Oltiin viikonloppu Hämeenlinnassa talonvahteina ja Jesse kävi lauantaina treenailemassa vähän tottista yhdellä hiekkakentällä. Häiriönä oli lapsiperhe, joka tuli juuri samaan aikaan kentälle heittelemään frisbeetä. Aluksi otettiin paikallaanmakuu, joka sujui hyvin, joskin Nala katseli lapsiperhettä koko ajan hyvin kiinnostuneen näköisenä. Pysyi silti hienosti ja muutaman sekunnin viiveellä myös näkyi nousevan hyvin ylös, kun Jesse meni neitiä hakemaan. Sen jälkeen sitten seuraamistreeniä, joka ei ensin meinannut sujua sitten millään, kun Nalaa olisi kiinnostanut vain se lapsiperhe.. No, olihan se Jesse lopulta kiinnostavampi ja palkan saaminen alkoi kiinnostaa, joten ihan hyviä lyhyitä pätkiä seuraamista käännöksin saatiin. Joskin kestävyys kontaktin suhteen on Nalalla vielä usein melko vajaa eli sitä tarvis treenata vielä paaaaljon. Sitten jäävät, joista tänään maahanmeno sujui toisella käskyllä, mutta istumista kaksikko hinkkaskin sitten vaikka kuinka ja kauan. Nala oli tällä kertaa päättänyt, ettei takapuoltaan hiekkaan likaa vaan jäi kerta toisensa jälkeen seisomaan. Loppujen lopuksikin pari onnistunutta suoritusta saatiin vain suurella avulla ohjaajan puolelta. Kumma juttu, kun viimeksi tämä sujui vielä hyvin. No, lisää treeniä vaan.

Tänään sitten käytiin jäljellä ja tehtiin esineruutu. Tällä kertaa eka esineruutu, josta Nala toi mulle kaksi kertaa hiusdonitsin. Ekalla kerralla niin, että esine oli ruudussa jo valmiiksi. Nala lähtee kyllä käskystä etsimään, mutta kun ei ole nähnyt esinettä etukäteen niin selvästi ei ole niin vakuuttunut, että se todella on siellä, koska etsiskeli kyllä hyvin rauhakseltaan ja tuntui haistelevan välillä jotain ihan muitakin hajuja.. Sitten kun esine löytyi niin sen kanssa tultiin kyllä sitten vauhdilla mun luo. Toinen kerta otettiinkin sitten niin, että kävin viemässä esineen niin, että Nala odotti ruudun reunalla. Nyt oli vauhtia hyvin mennessäkin, joten selvästi tarvitsee vielä paljon sellaisia harjoituksia, että näkee esineen todella menevän ruutuun.

Sitten se jälki. Päätin, että meillä on nyt keppitreenikuuri ja taidetaankin treenailla elokuun lopun leiriin asti vain ja ainoastaan ilmaisua, jos nyt ei parannusta tunnu tapahtuvan. Tein siis Nalalle keppisuoran, jossa aina noin kymmenen askeleen välein oli keppi, yhteensä keppejä kahdeksan. Muuta palkkaa ei jäljellä ollut, ikää 30min. ja jäljelle lähdettiin suoraan sen alusta. Kahdeksasta kepistä Nala ilmaisi yhden ilman mitään apua, muutaman eteen pysähtyi seisomaan, mutta meni maahan vasta käskystä ja lopuista olisi kävellyt ohi, jos en olisi liinalla pysäyttänyt ja käskenyt maahan. Toisin sanoen ilmaisutreeni vaatii vielä paaaaljon treeniä. Näillä siis jatketaan ja ollaan iloisia edes siitä yhdestä omatoimisesta ilmaisusta ;)

Pari kuvaa viikonlopulta Hämeenlinnasta:

Sunnuntai-aamuna klo 9.30. "Eihän vielä tarvii lähtee aamulenkille, eihän?" :-D