan sisällä suuhun, eikä neiti huomannut yhtään mitään. Onneksi on melko ahne ruuan perään :)

Viikonloppuna täällä oli enimmäkseen tosi upeat ilmat ja ollaankin lähipäivinä käyty useana päivänä metsässä nuuskuttelemassa. Hienosti Nala kulkee perässä, eikä varmasti päästä meitä silmistään. Myös ihan lyhyitä hihnalenkkejä on tehty ja ne sujuvat hienosti, mitä nyt autot vähän jännittää. Tänään käytiin myös taas juna-asemalla junia ihmettelemässä. Vähän Nala niitä ihmetteli, mutta ei mitenkään erityisen paljon kuitenkin pelännytkään. Rohkea neiti :)

Metsässä on kiva juoksennella :)

Nala 11 viikkoa. Katsekontaktin ottaminen sujuu jo niin hyvin, että neitiä ei meinaa enää saada katsomaan kameraan, kun tapittaa vain silmiin :D

Nalalle maistuvat kaikki luut laidasta laitaan ja niiden parissa vierähtää aika mukavasti :)

Nala on innokas kotiapulainen. Auttaa mm. pyykkien ripustamisessa, lattian pesemisessä ja tässä myös mun isää pihan lakaisemisessa :D

Eilen Nala täytti 10 viikkoa ja painoi 6,6 kiloa. Painoa oli siis tullut tällä viikolla lisää +800g. Ollaan käyty Nalan kanssa jo muutaman kerran vähän kotipihaa kauempanakin hihnassa kävelemässä. Ohi kulkevat autot Nalaa vielä hieman jännittää, mutta muuten neiti on oppinut oikein hienosti kävelemään hihnassa :)

Nala 10 viikkoa

Eilen oltiin toista kertaa Nalan kanssa vähän lähimetsässä tutkimassa. Viime kerralla kamerasta loppui akku ja nytkin oli vähän jo pimeää, joten kuvista ei tullut kovin hyviä. Ei me kauaksi menty eikä kauaa oltukaan, mutta sen verran, että Nala sai vähän tutkiskella ja juoksennella. Kyllä oli tytöllä kivaa, ja hyvin piti kyllä huolen siitä, ettei lauma katoa.. esimerkiksi puun taakse! :)

Medän Nala on reipas ja energinen tytsy, mutta viihtyy kyllä välillä myös erittäin hyvin sylissä ja muutenkin vieressä rapsuteltavana :)