Tottisleiri Haukkulaaksossa + jäljellä

Viime viikonlopun vietimme koko perheen kera Taipalsaarella, Haukkulaaksossa SRY Kymenlaakson alaosaston järjestämällä tottisleirillä, jossa kouluttajan toimi jälleen Finnin Tina. Paikalla oli melkolailla sama porukka kuin keväiselläkin Rottishovin leirillä ja Nalan sisaruksistakin kahta lukuunottamatta kaikki olivat päässeet paikalle :) Leiripaikkana Haukkulaakso oli mielestäni tosi hieno ja Tinan opetushan oli jälleen ensiluokkaista. Jesse treenaili siis Nalaa viikonlopun ajan ja paljon ehtivätkin kahdessa päivässä tehdä, opetella ja saada neuvoja. Nalan kanssa harjoiteltiin seuraamista, jäävistä istumista ja maahanmenoa, luoksetuloa, paikallaanmakuuta häiriön alaisena, ilmoittautumista toisen koirakon kanssa ja estehyppyä. Molempina päivinä huomasi, että Nala jo vähän väsähti viimeisillä kiekoilla, mutta kokonaisuudessaan likka teki mielestäni oikein mallikelpoista tottista koko viikonlopun. Paljonhan tietysti on vielä "särmiä" hiottavana ja treenattavaa, että saadaan liikkeet varmoiksi ja vietti kestämään pidempään, mutta hyvällä mallilla jo ollaan. Myös muut Nalan sisarukset suoriutuivat viikonlopun treeneistä oikein hienosti ja kaikkien työskentelyä oli ilo katsella :-) Hyvän leiripaikan ja loistavan kouluttajan lisäksi seura oli lisäksi luonnollisesti ensiluokkaista ja kyllä lauantai-iltana oli nauru herkässä, kun "Mummo" (Nalan kasvattaja) meitä nauratti jutuillaan :D Eipä siis voi taas muuta sanoa kuin, että kyllä meillä on upea Rottlife A-porukka, joiden kanssa leireileminen on aina yhtä hauskaa. Suurkiitos siis vielä tätäkin kautta koko leiriporukalle - niin Rottlifelaisille kuin kaikille muillekin! :-)

Leirin jälkeisenä maanantaina käytiin Johannan&Epun kanssa jäljellä ja otettiin Nalan kanssa myös esineruutua. Eipä olis likasta uskonut, että on oltu viikonloppu leirillä, sillä virtaa kyllä piisasi ihan entiseen malliin. Jäljen tein kahdella kepillä ja itse jäljellä ruokaa oli hyvin, hyvin harvakseltaan. Varsinaisia kulmia en tehnyt, mutta kyllähän se jälki tietysti metsässä mutkittelee ihan luonnostaankin. Jana oli nyt vähän pidempi kuin aiemmin ja Nalalla meinas vissiin usko loppua, sillä lähti kyllä etenemään suoraa, mutta jäi sitten juuri ennen jäljen alkua pyörimään ympyrää hetkeksi. Jälki kuitenkin löytyi ja kun oikea suuntakin takajäljen jälkeen löytyi niin lähti sujumaan oikein hyvin. Mielestäni Nala jäljesti erittäin hyvin - nenä pysyi maassa ja vauhti suhteellisen rauhallisena. Tällä kertaa myös neiti oli mun mielestä lähestulkoon koko ajan jäljen päällä, kun useinhan Nala on jäljestänyt vähän jäljen sivussa. Ensimmäisen kepin Nala ilmaisi hienosti, mutta toinen menikin sitten taas "taisteluksi". Ilmaisihan likka senkin lopulta, mutta kauan aikaa siinä edessä pyöriskeltiin ennen sitä, kun en päästänyt neitiä eteenpäin. No, perjantaina tosiaan suunta kohti Kiteetä ja metsäjälkileiriä, joten eiköhän sieltä taas saada lisää hyviä vinkkejä siihen, että miten tästä edetään :)

Esineruututreeni tehtiin ennen jälkeä. Tallattiin Johannan kanssa kapea, mutta pitkä alue (ehkä 15m pitkä). Ensin tehtiin niin, että Johanna vei esineen ruutuun niin, että Nala näki sen. Tämän Nala haki hienosti ja toi myös hyvin vauhdikkaasti mulle käteen. Toinen tehtiin niin, että Nala näki, kun Johanna lähti esineen kanssa ruutuun, mutta vein likan sitten pois siksi aikaa, että Johanna sai esineen piilotettua eli toisin sanoen Nala ei nähnyt, mihin esine vietiin. Taas Nala etsi esineen hienosti ja lähti tuomaankin, mutta räkäisi jostain syystä esineen matkalle ja jouduin uudestaan toistamaan käskyä, että sain lopulta esineen käteen. Mutta melko mallikkaasti kuitenkin siis, tästä on jälleen hyvä jatkaa :)

Tässäpä vielä tottisleirin kuvasatoa, copyrightit Miia Koivisto ja Jari Laurila. Kiitos upeista kuvista Miia ja Jari!