.. ja sitä kun vielä oppisi käyttämään oikein niin kaikki olisi paljon helpompaa. Toisin sanoen Tiinan rääkissä agitreeneissä eilen ja kyllä oli taas mukamas niin vaikeeta.. siis mulla, ei Nalalla! Kääntäminen kun ei tunnu edelleenkään luonnistuvan, vaikka kuinka yritän. Ja kuten aiemminkin on mainittu, ei kyse ole siitä, etteikö Nala osaisi kääntyä vaan siitä etten mä osaa kääntää. Ja erityisesti tänään, kun rata oli oikeastaan pelkkää käännöstä, olis se kääntäminen ollut tosi tärkeä asia. Nimittäin Nalaa jos ei oikeasti KÄÄNNÄ, niin se hyppää hillittömiä leijonanloikkia, joka aiheuttaa sen, että a) vauhti tietysti hidastuu, kun kaarroksista tulee niin isoja ja b) loppupeleissä neidin etupää kuormittuu ihan liikaa, kun se sitten valtaisan leijonanloikan jälkeen koittaa lähteä äkkiä kääntymään. Kun tarkoitus olisi, että jos heti hypyn jälkeen pitää kääntyä, tulisi se kertoa koiralle ajoissa, jotta hypystä tulisi pienempi, jolloin kääntyminenkin on helpompaa, nopeampaa ja kroppaystävällisempää. Jep. Helpommin sanottu kuin tehty.
 
No, eniveis otettiin ensin kuvan radanpätkä kepeille asti. Sinne asti päästiin siis puhtaasti (joskin ISOILLA käännöksillä), mutta keppejä sitten jäätiin Tiinan käskystä hiomaan, koska vasemmalta puolelta ohjattuna ne ei oikein suju. Tiinan sanoin: "Tää on taas se saakelin tokokoira" :D Eli kun itse olen oikealla ja Nala siis vasemmalla sujuu keppien pujottelu hienosti (joskin vauhtia sais pikkuhiljaa alkaa olemaan lisää), mutta toisinpäin Nala ei ole kontrollissa ei sitten ollenkaan vaan haahuilee keppejä miten sattuu. No, saatiinhan me muutamia tosi hyviä suorituksia siltä vaikeammaltakin puolelta, kun tarpeeksi hiottiin, mutta paljon vaatisi kyllä toistoja tämä hankalampi puoli.
 
No, kun Tiina oli tarpeeksi tyytyväinen meidän keppeihin, jatkettiin radanpätkä loppuun. Ja puhtaastihan me taas selvittiin, mutta meidän käännökset eivät kuitenkaan rouva Väisästä tyydyttäneet  ja näin ollen jäimmekin sitten loppuajaksi hiomaan erityisesti pätkää 8-11. Ja siinä nimenomaan sitä, että osaisin kääntää kymppihypyn jälkeen Nalan tiukasti kohti yhtätoista. Puuh, että oli vaikeaa. Teoriassa ihan simppeli homma. Vasemmalla kädellä ohjataan koira esteelle ja oikealla eli VASTAKÄDELLÄ napataan koira hypyltä ja käännetään kohti yhtätoista ennenkuin ehtii ottamaan hirmuloikkaa. No, käytännössä siihen sitten vaadittiinkin aika monen monituista toistoa ennenkuin saatiin käännös niin pieneksi, että se meidän koutsille kelpasi. Ja se vastakäsihän olisi ollut hyödyllinen tällä radalla monessa muussakin kohtaa (kuten hyppyjen kaksi ja viisi jälkeen), mutta miten sen käyttö jotenkin tuntuu niin hankalalta?! Ei muuta kun ohjaajalle piiskaa ja treeniä lisää. Niin ja tänään uus yritys!