lauantai, 5. marraskuu 2011
Päätin kirjoittaa pitkästä aikaa Nalan ruokinnasta. Nalahan on nyt elänyt raakaruokinnalla kohta kaksi vuotta ja se on sopinut neidille hienosti. Maha toimii sopivasti, ruokahalu on hyvä, turkki kiiltää, hampaat ovat pysyneet valkoisina ja niin edelleen. Toisin sanoen ulkoisesti Nala näyttäisi voivan erittäin hyvin. Myös omaan ajatusmaailmaani raakaruokinta on sopinut hyvin. On mukavaa pystyä tarjoamaan koiralle mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Lisäksi tiedän varmasti aina, mitä koiralleni oikeasti syötän. Ehkä eniten kuivanappuloissa vieroksun kuitenkin sitä suurta hiilihydraattimäärää, jota koira ei pysty hyödyntämään kunnolla, eikä näin ollen tee sillä käytännössä yhtään mitään. En kuitenkaan sano, että raakaruokinta olisi mikään ainoa ja ehdoton tapa ruokkia koiraa. Kaikille koirille se ei varmasti edes sovi ja toisaalta Nala - kuten moni muukin koira tässä maailmassa - eläisi varmasti ihan yhtälailla hyvän ja onnellisen elämän vaikka olisikin syönyt koko elämänsä teollista ruokaa. En kuitenkaan usko, että enää itse koskaan palaisin ruokkimaan Nalaa teollisella ruualla, niin hyvin raakaruokinta on meidän tarpeisiin soveltunut
Raakaruoka on aina maistunut Nalalle hyvin, jos ei lasketa ennen sterilisaatiota olleita valeraskauskausia, jolloin neidille ei oikein maistunut mikään ruoka. Vielä viime talvena Nala ei myöskään oikein tykännyt lohesta ja lohen joukkoon joutui sekoittelemaan milloin mitäkin lisuketta (kermaviiliä, raejuustoa tms.), jotta Nala sen suostui syömään. Viime keväänä lohi kuitenkin alkoi pikku hiljaa maistumaan ja tällä hetkellä se on yhtä Nalan suurimmista herkuista. Sen sijaan kesällä neiti yllättäen päätti, että possun liha ei olekkaan enää hyvää ja ne alkoivat jäämään kuppiin No, miksipä sitä sellaista tyrkyttämään, mikä ei kelpaa, joten possu jätettiin sitten ruokavaliosta pois, kun kerta toisensa jälkeen tuntui, ettei se Nalalle kelpaa sitten millään. Possun luut likka kyllä jyrsii tyytyväisenä, joten hieman olen tuota lihan yhtäkkistä nirsoilua ihmetellyt. Tällä viikolla ostinkin pitkästä aikaa pakkaseen nauta-sikaa Nalalle, katsotaan huomaako neiti possun sieltäkin seasta vai popsiiko masuunsa tyytyväisenä Toinen mistä Nala ei tykkää on poro ja tämä siis ihan kaikessa muodossa niin lihana kuin luinakin. Porosta olen kuitenkin lukenut, että se onkin aika usein sellainen, josta koirat eivät välttämättä tykkää, ilmeisesti voimakkaan hajun takia. Hirvi kuitenkin kelpaa, joten ilmeisesti näiden kahden riistaeläimenkin välillä on vissi ero, ainakin siis Nalan mielestä.
Tällä hetkellä tilaan Nalan lihat ja luut Lempimuonalta, joka tuo kotiinkuljetuksella lisämaksutta kaikki yli 30€:n tilaukset. Meillä on valitettavan pieni pakastin, jonne ei mahdu kuin korkeintaan 3 viikon ruuat kerrallaan, joten ruokia saa olla tilaamassa vähän väliä. Yksi tärkeimpiä hankintoja seuraavaan, isompaan asuntoon onkin ehdottomasti arkkupakastin.
Kasvissoseet teen Nalalle aina itse, yleensä noin kahden viikon soseet kerralla. Pussitan soseen kahden päivän annospusseihin. Kasvissoseessa käytän vaihtelevasti esimerkiksi erilaisia salaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, pinaattia, persiljaa, kukka-, parsa- ja kiinankaalia, lanttua, retiisejä, erilaisia marjoja (herukoita, karviaisia, puolukoita, mustikoita, mansikoita, vadelmia), kiivejä jne. Makeita hedelmiä tai vihanneksia, kuten omenaa tai porkkanaa kasvissoseeseen ei voi laittaa, sillä niistä Nala sai ainakin vielä viime talvena iho-oireita.
Kasvissoseen lisäksi aamuruuaksi Nala syö tällä hetkellä esimerkiksi naudan, broilerin tai kalkkunan jauhelihaa, naudan tai broilerin sisäelinseosta, naudanmahaa tai lohta. Iltaisin puolestaan syödään luita eli esimerkiksi broilerin siipiä tai kauloja, naudan rustoluita, possun rintarustoa tai hirven luita. Myös lampaan ja hevosen luita Nala on syönyt, mutta niitä ei ainakaan tällä hetkellä ole ollut Lempimuonan valikoimassa.
Viime helmikuun sterilisaation jälkeen ruokamäärää jouduttiin vähän tarkistamaan, mutta ei oikeastaan kuitenkaan kovin paljon. Tällä hetkellä Nala syö aamuisin n. 170-200g kasvissosetta ja 250-300g lihaa. Lisäksi lorautan joukkoon joko kylmäpuristettua rypsiöljyä tai pellavasiemenöljyä. Ainakin viime talvena Nalan iho jonkun verran kuivui, joten silloin tuli ostettua myös muutama purkki Nutrolin-öljyä, joka auttoi kuivaan ihoon samantien. Todennäköisesti ostamme sitä siis myös tänä talvena. Kesäisin Nalalle ei ole nyt enää laitettu mitään punkkiaineita, sillä murskaan likalle yhden valkosipulin kynnen aina aamuruuan sekaan. Valkosipuli on mielestäni tepsinyt hyvin, sillä molempina kesinä punkkeja on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja nämäkin vähäiset punkit ovat yleensä tulleet silloin, kun syystä tai toisesta valkosipulia ei ole muutamaan päivään ruuan sekaan laitettu. Myös talvikaudella Nala syö valkosipulia, sillä valkosipuli tunnetusti myös mm. parantaa vastustuskykyä. Öljyn ja valkosipulin lisäksi lisään Nalan ruuan joukkoon kerran viikossa kaksi kananmunaa. Lisäksi syötän kolmen viikon välein viikon kuurin Islamer-merileväjauhetta kivennäis- ja hivenainelisänä.
Iltaisin luuannos on suurinpiirtein 300-400g, joten yhteisruokamäärä päivää kohden on n. 720-900g. Tämä on n. 2,2%-2,7% Nalan painosta. Vatsan toiminnan takaamiseksi Nala pitää muutaman kerran viikossa kokonaan luuttoman päivän. Nämä luuttomat päivät ovat yleensä treenipäiviä, jolloin aamuruoka jää kokonaan väliin, treeneissä tulee syötyä herkkuja ja iltaruuaksi tulee sitten aamuruoka eli kasvissose+liha.
Ihan kokonaanhan Nala ei ole raakaruokkinnalla, koska treeneissä käytän kuitenkin teollisia, ah niin terveellisiä nakkeja ja lihapullia. Näiden käyttämisestä on välillä huono omatunto, sillä ovathan ne todella epäterveellisiä. Lisäksi Nalan korvat hieman punoittavat aina silloin tällöin ja uskon vahvasti, että se johtuu nimenomaan näistä treenipalkoista. Nimittäin esimerkiksi kesällä, kun olimme viikon mökillä lomalla eikä tullut treenattua, eivät myöskään korvat punottaneet kun lomalta palattiin. Toisaalta korvien punotus ei kuitenkaan ole kokoaikaista eikä selvästi myöskään häiritse Nalaa, koska neiti ei korviaan rapsuttele. Raakaruokapalkkaa treeneissäkin on kokeiltu broilerin sydämien muodossa ja ne kelpasivat kyllä Nalalle hyvin. Allekirjoittaneen mielestä broiskun sydämien paistaminen ja pilkkominen oli kuitenkin maailman ällöttävintä hommaa (se HAJU! ), että siitä herkusta ainakin on luovuttu. Ehkä vielä joku päivä kokeilemme jotain muuta terveellisempää treenipalkkaa, mutta ainakin tällä hetkellä mennään näillä eväillä.
Kommentit