Ihanaa, kun lumet sulaa ja kesä alkaa lähestymään! :) Meillä on eletty viime viikot vähän hiljaiseloa, kun jalkapotilaita ollaan oltu Jessen kanssa vähän molemmat. Jessellä nilkka alkaa olemaan kunnossa ja Nala pääsee taas pitkille lenkeille joka päivä ja mullakin polvi paranee hitaasti, mutta varmasti. Pystyn jo Nalan kanssa lyhyitä lenkkejä tekemään, mutta esimerkiksi juoksemista ei vielä voi kuvitellakaan, enkä hevosenkaan selkään vielä uskalla mennä. Ja kovin on tietty jalka mennyt heikoksi, kaikki lihakset kadonneet, mutta hiljaa hyvä tulee.. toivottavasti.

Nalan juoksut meni suhteellisen nopeasti ohi. Jos en väärin muista niin ei vuotanut edes kolmea viikkoa. Viime perjantaina loppui vuoto, joten eiköhän me jo ens viikonloppuna uskalleta taas Kamun kanssa mennä leikkimään :) Sterilisaation suhteen on ajatukset sen verran muuttuneet viime kirjoituksesta, että todennäkösesti nyt annetaan tulla vielä kolmannet juoksut ja sitten vasta joulukuussa leikataan. Talvella ei oo kuitenkaan niin kiireistä aikaa kun kesällä ja toisaalta ei ole niin kuumakaan niin ehkä helpompi leikkaushaavan kanssa sitten Nalankin olla. Nyt vaan toivon, ettei pukkaisi taas valeraskausoireita päälle, niitä ei jaksa kyllä kukaan >:(

No, meidän ihmisten jalkavaivojen sijaan Nala onneksi on osoittautunut varsinkin terveeksi kinttujensa suhteen. Tänään nimittäin ilmestyivät OmaKoira-järjestelmään viralliset kinttutulokset ja ne ovat nyt sitten lonkat A/A ja kyynärät 0/1. JES! :) Lonkathan lähti B:nä, mutta eläinlääkäri sanoi jo silloin, että saattavat hyvinkin tulla takaisin A:na ja niinhän ne sitten tuli. Olemme tästä tosi onnellisia :)

Treenien suhteen on tosiaan ollut taukoa, mutta eiköhän sekin puoli ala tästä kevään mittaan vilkastumaan. Ensi maanantaina jatketaan Nalan kanssa parin kuukauden tauon jälkeen TOKOssa ja viikon päästä viikonloppuna mennään Nalan kasvattajan järkkäämällä tottisleirille Rottishoviin. Siellä tosin Nalaa ohjaa Jesse. Rottweilerkerhon tottistreenitkin alkavat hyvällä tuurilla vielä tän kuukauden aikana, jos vaan kenttä saadaan siihen kuntoon, että siellä voidaan treenata. Ja eiköhän me jälkimetsäänkin päästä vielä huhtikuun aikana, mä en tosin metsään uskalla vielä lähteä rämpimään ennen kuin kaikki sohjo ja lumi on sulanut pois, etten vaan satuta polvea enempää. Niin ja vielä pisteenä ii:n päälle näillä näkymin jos mun polvi ei suurensuurta takapakkia ota niin me aloitetaan toukokuun alussa Nalan kanssa agility! Oon ilmoittanut meidät alkeisryhmään, katsotaan nyt päästäänkö sinne, että miten mun polvi kestää silloin. Joten ehkä treenitauko on ollut ihan paikallaan, kun kohta on kalenteri täynnä harrastuksia joka päivälle :-)

Nalaa ei tauko oo tuntunut haittaavan vaan neiti on ottanut enimmäkseen näin lunkisti: