Tiistaina aksailtiin jälleen Tarjan ryhmässä ja täytyy todeta, että Nala oli ihan liekeissä! Jälleen tänään huomasi, kuinka neiti on viime aikoina kehittynyt kyseisessä lajissa ihan huimasti. Mähän voin kohta jo todeta omistavani ihka oikea agilitykoiran :-D No, jokatapauksessa ratatreeniä siis jälleen. Tehtiin yllä olevaa rataa kahdessa pätkässä - ensin 1-9 ja sitten 9-16. Vauhtia oli ihan huimasti, mutta toisaalta ohjaus kuitenkin toimi tänään aikas kivasti! Ekalla pätkällä rengas oli ensin hankala, kun yritin ohjata olemalla itse renkaan vasemmalta puolelta. Nala tuli putkesta niin täysiä ja katsoi vain mua, niin ei hahmottanut rengasta ollenkaan. Kun vaihdoin niin, että ohjasinkin renkaan oikealta puolelta, sujui hienosti. No, sehän johti tietysti siihen, että seiskalla oli pakko tehdä takaaleikkaus. Ja tänään se jopa onnistui! Nalan suurin ongelma tällä hetkellä on musta poispäin irtoaminen - varsinkin eteenpän irtoaminen, mutta tänään se sujui paljon paremmin kuin aiemmin. Ekalla yrittämällä sujui jopa tosin hyvin - toisella kerralla irtosi vähän liian myöhään joka johti siihen, että neiti oli vähän hukassa sen suhteen, mihin seiskalta jatketaan ja pyörähteli vähän sinne sun tänne. Kepitkin tänään ok - tarvis alkaa vaan treenaamaan sitä vaikeampaa puolta eli vasemmalta ohjaten. Loppurata meni muuten aivan superisti, mutta pariin kertaan Nala teki niin, että paineli 13. hypystä eli okserista ulkokautta ohi, koska sillä suunnalla oli kovin kutsuvasti A-este tarjolla. Ja neitihän olis menossa sinne, vaikken mä ollut sielläpäinkään. No, onnistuihan se 13:kin lopulta, kun tarpeeksi painokkaasti ohjasin ja sen jälkeen loppurata paineltiinkin TÄYSIÄ! Tuossa putki-hyppy-muuri suorallakin olin erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että pystyin ohjaamaan Nalaa aika kaukaa, eikä likka yrittänyt joka esteen jälkeen kiilata mun luokse, vaan eteni tosi sujuvasti esteeltä toiselle. Jee Nala! :)