Jaahas, takana rankka, mutta antoisa viikonloppu jälkileirillä Kiteellä. Tosiaan Anun & Urhon kanssa reissaatiin Kiteen pelloille jälkiä tallaamaan ja paljon uutta oppia saamaan. Ajomatka oli pitkä ja uuvuttava, mielessä kyllä kävi, että onko tämä enää ihan tervettä puuhaa :D, mutta kyllä se matka taisi kuitenkin kannattaa, sillä ainakin itsellä jäi tosi hyvä mieli leiristä, pää täynnä uusia ajatuksia ja into lajin opetteluun vaan kasvoi. Hieman hämmennystä Urho-paralle aiheutti Nalan lopullaan olevat juoksut. Enää ei likka viikonloppuna vuotanut ollenkaan eli ihan loppuvaiheessa, mutta Urhon pään siskon hyvät tuoksut sekoitti ihan täysin. Menomatka kuunneltiin herran äänekästä juttelua ja viikonlopun aikana katkesi remmi jos toinenkin, kun siskon perään piti aina päästä hinnalla millä hyvänsä. Loppujen lopuksi Urho tais kuitenkin jo melko hyvin siedättyä siskon tuoksuihin, kun tulomatkan oli ihan hiljaista poikaa. Vai liekkö rankka viikonloppu vain vienyt voimat :D

Tosiaan leirillä kouluttajina oli Rajavartiolaitoksen työntekijöitä, jotka siis työskentelevät päivittäin omien työkoirien kanssa rajanvartiointitehtävissä. Olikin erittäin mielenkiintoista päästä sellaisten ihmisten oppiin, joille tämä puuha ei ole vaan harrastus vaan ihan oikea työ. Peltojälkiryhmässä siis oltiin ja meidän ryhmässä oli yhteensä 5 koirakkoa ja 2 kouluttajaa, joten tosi yksilöllistä opetusta kyllä sai. Molempina päivinä Nalan kanssa ajettiin kolme jälkeä. Lauantaina ensimmäinen oli ihan ns. "kokeilu", että miten neiti uudessa ympäristössä taas toimii eli suora, jonka päässä keppi. Toinen jälkikin oli suora, mutta oli jo kaksi keppiä. Kolmannella sitten sain ohjeeksi, että ehdottomasti vähän haastavuutta neidille peliin, joten sitten tehtiin sellainen serpentiinijälki, jolla myös kaksi keppiä.

Toisena päivänä ensimmäinen jälki tehtiin niin, että kaikki lähtivät yhtä aikaa ajamaan jälkeä luonnollisesti samaan suuntaan peltoa. Nalalla oli jälleen serpentiinijälki, jossa kaksi keppiä. Toinen ja kolmas jälki olivatkin sitten Anun tallaamia U:n muotoisia jälkiä. Ensimmäinen tosin oli vain puolikas U, sillä sattui niin huonosti, että toinen kouluttajista vahingossa käveli meidän jäljen yli sillä välin, kun se vanheni, joten lopetettiin ajaminen sitten jo ekaan esineeseen. Toinen oli sitten jo ihan täysi U, jossa kaksi esinettä. Anun tekemissä jäljissä esineinä olivat keppien sijaan Anun hanskat. Nalalla on tähän asti aina jäljellä ollut vain keppejä ja vaikka voisi kuvitella, ettei esineen vaihtaminen häiritse, kun kuitenkin haisee ihmiselle niin selvästi kyllä noilla jäljillä ilmaisu oli epävarmempaa, mutta onnistui aina lopulta kuitenkin.

Kaikki jäljet olivat n. ½h-45min. vanhoja ja nakkia enää hyvin harvakseltaan. Yhteen jälkeen tein kouluttajan neuvosta sellaisenkin pätkän, jossa 10 tyhjää askelta, kolmella nakkia, 10 tyhjää ja taas kolmella nakkia. Eipä vaikuttanut neidin jäljestykseen tavalla eikä toisella, eli intoa piisaa, nakista viis :D Ja kuten kuvitella saattaa, niin Nala jäljesti koko viikonlopun erittäin suurella innolla ja oikeastaan tosi hyvinkin. U-jäljet selvästi tuottivat vähän vaikeuksia, liekkö sitten johtunut vieraasta jäljentekijästä vai jäljen muodosta, kun siis lähes koko ajan vähän kaartui. Varsinkin viimeisellä U-jäljellä jälki hukkui neidiltä jo aivan täysin välillä, mutta tosi hienosti loppujen lopuksi ratkaisi tilanteen ja löysi itse jäljen, kun kouluttajien neuvosta itse oli vain melko passiivinen ja annoin vain Nalan itse ratkaista ongelman.

Kirjoittelin jo Hennalle maililla vähän mietteitä leiristä ja taidan lisätä samat mietteet suoraan tänne, niin ei tarvii kahta kertaa kirjoitella :D

Leiriltä jäi käteen tosi paljon uusia ajatuksia.. Kokonaisuutena tosi hyvä, antoisa ja opettavainen leiri ja hyvät kouluttajat, jotka erityisesti osas mun mielestä hyvin perustella näkemyksiään. Osittain kouluttajien näkemykset ja neuvot olivat täysin erilaisia erilaisia kuin mitä keltään muulta ollaan tähän asti saatu. Kiva huomata, että asioita voi tehdä monella tavalla, mutta toisaalta itse on kyllä nyt hieman pihalla, että mikä olis sitten meille se sopiva "kultainen keskitie." No, kokeilemalla ja ajan kanssahan se tietysti selviää.

Esimerkiks koitin kysellä neuvoa tohon Nalan vauhtiin, jota edelleen enimmäkseen on "hieman" liikaa. Meidän ryhmän kouluttajat eivät pitäneet sitä ollenkaan ongelmana, vaan suurinpiirtein sanoivat vain, että "ole tyytyväinen, että sillä löytyy vauhtia ja intoa." Ja heidän mielestään aktiivisesti töitä tekevää koiraa ei missään tapauksessa sais liikaa alkaa jarruttelemaan, vaan antaa vain työskennellä. Sanoivat, että vauhti kyllä vähenee itsestään, kun jälki vaikeutuu.

Toinen ihan erilainen neuvo oli sitten se, että heidän mielestään ns. "väliesineillä" eli jotka on keskellä jälkeä en saisi enää ruualla palkata ollenkaan. Heidän mielestään Nala kiihtyy ihan liikaa ko. ruokapalkasta esineellä/kepillä, kun kuitenkin tulis pyrkiä siihen, että ilmaisu olisi aina rauhallinen ja siinä esineellä olisi ns. "rauhan paikka." Eli ohjeena oli, että jos jäljellä on useampi kuin yksi esine/keppi niin vain viimeisellä, jäljen päässä olevalla ruokapalkka, muuten pelkkä kehu riittää. Tätä vähän alkuun kyseenalaistin, että onko se sitten riittävä palkka ja vieläkin sitä vähän epäilen, mutta ainakin sunnuntaina kun näin kokeilin tehdä niin toimi ihan hyvin.

No sitten kolmas neuvo mikä jäi mieleen, joka kyllä ei ihan tuntunut omalta liittyi jäljen lopetukseen. Tosiaan kun siellä päässä se viimeinen esine on niin kun koira on sen ilmaissut, niin pitäisi pyytää istumaan, seurauttaa vähän matkaa ja vasta sitten vapauttaa ja palkata. Tässä ideana oli, että se koiraa kiihdyttävä loppupalkka ei tosiaan tulis koskaan siinä jäljellä, koska siinä on aina "rauha"  ja palkka vasta itse jäljen "ulkopuolella." Tätä kuitenkin jäin miettimään, varsinkin kun yhden kerran toinen kouluttajista halusi vielä tehdä niin, että otimme jäljen loppuun kuvitteellisen esineiden luovutuksen, kuten koetilanteessa, jolloin koiran piti ensin seurata ja sitten vielä istua jonkin aikaa siinä vieressä. Jotenkin ainakin tuon jälkeen kun sitten vapautin ja palkkasin Nalan niin tuli ihan sellainen olo, että ei se oikeasti enää tiennyt, että tuliko se palkka nyt siitä jäljen ajamisesta vai niistä kaikista tottisliikkeistä. Eli tää jäi ehkä eniten itseä epäilyttämään.

Oho, tulipas paljon tekstiä.. Mutta siis tosiaan paljon ajateltavaa, pää ihan pyörällä kaikesta, että mitä nyt uskoa ja mitä ei ja mikä toimii meillä ja mikä ei, mutta tästä on ainakin hyvä jatkaa :D Kauheasti kehuivat sekä Nalaa että Urhoa, että tosi lupaavan tuntuisia koiria ja ikäisekseen pitkällä. Anulle toinen kouluttaja sanoi jopa sunnuntaina, että hänen oli ollut pakko kertoa muillekin kouluttajille, kuinka lupaavia nuoria koiria hänen ryhmässään on, kun oli niin ihmeissään näistä meidän sisaruksista, kuinka taitavia ovat. Kouluttajat vitsailivat jopa, että tuovat tästä lähtien mulle ja Anulle pentukoirat koulutettavaksi, jos näin hyvin sujuu. Mutta tuskimpa se kiitos kouluttajille kuuluu, taitaa olla geeneissä näillä nämä käyttöominaisuudet :) ;D Mutta kyllähän ne kehut lämmittää mieltä, sitähän ei voi kieltää =)

Ja ai niin, päästiin myös lehteen Nalan kanssa :D Jonkun paikallislehden toimittaja tuli juuri meidän ryhmää haastattelemaan, kun teki leiristä juttua lehteen. Haastattelun lisäksi otti muutamia yhteispotretteja koko ryhmästä ja sitten otti kuvia, kun minä Nalan kanssa ajoin jälkeä. Lupasivat lähettää lehden kaikille ryhmäläisille kotiin, joten nyt innolla odotellaan, että minkälaisia kuvia ne on lehteen laittanut.

Tässä kuitenkin vielä pari omallakin kameralla räpsittyä kuvaa (Anulle kiitos!) todistusaineistoksi, että leirillä on oltu :D

Ensimmäinen esine löytyi..

.. ja toinen esine jäljen päässä :)