Tiistaina taas aksailtiin. Viime viikon keppisulkeisten jälkeen tällä kertaa päästiin tekemään pitkästä aikaa vähän radanpätkää Tiinan valvovan silmän alla. Aluksi rataan tutustuessa radan alku tuntui melkoiselta pyöritykseltä, mutta kun sen tarkkaan funtsi ja keskittyi, ei se loppujen lopuksi niin hankalalta vaikuttanutkaan. Loppurata olikin sitten putkineen melkoista juoksusuoraa.

Nala oli taas ihan liekeissä ja kuunteli mua tosi hienosti! Ekalla yrittämällä muuten puhdastulos, mutta vitosen rima tipahti harmittavasti, kun mä vaan jotenkin roiskaisin Nalan ko. hypylle. Tiinalta vähän piiskaa käsien käyttämisestä (kyllä ne mun kädet taitaa vieläkin välillä muistuttaa tuulimyllyä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa) ja sen jälkeen toisella kiekalla nollatulos! No eihän me tähän lopetettu, vaan sitten alettiin vielä hiomaan alun käännöksiä pienemmäksi. Sillä sehän nimenomaan on se meidän ongelmakohta eli mä en osaa (tai osaan, jos keskittyisin tarpeeksi) vielä kääntää Nalaa tarpeeksi pienesti. No, hinkattiin ja hinkattiin ja kyllähän nistä käännöksistä taas loppujen lopuksi niin pienet saatiin, että koutsi Väisänenkin oli tyytyväinen ;) Pitäisi vaan muistaa jo aina rataantutustumisvaiheessa miettiä nimenomaan niitä käännöksiä.. Miten se aina tuppaakin vaan unohtumaan..?! No enivei, kyllä me Nalan kanssa kuitenkin hyvin vedettiin ja ei voi kuin tyytyväinen olla :-)

Aksailun lisäksi me on tällä viikolla tehty ihan lyhyitä (max. 5min) noutoharjoituksia. Ja ollaan muuten taas päästy askel eteenpäin noudossa! Nimittäin tällä hetkellä kapulan luovutus sujuu niin, että Nala tuo kapulan hyvin eteen, mutta jää seisomaan. AIkaisemmin istu-käskystä likka räkäisi kapulan pois suusta, mutta nytpäs ei enää räkäisekään, vaan istahtaa kapula suussa, jonka jälkeen hetken rauha ja "kiitos"-käskyllä kapulan irroitus. Eiköhän se ole ihan päivistä kiinni, kunnes likka hoksaa ihan omatoimisesti istua eteen ilman erillistä käskyä, näin ainakin luulen :-)