Tänään Nala kohtasi agilitytreeneissä pitkästä aikaa kammotuksen nimeltään keinu. Keinua (huom! pienen pientä harjoituskeinua) on viimeksi treenattu joskus kevättalvella ja silloin keinua harjoiteltiin jalat tutisten "lievällä" väkipakolla. Nyt sitten vastassa olikin ihan ihkaoikean kokoinen keinu - ei siis enää se pieni harjoituskeinu. Ekalla kerralla Nala luuli selvästi olevansa menossa puomille (sillä alhaalta katsottunahan puomi ja keinu todennäköisesti näyttävät suht. samanlaisilta koiran silmään), sillä sen verran rohkean näköisesti likka lähti kiipeämään ylöspäin. Puolessa välissä likka hoksasi, että "hitto, eihän tämä olekkaan puomi!" ja sen jälkeen alkoi jännittää. Kaksi n. 5-10 minuutin settiä tehtiin keinua hihnassa Tiinan avustuksella ja täytyy sanoa, että olin postiviisesti yllättynyt! Nalaa ei nimittäin loppujen lopuksi jännittänyt enää yhtään niin paljon kuin keväällä - ylöspäin meni monta kertaa jo aivan reippaasti ja hyvin. Keskivaiheilla, kun keinu kääntyy toisinpäin aina vähän alkoi jännittämään, mutta loppujen lopuksi alaskin tultiin monta kertaa tosi mallikkaasti. Pientä rynnimistä tosin aina välillä oli ilmassa, kun selvästi oli jo aina kiire alas pelottavalta keinulta, mutta lopuksi likka tuli kyllä monta kertaa jo ihan rauhallisestikin alas. Joten kyllä siellä tunnelin päässä näkyi jo pilkahdus siitä, että me tämäkin homma vielä joku päivä hanskataan ihan mallikkaasti - harjoitus tekee mestarin! Nyt kun vielä ohjaaja muistaisi, että keinulla käskysana on "keinu" eikä sama kuin puomilla eli "ylös". Sillä jos jostain niin käskysanasta koiran tulisi oppia erottamaan, kummalle esteelle ollaan menossa, sillä kuten sanottua, alhaalta katsottuna nämä kaksi estettä näyttävät aikalailla samanlaisilta.