]]> ]]>
Perjantaina vedettiin jälleen tuplatreenit, kun ensin käytiin vähän aksailemassa HauHau:n vapaavuorolla ja sen perään vielä Helenan tokotreenit. HauHau:n vuorolle meidän kanssa sattuivat samaan aikaan myös Virpi ja bortsu-narttu Ja. Virpiltä saatiinkin erittäin hyviä vinkkejä keinun treenaamiseen, kiitos niistä. Tällä hetkellä nimittäin olen keinun kanssa itse ihan yhtä jännittynyt kuin Nala eli oikein lietson neidin jännitystä kertomalla sille koko kropallani, että "Varovasti, tämä keinu on vaarallinen!!" 
No, tästä elementistä nyt luonnollisesti tarvis päästä eroon eli muuttaa oma kehonkieli varmemmaksi ja rennommaksi. Lisäksi Virpin neuvosta kokeilimme paineen purkamista joka keinusuorituksen jälkeisellä patukkaleikillä. Tämä tuntui auttavan, sillä viimeisellä kerralla Nala tuntui menevän keinulle jo hiukan vapautuneemmin. Jatkamme näillä eväillä eteenpäin. Kyllä on vaan ihanaa, kun aina löytyy joku jolta kysyä neuvoa 
Keinun lisäksi tehtiin keppejä helpommalta ohjauspuolelta niin, että lopussa oli kannellinen palkkakippo odottamassa. Tällä saatiin hyvin pujotteluun vauhtia, joskin aina välillä Nalalla oli niin kiire palkalle ettei olisi malttanut pujotella loppuun asti. No, kannen ansiosta palkat jäivät tällöin aina saamatta ja pikkuhiljaa neidin kaaliin alkoi menemään, että kepit tulee pujotella loppuun asti, jos palkkapurkin kannen haluaa saada auki 
Tokotreeneissä Nala oli taas ihana! On se vaan superhuippu treenikaveri 
Luoksepäästävyyden jälkeen (joka sujui hyvin) vahvistettiin maahan, istu ja seiso - käskyjä. Ja edelleen meitä vaivaa sama ongelma eli maahanmeno ja seisominen ovat loistavia, istuminen ei millään meinaa onnistua. Nalahan kyllä istuu lähietäisyydeltä käskettäessä tosi hyvin, samoin kaukona osaa nousta hienosti maasta istumaan. Mutta vauhdista istuminen kauempaa ei onnistu sitten millään vaan likka painuu aina maihin. Tässä näemm miten käy, kun tokon ALO-luokkaa varten tulee vaan treenattua superpaljon liikkeestä maahanmenoa ja seisomista 
Tämän jälkeen seuraamista, jonka yhteydessä aina yllättäen jonkun käännöksen jälkeen jääviä. Maahanmeno jälleen superhyvä, seisominen ok (pari askelta perään) ja istumisessa jouduin käyttämään käsiapua. Hyvin Nala oli kuitenkin kokonaisuudessaan skarppina.
Hyppyä. Nyt löysimme keinon, jolla saimme Nalan istumaan yhdestä käskystä esteen taakse, jee!! 
Eli otin namin oikeaan käteeni ennen hypylle lähettämistä. Samantien istu-käskyn tehottua nami lensin kädestä Nalan taakse. Täytyy nyt tehdä näitä sen aikaa, että neidin kaaliin menee lopullisesti se, että esteen takana nykyisin istutaan, ja hävittää namia kädestä sen jälkeen pois. Toivoa ei ole vielä menetetty 
Ruutu alkaa olla siinä mielessä kivassa kuosissa, että Nala alkaa pikkuhiljaa selkeästi hahmottamaan ruutu-käskyn merkityksen. Loppuosassa en myöskään usko olevan mitään ongelmia, sillä Nala pysähtyy hienosti käskystä seisomaan, menee maahan ja kestää kyllä myös "loppurituaalit" eli ohjaajan kävelyn edestakaisin ja siitä yllättäen seuraa-käskyn. Ruudun hahmottamisessa tietysti on vielä paljon hommia ja ruutuun menemisiin pitää myös saada lisää varmuutta ja vauhtia. Hyvällä mallilla ollaan ja Nala oli jopa niin innoissaan ruudusta, ettei olisi millään malttanut istua perusasentoon ennen sinne lähetystä 
Lopuksi nouto, jonka Nala teki täydellisesti! No okei, joudun vielä ottamaan muutaman pakkiaskeleen Nalan ollessa tuomassa kapulaa takaisinpäin, jotta neiti varmasti istuu mun eteen kapulan kanssa, mutta jos ei tätä huomioida niin suorituksessa ei juuri huomautettavaa ollut. Vauhdilla kapulalle, lähes yhtä kovalla vauhdilla takaisinpäin, suora luovutusasento eteen ja rauhallinen kapulan pito. Hieno Nala ja kylläpä meillä oli taas kivaa! 
No, miksipä sitä sellaista tyrkyttämään, mikä ei kelpaa, joten possu jätettiin sitten ruokavaliosta pois, kun kerta toisensa jälkeen tuntui, ettei se Nalalle kelpaa sitten millään. Possun luut likka kyllä jyrsii tyytyväisenä, joten hieman olen tuota lihan yhtäkkistä nirsoilua ihmetellyt. Tällä viikolla ostinkin pitkästä aikaa pakkaseen nauta-sikaa Nalalle, katsotaan huomaako neiti possun sieltäkin seasta vai popsiiko masuunsa tyytyväisenä 
Toinen mistä Nala ei tykkää on poro ja tämä siis ihan kaikessa muodossa niin lihana kuin luinakin. Porosta olen kuitenkin lukenut, että se onkin aika usein sellainen, josta koirat eivät välttämättä tykkää, ilmeisesti voimakkaan hajun takia. Hirvi kuitenkin kelpaa, joten ilmeisesti näiden kahden riistaeläimenkin välillä on vissi ero, ainakin siis Nalan mielestä.
), että siitä herkusta ainakin on luovuttu. Ehkä vielä joku päivä kokeilemme jotain muuta terveellisempää treenipalkkaa, mutta ainakin tällä hetkellä mennään näillä eväillä.
Toisin sanoen haastavaa oli! Sylikäännöksessä koiraa vedetään ensin ohjaajaan päin ja ikäänkuin hieman ohi jommalta kummalta puolelta. Tämän jälkeen ulkokautta käännetään koira ympäri uuteen suuntaan. Hankala selittää näin sanallisesti, mutta jokatapauksessa harjoiteltiin ensin yhden hypyn avulla molemmin puolin, jonka jälkeen otettiin ensin radan pätkää 1-4, jossa sylkkäri piti tehdä 3. hypyn jälkeen. Vasemmalla puolella sylkkäri sujui ihan hyvin, mutta oikealle olimme Nalan kanssa ihan selvästi molemmat jotenkin kankeampia. Nala ei myöskään millään olisi malttanut tulla mun käden perässä tarpeeksi pitkälle, kun olis ollut jo kiire jatkaa rataa, joten loppujen lopuksikaan ei sylkkäreitä saatu onnistumaan ilman kädessä olevaa namia. No, mielenkiintoinen harjoitus silti. 
Mitä enemmän innostus radalle kasvaa, sitä huonommin korvat toimivat lähtötilanteissa. Yhdessä vaiheessa Tarjan neuvosta teinkin Nalan kanssa hetken tokoa (seuraamista, maahanmenoa jne.) jotta sain neidin taas kuulolle ja keskittymään. Tämä auttoikin kummasti, joten tätä keinoa täytyy alkaa hyödyntämään jatkossakin aina silloin, kun näyttää että korvat katoavat kuuta kiertävälle radalle.. 
Maanantaina jälleen tokoiltiin Rantasipin parkkiksella ja kyllä tuli taas hiljaa mielessä todettua, että paljon on meillä vielä opittavaa ennen AVO-kokeita. Joka liikkeestä löytyy ainakin vähän hiottavaa ja toisissa sitten taas vähän enemmän.. No, mikäs kiire tässä. Tavoite on, että viimeistään joskus keväällä (maalis-touko) oltais koekunnossa.
Eli toisin sanoen esimerkiksi perusasennoista liikkeiden alussa ei meinannut tulla yhtään mitään, kun eihän kaunista vaahterapeppua voi kylmään ja märkään asfalttiin laskea, siis yök! 
Kyllä meillä täytyy selkeästi olla aina aurinkoinen sää, jos ulkokisoihin meinataan mennä 
, mutta jota kuinkin piilossa siis kuitenkin. Jos jotain pientä viilattavaa liikkeestä voisi sanoa, niin loppuperusasento oli mielestäni himpan vino. En kuitenkaan siihen puuttunut, kun Nalalla oli muutenkin niin kovin ongelmallista tänään kauniin takapuolensa maahan laittamisen kanssa..
Tällä hetkellä vaan joudun vielä lähettämään Nalan tosi läheltä hyppyä, jotta saan istu-käskyn toimimaan ja tämä toki vaikeuttaa likan takaisinpäin tuloa. Ei sillä etteikö neiti pääsis esteen yli, mutta huomasin, että korrektisti luoksetuleminen on haastavaa, kun ison loikan jälkeen Nala on jo käytännössä mun jaloissa. Joten tämä on kyllä pakko saada toimimaan niin, että pystyn lähettämään Nalan kauempaa hypylle ja myös siis istuu, kun annan käskyn kauempaa. 
No, pääasia että pidetään pilke silmäkulmassa eikä oteta asioita liian tosissaan, toko pitää kuitenkin olla hauskaa niin ohjaajalle kuin koirallekin! 
Rakas, taitava isäni rakensi Nalalle viime viikolla oman keinun! Keinun säilytyspaikka on tällä hetkellä Hämeenlinnassa (kun meillä ei ole vielä sitä omaa pikkupihaa), mutta onneksi käymme Nalan kanssa siellä viikottain, joten pääsemme hyödyntämään omaa keinuamme kohtuullisen ahkerasti Keinu on aivan virallisten mittojen mukaan rakennettu, joten se toimii erittäin hyvänä harjoitusesteenä meille. Viikonloppuna harjoittelimme keinua sekä lauantaina että sunnuntaina. Kovin varovasti Nala keinua meni, mutta meni kuitenkin taas jo ihan ilman pakottamista, joskin hihnassa kyllä varmuudeksi ettei vaan keksi, että keinulta voi hypätä puolessa välissä pois. Tavoitteena on, että keinu sujuisi vuoden vaihteeseen mennessä mallikkaasti, katsotaan päästäänkö siihen tavoitteeseen..
Viikonloppuna treffattiin myös Onni-serkkua pitkästä aikaa. Hienosti tulevat Onni ja Nala edelleen juttuun, vaikka silloin tällöin leikit meinaavat mennä vähän rajuiksi.. Yhtään ei Onni kuitenkaan tunnu Nalaa pelkäävän vaan iilimadon lailla roikkuu neidin perässä ja suorastaan kerjää huomiota 
PS: Tokotuloksille lisätty oma sivu, jonne linkki löytyy oikealta sivupalkista!
]]>
Sen sijaan treenien alussa kerkesi taas käymään vähän samanmoinen hetki kuin maanantaina vinttari Ricon kanssa. Meillä oli nimittäin uutena treenikaverina ryhmässä pieni musta spanieli, joka sitten tietysti ensi töikseen karkasi omistajansa hallinnasta ja viipotti meidän luokse. Näissä tilanteissa, jos toinen koira rynnii meidän luokse, kun istutaan jossain sivummalla on Nala erittäin ärhäkkä. Nalahan ei todellakaan koskaan treenien aikana itse lähde haastamaan riitaa kenenkään kanssa, eikä esimerkiksi ryhmäpaikkamakuussa ole koskaan lähtenyt toisen koiran luokse tai provosoitunut vaikka joku viereinen koira omalta paikaltaan lähtisikin. Sen sijaan jos neiti on mun vieressä hihnassa kiinni, tulee puolustus kyllä erittäin nopeasti, jos joku vieras koira rynnii yllättäen ihan iholle kiinni. Ilmeisesti Nala kokee joko tehtäväkseen puolustaa mua tai sitten hihnassa kiinni oleminen ahdistaa, epäilen ensimmäistä. No, jokatapauksessa spanieli ryntäsi pahaa aavistamattomana meidän luokse ja sai vastaansa hurjasti rähisevän rottweilerin. Mä olin vielä itse tilanteessa jotenkin ihan myöhässä, kun en ehtinyt yhtään varautua ja olin taas hetken ihan puulla päähän lyöty, mutta onneksi spanieli tajusi hetken ihmeteltyään paeta takavasemmalle ja tilanteesta selvittiin jälleen ehjin nahoin. No, tietysti Nalan mielestä kyseistä koiraa piti lopputreenin ajan pitää melko tarkasti silmällä, mutta muuten episodi onneksi unohtui melko nopeasti ja päästiin takaisin treenitunnelmaan. Pitäisi itse vaan pysyä aina vähän valppaampana, kun ryhmiin tulee uusia koiria, jotta näiltä tilanteilta vältyttäisiin.
No enivei, ensimmäisenä päivän treeniohjelmaan kuului estehyppy. Helena ohjeistuksesta lähetin Nalan hypylle nyt melko läheltä estettä (koska AVOssahan ei ole määritelty etäisyyttä, josta hypylle pitää lähteä), jolloin tietenkin olin myös lähempänä antamassa sitä istu-käskyä. Hetkeksi Nala seisahti ko. käskyn kuultuaan, mutta sen jälkeen istui esteen taakse, jee! 
Isot bileet ja sen jälkeen jätettiin se liike hautumaan, kun kerrankin onnistui ekasta yrittämästä istuminen.
Tämän jälkeen AVO-kaukokäskyt kisaliikkeenä. Tein ennen liikkeen alkua Helenan maanantaina neuvoman kädenliikkeen taaksepäin heittäen samalla yhden lihapullan palan takapalkaksi. En ole varma, huomasiko likka koko kädenheilautusta, mutta jokatapauksessa kaukot sujuivat aivan loistavasti! Helenan mielestä olis ollut 10 arvoinen kokeessa, jes!
Tämän jälkeen istu, maahan, seiso käskyjen vahvistamista. Koira sai kuljeskella vapaasti kentällä ja yllättäen annettiin joku näistä käskyistä. Maahanmeno ja seisominen toimivat loistavasti, mutta istumisesta tarjoo edelleen 9 kertaa 10:stä maahanmenoa. Saatiinhan sekin lopulta onnistumaan, mutta työn ja tuskan takana meinasi olla 
Pitkästä aikaa treenattiin myös ohjatun noudon suuntia. Nala oli tässä ihan loisto, vaikkei olla oikeasti treenattu suuntia kuin ihan kerran tai kaksi. Hienosti jäi merkille odottamaan, kun sen sinne seurautin, katsoi mun käsimerkin ja käväisi hakemassa namin sen puoleisesta kiposta, jonne käskin. Eihän likka toki vielä vasen tai oikea-käskyjä tajua, mutta hienosti malttoi keskittyä mun käsimerkkiin. Ohjatussa noudossa onkin hyvä muistaa aina ensin kääntää katse siihen suuntaan, jonne on käskemässä ja vasta sen jälkeen antaa suullinen+käsimerkki.
No sitten pitkästä aikaa tunnaria, voi hyvää päivää! Meidän tunnaritreenit on kyllä sellainen komediashow ettei toista 
Nalalla ei todellakaan ole mitään hajua koko liikkeestä, vaan todennäköisesti hän on sitä mieltä että kapuloita pitää ehtiä keräilemään itselleen niin monta kuin mahdollista. No, jos ei muuta niin Nala onnistui kyllä touhuillaan viihdyttämään ainakin meidän treenikavereita ja toki keräilemään meille taas pienen kasan "Omia" 
Koitettiin nimittäin tunnaria nyt vähän uudella taktiikalla. Alkuun Helena laittoi vain kasan kapuloita (ei kuitenkaan Omaa) maahan ja ripotteli niiden ympärille lihapullanpalasia. Tämän jälkeen lähetettiin koira etsi-käskyllä syömään lihapullat pois. Tässä ideana se, että koira oppisi, että tunnistusnoudossa pitää käyttää nenää. No, lihapullien syöntihän Nalalta toki sujui, mutta tämän jälkeen tehtävää vaikeutettiinkin niin, että lisättiin kapulakasaan mukaan Oma, joka oli lisäksi hajustettu samoilla lihapullilla. Ajatuksena oli, että Nala lihapullat syötyään edes haistaisi samalta tuoksuvaa Omaa, jolloin likkaa heti kehuttaisiin. No, mitä tekee Nala? Alkaa lihapullat syötyään maistelemaan vähän joka kapulaa, muttei vahingossakaan sitä Omaa. Voihan höntti! 
Ja sittenhän homma meni taas ihan lekkeriksi, kun kapulat oli niin huisin hauskoja. No, ei siis "ihan" mennyt nappiin tämä harjoitus. Pitäisi ehkä keretä harjoittelemaan ensin olkkaritreeninä Oman etsiminen, jotta likka hoksais että suuhun tarvis ottaan nimenomaan se kapula, joka tuoksuu äiskälle, eikä mitä tahansa kapulaa
Loppuun vielä seisomista "lennossa" eli ikäänkuin ruututreeniä. Kosketusalustan avulla lähetettiin koira vain vapaa-käskyllä poispäin ja sen jälkeen yhtäkkiä annettiin seis-käsky. Ekalla kerralla Nalan oli pakko juosta alustalle asti katsomaan sitä, mutta muilla kerroilla pysähtyi tosi nopsaan käskystä ja kääntyi jopa vielä muhun päin seisomaan, kuten kuuluukin. Jee!
Hyvät treenit hyvässä mielentilassa, kylläpä toko on kivaa! 
Siis aivan käsittämättömän taitava, vauhdikas, innokas, ihana ja kaikin puolin upea Eipä voi kuin olla ylpeä. Tehtiin kahta lyhyttä radan pätkää. Ensimmäisenä punaisella kuvaan merkitty 1-9, joka vetäistiin heti ensi yrittämällä puhtaalla 0-tuloksella läpi, siis jopa kepit, VAU! 
Tosin muurilla (nro 8) olin valssini kanssa hieman myöhässä ja kaarroksesta putkeen nro 9 tuli vähän iso. Nala oli äänekkäällä tuulella ja antoi mulle heti palautetta pitkäksi menneestä käännöksestä eli toisin sanoen putkeen painettiin sata lasissa käännöksen jälkeen räy, räy ääniefektien kera Jos Nala osaisi puhua se olisi varmaankin huutanut mulle, että "saakelin äiskä, kun kerroit noin myöhään, että ollaan kääntymässä 
". Ihana! Toisella yrittämällä kyseinen käännös sujui aivan nappiin, mutta sen sijaan vähän tuli takeltelua kepeillä. Enemmän siis vielä pitää vaan treenata vauhdissa kepeille sisääntuloa, joskin kyllä ne varsinkin helpommalta ohjauspuolelta alkaa olemaan jo niin hyvässä kuosissa, että kyllä niitä kisoihin kehtais lähteä esittämään..
PS. Lisäsin blogin sivupalkkiin tapahtumakalenterin. Siitä voi seurailla meidän tulevia treenejä ja muita koiramaisia tapahtumia 
Ennen kamalaa keinutreeniä tehtiin kuitenkin helpohkoa yhdeksän esteen radan pätkää, jossa teemana oli valssi. Nala oli jälleen oikein pätevä ja innoissaan ja kunhan mäkin taas sain oman ohjaukseni kuntoon - eli toisinsanoen viitsin alkaa kääntämään - niin kyseinen pätkähän sujuikin oikein näppärästi. Puomin alastulokontaktit tosin olivat kyllä useaan otteeseen ihan siinä ja siinä, osuikovatko neidin tassut kontaktille vaiko eivätkö Valssi ohjauskuviona alkaa olemaan sieltä tutuimmasta päästä ja sen käyttö sujui ongelmitta. Haastavampaa onkin sitten ohjauksen ajoitus, sillä Nalan vauhdilla ja leijonanloikilla ohjauksen kanssa saisi olla liikenteessä hyvissä ajoin, eikä jäädä ihmettelemään, jolloin koira kerkeää edetä esteen jälkeen jo ainakin 1½ metriä ennenkuin mä kerkeän kääntämään.
No, sitkeästi jatkamme yrittämistä, sillä vaikka agilitya emme kuoleman vakavasti Nalan kanssa otakkaan niin tämän asian suhteen en kyllä aio luovuttaa, sillä tiedän että Nala kyllä tekee ja osaa, kunhan vaan uskaltaa. Niimpä keinuharjoitukset jatkuvat Nalan kauhuksi jälleen viimeistään perjantaina.. 
). Tämän jälkeen Nala olikin sitten koko lopputunnin erittäin epäluuloinen Ricoa kohtaan ja kyseistä herraa piti joka välissä kyttäillä, ettei vain pääse uudestaan yllättämään
Peruuttaa Nala osaa nyt musta poispäin peruuta-käskyllä ilman mitään lisäapuja eli todella nopeasti likka tuon käskyn kyllä hoksasi, olen suorastaan ylpeä 
Kokeiltiinkin sitten peruuttamista mun vieressä eli seuraamisen yhteydessä, mutta kappas Nala koittikin lähteä peruuttamaan musta poispäin, kun näin on kerran opeteltu. No, otettiin avuksi etupalkka ja johan alkoi sujumaan! Vielä helposti kääntyy heti parin askeleen jälkeen takapuoli sivuun, mutta tämä varmasti korjaantuu, kun takapään koordinaatiokyky paranee. Kotona jatkettiinkin vielä olkkaritreeninä samaa peruuttamista niin, että laitoin Nalan peruuttamaan seinän ja itseni välissä niin ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin peruuttaa suoraan taaksepäin. Tämä sujui hienosti ja upeasta peruutuksesta aina vapautus etupalkalle