Edellispäivän hyvin sujuneiden agilitytreenien jälkeen, päätettiin perjantaina skipata agilityvuoro kokonaan ja keskittyä sen sijaan vain tokoilemiseen. Itse treenien osalta otsikko olisi voinut olla sama kuin edellisen agilitykertomuksen, sillä Nala oli aivan super! Innokas ja ihana oma itsensä

Sen sijaan treenien alussa kerkesi taas käymään vähän samanmoinen hetki kuin maanantaina vinttari Ricon kanssa. Meillä oli nimittäin uutena treenikaverina ryhmässä pieni musta spanieli, joka sitten tietysti ensi töikseen karkasi omistajansa hallinnasta ja viipotti meidän luokse. Näissä tilanteissa, jos toinen koira rynnii meidän luokse, kun istutaan jossain sivummalla on Nala erittäin ärhäkkä. Nalahan ei todellakaan koskaan treenien aikana itse lähde haastamaan riitaa kenenkään kanssa, eikä esimerkiksi ryhmäpaikkamakuussa ole koskaan lähtenyt toisen koiran luokse tai provosoitunut vaikka joku viereinen koira omalta paikaltaan lähtisikin. Sen sijaan jos neiti on mun vieressä hihnassa kiinni, tulee puolustus kyllä erittäin nopeasti, jos joku vieras koira rynnii yllättäen ihan iholle kiinni. Ilmeisesti Nala kokee joko tehtäväkseen puolustaa mua tai sitten hihnassa kiinni oleminen ahdistaa, epäilen ensimmäistä. No, jokatapauksessa spanieli ryntäsi pahaa aavistamattomana meidän luokse ja sai vastaansa hurjasti rähisevän rottweilerin. Mä olin vielä itse tilanteessa jotenkin ihan myöhässä, kun en ehtinyt yhtään varautua ja olin taas hetken ihan puulla päähän lyöty, mutta onneksi spanieli tajusi hetken ihmeteltyään paeta takavasemmalle ja tilanteesta selvittiin jälleen ehjin nahoin. No, tietysti Nalan mielestä kyseistä koiraa piti lopputreenin ajan pitää melko tarkasti silmällä, mutta muuten episodi onneksi unohtui melko nopeasti ja päästiin takaisin treenitunnelmaan. Pitäisi itse vaan pysyä aina vähän valppaampana, kun ryhmiin tulee uusia koiria, jotta näiltä tilanteilta vältyttäisiin.

No enivei, ensimmäisenä päivän treeniohjelmaan kuului estehyppy. Helena ohjeistuksesta lähetin Nalan hypylle nyt melko läheltä estettä (koska AVOssahan ei ole määritelty etäisyyttä, josta hypylle pitää lähteä), jolloin tietenkin olin myös lähempänä antamassa sitä istu-käskyä. Hetkeksi Nala seisahti ko. käskyn kuultuaan, mutta sen jälkeen istui esteen taakse, jee! Isot bileet ja sen jälkeen jätettiin se liike hautumaan, kun kerrankin onnistui ekasta yrittämästä istuminen.

Tämän jälkeen AVO-kaukokäskyt kisaliikkeenä. Tein ennen liikkeen alkua Helenan maanantaina neuvoman kädenliikkeen taaksepäin heittäen samalla yhden lihapullan palan takapalkaksi. En ole varma, huomasiko likka koko kädenheilautusta, mutta jokatapauksessa kaukot sujuivat aivan loistavasti! Helenan mielestä olis ollut 10 arvoinen kokeessa, jes!

Tämän jälkeen istu, maahan, seiso käskyjen vahvistamista. Koira sai kuljeskella vapaasti kentällä ja yllättäen annettiin joku näistä käskyistä. Maahanmeno ja seisominen toimivat loistavasti, mutta istumisesta tarjoo edelleen 9 kertaa 10:stä maahanmenoa. Saatiinhan sekin lopulta onnistumaan, mutta työn ja tuskan takana meinasi olla

Pitkästä aikaa treenattiin myös ohjatun noudon suuntia. Nala oli tässä ihan loisto, vaikkei olla oikeasti treenattu suuntia kuin ihan kerran tai kaksi. Hienosti jäi merkille odottamaan, kun sen sinne seurautin, katsoi mun käsimerkin ja käväisi hakemassa namin sen puoleisesta kiposta, jonne käskin. Eihän likka toki vielä vasen tai oikea-käskyjä tajua, mutta hienosti malttoi keskittyä mun käsimerkkiin. Ohjatussa noudossa onkin hyvä muistaa aina ensin kääntää katse siihen suuntaan, jonne on käskemässä ja vasta sen jälkeen antaa suullinen+käsimerkki.

No sitten pitkästä aikaa tunnaria, voi hyvää päivää! Meidän tunnaritreenit on kyllä sellainen komediashow ettei toista Nalalla ei todellakaan ole mitään hajua koko liikkeestä, vaan todennäköisesti hän on sitä mieltä että kapuloita pitää ehtiä keräilemään itselleen niin monta kuin mahdollista. No, jos ei muuta niin Nala onnistui kyllä touhuillaan viihdyttämään ainakin meidän treenikavereita ja toki keräilemään meille taas pienen kasan "Omia" Koitettiin nimittäin tunnaria nyt vähän uudella taktiikalla. Alkuun Helena laittoi vain kasan kapuloita (ei kuitenkaan Omaa) maahan ja ripotteli niiden ympärille lihapullanpalasia. Tämän jälkeen lähetettiin koira etsi-käskyllä syömään lihapullat pois. Tässä ideana se, että koira oppisi, että tunnistusnoudossa pitää käyttää nenää. No, lihapullien syöntihän Nalalta toki sujui, mutta tämän jälkeen tehtävää vaikeutettiinkin niin, että lisättiin kapulakasaan mukaan Oma, joka oli lisäksi hajustettu samoilla lihapullilla. Ajatuksena oli, että Nala lihapullat syötyään edes haistaisi samalta tuoksuvaa Omaa, jolloin likkaa heti kehuttaisiin. No, mitä tekee Nala? Alkaa lihapullat syötyään maistelemaan vähän joka kapulaa, muttei vahingossakaan sitä Omaa. Voihan höntti! Ja sittenhän homma meni taas ihan lekkeriksi, kun kapulat oli niin huisin hauskoja. No, ei siis "ihan" mennyt nappiin tämä harjoitus. Pitäisi ehkä keretä harjoittelemaan ensin olkkaritreeninä Oman etsiminen, jotta likka hoksais että suuhun tarvis ottaan nimenomaan se kapula, joka tuoksuu äiskälle, eikä mitä tahansa kapulaa

Loppuun vielä seisomista "lennossa" eli ikäänkuin ruututreeniä. Kosketusalustan avulla lähetettiin koira vain vapaa-käskyllä poispäin ja sen jälkeen yhtäkkiä annettiin seis-käsky. Ekalla kerralla Nalan oli pakko juosta alustalle asti katsomaan sitä, mutta muilla kerroilla pysähtyi tosi nopsaan käskystä ja kääntyi jopa vielä muhun päin seisomaan, kuten kuuluukin. Jee!

Hyvät treenit hyvässä mielentilassa, kylläpä toko on kivaa!