Perjantaina treffattiin pitkästä aikaa siskoni koira Onni. Tai no, Nala kyllä oli nähnyt Onnin edellisviikonloppunakin, mutta minä en ollut nähnyt Pikku-Onnia pitkään aikaan. Kovasti oli pikkumies kasvanut. Nala osaa olla Onnin kanssa ihan hyvin, joskin varsinkin aluksi neitiä sai kyllä olla vähän väliä muistuttamassa, että pikkupennun kanssa pitää olla nätisti. Nalan leikit kun meinasivat mennä alkuun vähän turhan rajuiksi ja Onnia jo vähän hirvitti   No, Nala onneksi aika hyvin kuuntelee, kun sitä komentaa olemaan nätisti ja pikkuhiljaa likka rauhoittuikin. Tosin kyllä Onnikin osasi härnätä - aina välillä oli ihan pakko esimerkiksi juosta täysiä Nalaa päin tai muuten vaan yrittää saada likkaa leikkimään, mutta yleensä sitten menikin pupu pöksyyn, kun Nala lähtikin leikkiin mukaan

Kuviakin koitin taas kaksikosta ottaa, mutta eipä se kovin helppoa ollut. Tässä kuitenkin jotain todistusaineistoa.

Puuhun juoksi orava