Eilen, 11.2., Nala sitten sterilointiin. Operaation teki Hyvinkään Animuksesta eläinlääkäri Johanna Saatsi. Vein Nalan aamulla puoli kymmeneksi Animukseen ja ennen yhtä käytiin sitten likka hakemassa jo kotiin. Leikkaus sujui hienosti, joten nyt sitten vain toivutaan rauhassa kotona. Leikkauksen jälkeen Nala oli melkein iltaan asti aivan tokkurassa ja pääasiassa makasi vain. Muutamaan kertaan tuli pissatkin alle, mutta seitsemän aikaan illalla pääsi sitten jo hoipertelemaan itse ulos pissalle. Illan aikana pää selvisi myös jo sen verran, että uskalsin antaa neidille pari possun saparoa jyrsittäväksi, ne maistuivat Nalalle hyvin. Myös vettä joi illan aikana.

Kauluria ei toistaiseksi hirveästi olla pidetty, koska Nala ei ole näyttänyt haavasta olevan kovinkaan kiinnostunut. Totta kai neitiä täytyyi silti kokoajan valvoa ja aina jos ei kauluria ole ollut päässä, olen ollut Nalan kanssa samassa huoneessa, jottei vahingossakaan pääse itseään nuolemaan. Yöksi kauluri oli kuitenkin pakko laittaa, koska en tietysti uskaltanut itse mennä nukkumaan niin, että Nalalla ei sitä olisi. Yö sujuikin sitten melko levottomasti, sillä Nala vinkui lähes koko yön. Ilmeisesti neiti ei niinkään vinkunut kipujaan, vaan nimenomaan inhottavaa kauluria, sillä pari kertaa yön aikana kokeilin ottaa kaulurin hetkeksi pois ja vinkuminen loppui heti. En kuitenkaan tosiaan uskaltanut valvomatta Nalaa jättää nukkumaan ilman kauluria, joten eipä sitten hirveämmin tullut yön aikana nukuttua, kun likan surkeaa itkua vaan kuuntelin.

Aamulla Nala kävi taas reippaasti pissalla ja myös kakalla. Korkeat lumihanget tuottavat vaan hankaluuksia, sillä Nalan tarvitsisi aina päästä johonkin penkkaan kakalle ja tietenkään en sitä sinne nyt voi päästää, ettei tule liian rajuja liikkeitä, jos lumihangessa pomppii. Lisäksi haavan päällä on toistaiseksi vielä side, jonka saa vasta huomenna poistaa ja se ei saisi kastua. Ruoka ei vielä aamulla maistunut, mutta nakkipala sentään kelpasi niin, että sain kipulääkkeen annettua. Sen jälkeen onkin sitten vain lepäilty. Eiköhän tämä toipuminen pikkuhiljaa tästä ala etenemään :)