Meillä on taas treenailtu, kuinkas muuten! :) Oon huomannut, että Nala on selvästi jo niin tottunut meidän aktiiviseen elämään, että parin treenitaukopäivän jälkeen alkaa olemaan jo sen oloinen, että "Nyt tarvis päästä tekemään jotain ja äkkiä!" Tokihan me lenkkeillään ja puuhastellaan kaikkea muuta aina vapaapäivinäkin, mutta eihän siinä pääse samalla tavalla pääkoppaansa käyttämään kuin jotain treenatessa.

Keskiviikkona tokoiltiin. Ohjelmassa oli muun muassa seuraamista hihnassa, jäävät liikkeet yhteisliikkeenä muiden kanssa, ruutua ja noutoa. Myttyyn menneen koeseuraamisen jälkeen tällä kertaa seuraaminen hihnassa oli oikein mallikkaan oloista. Vire ja kontakti pysyivät hienosti. Tosin Nalassa nyt oli kyllä muutenkin taas virtaa kuin pienessä kylässä! Jäävät liikkeet yhteisliikkeenä oli haastava, koska tehtiin siis kaikki jäävät niin, että rinnakkain seurautettiin ja annettiin käskyt samaan aikaan. Lisäksi kaikki antoivat aina vielä vähän eri käskyn eli jos esimerkiksi mä käskytin Nalan maahan, niin viereinen koira käskytettiin istumaan. Nala kyllä kuuntelin itse jääviä käskyjä tosi hienosti ja jäi joka kerta oikeaan asentoon (maahan-istu-.seiso), mutta seuraamisesta ei meinannut tulla mitään, kun likan piti vaan kyttäillä vieressä suorittavaa Eppu-kaveria. Toisella puolella suorittavasta "vieraasta" koirasta ei välittänyt yhtään, mutta Eppua oli pakko tarkkailla - todennäköisesti siinä toivossa, että josko pääsis leikkimään :D Totesimmekin Epun omistajan, Johannan, kanssa että täytyy alkaa yhdessä treenaamaan tällaisia enemmän, jotta Nalakin uskoisi, että kun treenataan niin treenataan, eikä vaanita kaveria, että milloin pääsis riekkumaan yhdessä :D

Nouto sujui samalla tavoin kuin viime viikollakin, sillä siihen ei nyt ole ehditty panostaa liiemmin, kun valmistauduttiin kokeeseen. Eteen istumista tosin treenasin yksi päivä narulelun kanssa niin, että vedin lelua Nalan kanssa ja kun likka oli ihan mun edessä annoin istu käsky. Narulelu pysyi hienosti suussa istuessakin, joten siitä sitten superpalkka. Paljosta ei meillä siis nouto olisi kiinni, sillä Nala ei esimerkiksi juurikaan varasta kapulalle, vaan malttaa odottaa käskyn. Nyt kun vielä sais sen loppuasennon eteen kuntoon niin avot.

Ruutua koitettiin tehdä täyspitkältä matkalta (25m) niin, että Helena vei kosketusalustan ruutuun valmiiksi niin, ettei koira nähnyt, jonka jälkeen mentiin koiran kanssa lähetyspaikkaan ja koitettiin suoraan saada koira lähtemään ruutuun. Nalalla ei ruutu vielä ole niin vahva, että olis tajunnut lähteä, kun ei ollut nähnyt kosketusalustaa vietävän ruutuun. Näin ollen aika monesti sain likkaa käskyttää ja mennä lähemmäs ruutua ennenkuin vihdoin hoksasi mistä oikein on kyse :D Sen jälkeen loppu sujuikin hienosti: seis-käskystä seisomaan, maahan-käskystä maahan ruudussa ja sen jälkeen vapautus ja superpalkka.

Perjantaina oltiin sitten agilitytreeneissä. Vakikoutsi Tiina oli kipeänä, joten päästiin pitkästä aikaa Tarjan oppiin. Ja myös pitkästä aikaa päästiin tekemään rataa, joten kivaa vaihtelua tuli! :) Meillä oli 11 esteen rata, jota tehtiin kahdessa osassa.

Ensimmäisessä osassa oli hyppyjä ja lopussa putki. Haastavinta oli saada Nala haltuun kolmoshypyn jälkeen, koska siitä olisi pitänyt kääntyä melko jyrkästi neloselle. Nelosen jälkeen puolestaan likka meinasi hurauttaa vitosen ohi suoraan putkeen, joten siinä toinen haasteellinen kohta. Suht. hyvin kuitenkin loppujen lopuksi sujui. Täällä-käskyä tarvis vaan alkaa vahvistamaan vielä enemmän, jotta saisin Nalan esteiden välissä nopeammin haltuun tarvittaessa.

Toisella pätkällä sitten pair hyppyä, muuri ja pari putkea, joista ensimmäinen oli ihan kunnolla mutkalla. Tässäkin Nala koitti alkuun varastaa muurin ohi suoraan putkeen ja jouduin ohjaamaan likkaa aika voimakkaasti, että sain sen muurille ennen putkea. Mutkaputki onneksi hidasti neidin vauhtia sen verran, että kerkesin juoksemaan putken toiseen päähän, jossa joko valssilla tai persjätöllä vaihdettiin puolta ja ohjattiin koira vasemmalta puolelta viimeiselle hypylle ja putkelle. Nalasta näki, että siitä oli selvästi huippuhauskaa päästä pitkästä aikaa tekemään kunnolla pieniä radanpätkiä, kun on niin pitkän aikaa hinkattu yksittäisiä esteitä. Erityisesti putket on neidin mielestä ihan superjuttu ja niihin irtoaa aivan älyttömän hyvin. Vielä kun saisi neidin irtoamaan kaikille muillekin esteille yhtä hyvin, niin alkaisi näyttää jo aika hyvältä. No, harjoitus tekee mestarin varmasti tässäkin lajissa ja päätavoitehan meillä agilityn suhteen onkin vain pitää hauskaa! :)