Tänä ja viime viikonloppuna ollaan käyty Nalan kanssa jäljellä yhteensä kolme kertaa ja täytyy sanoa, että eipä paljon juhlimista ole ollut. Nalan mielestä kepit ovat olleet taas maailman ällöttävin ja turhanpäiväisin asia. Lisäksi myös motivaatio itse jäljestämiseen on tuntunut olevan kadoksissa ja jäljellä on tehty kaikkea muuta kuin jäljestetty. Pariin kertaan ollaan jopa jouduttu keskeyttämään jälki ja aloittamaan uudelleen esim. edellisestä kulmasta tai edelliseltä kepiltä, kun koko touhusta ei ole tullut yhtään mitään. Harmillista, sillä alkukesästä tuntui, että itse jälki sujui jo aika kivasti, mutta nyt on kyllä tosiaan otettu hurjasti takapakkia. No, tämänpäiväinen jälki kylläkin sujui jo huomattavasti paremmin kuin kaksi edellistä tai ainakin motivaatio hommaan löytyi jälleen. Tosin jälki oli kyllä aikalailla täyteen kylvetty Natural Menua Kepit olivat silti PLÄÄH..

Rehellisesti sanottuna täytyy todeta, että näillä taidoilla ja resursseilla Nalasta tuskin koskaan hyvää jälkikoiraa tulee. Kun kepit eivät ole tässä 2½ vuoden aikana tulleet tärkeiksi ja kivoiksi, ne tuskin sitä tulevat olemaan jatkossakaan. Lisäksi jäljen eteenpäin vieminen vaatisi tällä hetkellä niin paljon treenikertoja, että käytännössä mitään muuta ei paljon voisi harrastaakkaan, koska lepopäiviäkin täytyy olla. Kuitenkaan en ole valmis tokosta ja agilitysta luopumaan.

Jos Nala olisi itse saanut pk-lajinsa valita olisi se varmasti ollut haku. Tuolla energialla, vauhdikkuudella ja satunnaisella ADHD hössötyksellä varustetulle koiralle jälki vaan kertakaikkiaan on aivan liian paljon tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativa laji. Toki läheskään kaikesta ei voi koiraa syyttää, sillä suurin syyllinen epäonnistumiseen löytyy varmasti peiliin katsomalla. Jälki on ollut laji, jota on kaikista eniten treenattu itseksemme ilman kouluttajaa kantapään kautta oppien. Sen seurauksena virheitä on varmasti tullut tehtyä ja paljon. Monta asiaa tekisin nyt eri tavalla, jos saisi aloittaa alusta.

Ei me jälkeä kokonaan lopeteta varmasti koskaan, sillä enimmäkseen Nala kuitenkin tuntuu hommasta tykkäävän, kunhan malttaisi vain keskittyä. Luulen kuitenkin, että sekä itseni että Nalan kannalta on parempi, että pk-puolen osalta tulostavoitteet ainakin ensi vuoden osalta unohdetaan ja keskitetään tavoitteet TOKOon. Ehkäpä tämän ensimmäisen koiran "pilattuani" osaan seuraavan kanssa tehdä asioita ihan eri tavalla ja jopa joskus saisin koulutettua itselleni sen haaveilemani pk-jälkikoiran Sitä odotellessa keskitymme kuitenkin Nalan kanssa muihin tavoitteisiin ja jatkuvaan uuden oppimiseen hauskuutta unohtamatta