Tosiaan viime viikonloppu vietettiin Nalan, Jonnan & Kertun kanssa Pomarkussa Satakunnan alaosaston leirillä. Ensimmäinen leiri siis mulla ja Nalalla takana ja samoin myös hakuharrastus käynnistetty :)

Leiriviikonloppu oli kokonaisuudessaan tosi hauska ja opettavainen, mutta raskas. Oltiin kyllä Nalan kanssa molemmat niin väsyneitä sunnuntai-iltana, kun kotiin päästiin :D Tosiaan hakuporukassa vietettiin Nalan kanssa viikonloppu ja päästiin siis molemmat nyt tutustumaan siihenkin lajiin. Täytyy omalta kohdalta sanoa, että olikin oikein tehostartti ko. lajiin, kun lauantaina vierähti 10½h koirien kanssa metsässä ja sunnuntainakin vielä 5½h. No, pääsipähän ainakin lajiin sisälle ja tietää nyt mistä on kysymys :D Nala oli luonnollisesti meidän porukan kuopus, sillä seuraavaksi nuorin taisi olla 4-vuotias.

Lauantaina ja sunnuntaiaamuna Nalan kanssa tehtiin ns. makkararinkiä eli kaikki meidän porukan ihmiset menivät metsään pienelle alueelle aina jonkun matkan päähän toisistaan ja mä päästin sitten Nalan vapaaksi. Jokainen sitten kutsui neitiä vuorollaan ja antoivat nakkia. Ideana siis saada koiran päähän ajatus, että "metsässä on kivoja ihmisiä, joilta saa nakkia." No, Nalallahan nyt ei tässä harjoituksessa ollut mitään ongelmaa, vaan neitihän oli päinvastoin aivan tohkeissaan. Nalaa oli niin ihana seurata, kun se viipotti ihan tuulispäänä ihmisen luota toiselle, hyppeli yli mättäiden ja puunrunkojen, eikä arastellut edes kiven päälle kiipeämistä tai ryteikköön menemistä. Taas siis huomattiin, että kyllä meidän neiti on vaan niin energinen, rohkea ja reipas.. sekä ahne nakin perään :D

Sunnuntaina iltapäivällä Nalan kanssa kokeiltiin sitten vielä sellaisia harjoituksia, että joku ihminen kävi näyttämässä neidille nakin palaa ja meni sen jälkeen metsään vähän kauemmaksi, mutta kuitenkin niin, että Nala vielä näki missä ihminen oli. Sen jälkeen ko. ihminen ei kutsunut neitiä vaan oli ihan hiljaa ja mä sitten "lähetin" tytön ihmisen luokse, ihan kuin olisi lähettänyt suuremmankin hakukoiran :D No, eihän tässäkään luonnollisesti mitään ongelmaa ollut. Nala ryntäsi reippaasti suoraan ihmisen luokse, vaikkei tämä neitiä mitenkään kutsunutkaan. Ja taas tuli nakkia ja Nalalla oli niin kivaa, että meinasi liitoksistaan revetä :)

Kyllä Nala sitten saikin kehuja niin, että meinasin itsekin ihan punastua. Kovasti koko hakuporukka kehui Nalaa erittäin energiseksi ja reippaaksi tytöksi ja taisi sana kultakimpalekin kuulua jossain välissä. Ja minä olin niin ylpeä!!

Hakumetsässä olon lisäksi tietysti vähän lenkkeiltiin Nalan kanssa, lähinnä metsässä ja lisäksi neiti tietysti tutustui vaikka minkälaisiin koiriin. Muutamia muitakin pentuja oli paikalla ja niiden kanssa Nala tietysti tykkäsi painia, vaikka taisikin olla pomona jokaisessa leikissä :D Lisäksi matkustuskaveri-Kertusta tuli luonnollisesti Nalan suuri idoli ja Kerttua piti koittaa koko ajan mielistellä.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa myös tätä hakupuolen harjoittelua. Katsotaan josko päästäisiin yhden yksityisen porukan kanssa treenailemaan pääkaupunkiseudulle päin tai sitten viimeistään juhannuksen jälkeen Woodweiler's - leirillä seuraa jatkoa :)

Kuvien ottaminen leirillä vähän unohtui..

Niin ja maanantaina Nala tosiaan täytti 20viikkoa ja painoi 15,7 kiloa. Ja teipit ovat jälleet korvissa, kun ei ne hörökorvat meinaa millään asettua :D

Leiriläiset