Viime viikko hurahtikin alkuviikon tokojen ja agien jälkeen tiiviisti jälkihommien parissa. Nimittäin keskiviikkona oltiin ensin Rottweilerkerhon järjestämässä metsäjälkikoulutuksessa, jossa vetäjänä oli Viitasen Raimo. Raimo tulee tämän jälkeenkin vetämään meille vielä treenejä kahtena keskiviikkona. Tein Nalalle n. 200-300m pitkän jäljen, jossa keppejä oli Viitasen ohjeen mukaan runsaasti. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruututreeni. Nala haki hyvin yhden esineen niin, että näki kun esine vietiin, mutta toisen kohdalla into lopahti kesken ja alkoi haahuilemaan omiaan. Tavallaan siis kyllä jo selvästi tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta motivaatio ei vain kanna kovin pitkälle. Viitanen neuvoi, että kannattaisi treenata esineiden hakemista ihan helpossa maastossa (pellolla, nurmikolla), jotta suoritukseen tulisi ensin enemmän rutiinia ennenkuin lähdetään hankalampaan maastoon. Ja nimenomaan sitä rutiinia, että esineitä haettaisiin kerralla enemmänkin kuin vain se yksi.
 
Itse jälki meni vähän penkin alle. Nala oli ihan läkähdyksissä jo lyhyen esineruututreenin jälkeen, joten vauhtia ei tällä kertaa ollut liikaa - päinvastoin välillä edettiin jopa turhankin verkkaisesti. Jana sujui hienosti ja muutenkin Nala kyllä pysyi aikalailla hyvin jäljen päällä, mutta niitä keppejähän ei olisi noussut tasan yhtään, jos en olisi liinasta jarruttanut, kun likka yritti painella niistä yli. Mullahan on vielä itse jäljelläkin aika paljon metsässä ruokaa ja Viitasen mielestä olisi hyvä päästä ruuasta pikkuhiljaa eroon niin, että sitä olisi jäljellä enää tosi vähän, ihan siellä täällä. Näin kepeistä voisi saada mielenkiintoisempia, kun palkka tulisi vain niistä. Ja toistojahan tämä laji vaatisi oikeasti paljon enemmän kuin mitä me tällä hetkellä ehditään tehdä.. Tiedän kyllä, että jälkeä olisi hyvä treenata esim. 3-5 päivän yhtämittaisissa jaksoissa - meidän "kerta viikossa" kun on auttamatta liian vähän. Mutta toisaalta, eipä meillä ainakaan tällä hetkellä ole lajin suhteen minkäänlaisia kisatavoitteita, joten pääasia kai on, että koiralla kuitenkin on kivaa :) Vaikka olisihan se mukavaa välillä edistyäkin. Harmi vaan, että esimerkiksi työ haittaa pahasti harrastuksia.. :-D
 
Viikonloppu vietettiinkin sitten SRY Satakunnan alaosaston järjestämällä pk-leirillä Pomarkussa. Matkaan lähdettiin Anun ja Urhon kanssa ja viikonloppu kuluikin sitten mukavasti sateisilla pelloilla jälkiä tampaten. Toisin sanoen ilmat olis kyllä voineet olla paremmat, mutta eipä ainakaan ollut koirilla tällä kertaa liian kuuma. Kouluttajan toimi Vesa Kuosmanen ja aiheena siis peltojälki. Keskiviikon metsäsuhailun jälkeen tekikin taas erittäin hyvää käydä pellolla tekemässä tarkkuustreeniä ja täytyy kyllä sanoa, että Nala ajoi viikonlopun aikana pellolla kevään parhaimmat jälkensä! Työskentely oli aivan erilaista kuin keskiviikkona metsässä - tarkkaa ja intensiivistä, mutta kuitenkin suht. rauhallista. Ja jopa kaikki kepitkin nousivat! Vaikka kyllähän Nala suurimman osan kohdalla empi eli pysähtyi ensin ihmettelemään ja vasta sitten laskeutui maahan, mutta eipä ainakaan koittanut kaahottaa yli. Huippulikka :-) Itse kouluttajasta en hirveästi viikonlopun aikana saanut irti eli vaikka Nala työskentelikin hyvin, niin mitään kovin kummoisia ohjeita en evääksi saanut. Joitain pieniä vinkkejä kuitenkin esim. jäljen aloitukseen ja kepeistä palkkaamiseen, joten eiköhän niilläkin pääse taas vähän eteenpäin.
 
Luulen, että tällä hetkellä vaihtelu pelto- ja metsäjäljen välillä tekee Nalalle tosi hyvää. Pellolla saa aina vähän hiottua tarkkuutta, jota metsässäkin kuitenkin tarvitaan. Seuraavaksi koitetaan, mitä palkan vähentäminen metsäjäljeltä saa aikaan eli alkaisivatko ne kepit vihdoinkin nousta myös siellä metsässä vai meneekö itse jäljestys liian epätarkaksi. Lisäksi itsekseni totesin, että ehkä mun olisi metsässäkin vielä hyvä olla suht. lähellä Nalaa eli etten anna sen lähteä kovin pitkälle yksin haahuilemaan, jotta tekisi tarkemmin ja todella ilmaisisi ne kepitkin.