Eilen oltiin taas jäljellä ja tehtiin esineruutua. Jälki oli n. 45min vanha, kolmella kepillä, froliceja harvakseltaan jäljellä ja muutamia 90 asteen kulmia. Ensimmäisen kepin alle laitoin purkin kannen, mutta kaksi viimeistä olivat ilman. Jäljelle lähdettiin n. 5m janalta, joka sujui tosi hyvin. Nalalle voisi ihan selvästi alkaa ottamaan jo huomattavasti pidempää janaa, koska eteni nytkin lähes viivasuoraan siihen asti, kunnes jälki löytyi ja hyvin kääntyi siitä myös oikeaan suuntaan. Janatyöskentely siis selvästi parantunut kokoajan. Itse jäljellä intoa taas riitti ja pari kertaa jälki hukkuikin ihan totaalisesti hetkeksi. Toisella kerralla jäljen hukkuessa koitin jo pyytää Nalaa takaisin luokseni, kun itse seisoin vielä siinä kohtaa, missä tiesin jäljen menevän, mutta tuntui ihan siltä, että Nala ajatteli, että "kyllä mä sen itsekin löydän!", sillä nenä painui vaan syvemmälle maahan ja vauhti kiihtyi, kun koitin neitiä kutsua :DD Ja löytyihän se jälki sitten ihan ilman mun apua. Eli siinä mielessä on hienoa, että vaikka jälki välillä hukkuukin niin motivaatio sen uudestaan löytämiseksi ei kyllä lopu kesken. No sitten ne kepit. Ensimmäisen kepin Nala ilmaisi erittäin hyvin, mutta siellä olikin se purkin kansi alla. Mutta toista ja kolmatta ei sitten millään!! Viimeisellä kepilläkin oikein koitti katsella jokaiseen muuhun suuntaan, ettei vain tarvitsisi vilkaistakaan keppiä. Mun suurella avustuksella saatiin kyllä molemmat kepit ilmaistua, mutta hyvin, hyvin nihkeästi. Olisi niin kiva tietää, että mitä neiti oikein pähkäilee, kun kansien kanssa kepit nousee hienosti, mutta ilman niitä ei sitten millään. Tuli taas itselle vähän toivoton olo, kun ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Onneksi päästään elokuun lopussa peltojälkileirille niin jospa sieltä sais tähän ongelmaan vinkkiä. Nyt ajattelin, että ens viikolla teen Nalalle keppisuoran, jossa keppejä on miljoona (no ei ehkä ihan mutta melkein) ja niistä sitten vain palkka, ei itse jäljeltä ollenkaan. Katotaan kuin käy.

Jäljen jälkeen otettiin esineruutu. Olin tallannut ehkä 5m x 5m kokoisen alueen ja piilottanut sinne valmiiksi kankaisen kirjanmerkin ja hiusdonitsin. Sitten vaan "lelu"-käskyllä Nala ruutuun etsimään. Olin aivan superyllättynyt siitä, kuinka hienosti Nala etsi molemmat esineet siihen nähden, kuinka vähän tätä ollaan vasta treenattu. Vähän kävi harhailemassa tallatun alueen ulkopuolellakin, mutta hyvin palasi takaisin. Hienointa oli mun mielestä se, että vaikka esineiden löytymiseen meni jonkin verran aikaa niin kertaakaan ei Nala lopettanut työskentelyä ja koittanut saada multa apua. Eli tuntuis, että ihan samalla tavalla kuin jäljelläkin niin motivaatiota esineiden etsimiseen kyllä löytyy. Esineiden luovutuksessa on vielä samaa ongelmaa kuin noudoissakin eli nytkin räki molemmat esineet ensin pari kertaa mun jalkoihin ennen kuin sai annettua mulle käteen asti. Eli tätä täytyis nyt oikein tehotreenailla. Hyvä mieli siis jäi, vaikkei keppejä noussutkaan niin esineitä sentään löytyi, tästä taas jatketaan :-)

Yksi tämän kesän lempileluista on ollut ehdottomasti frisbee :)