Eilen aksatreenit, tällä kertaa Miljan opissa. Milja olikin kehittänyt meille oikein kunnon pyöritystehtävän! En viitsinyt edes piirtää kuvaan radan "kulkuviivaa", kun kuviosta olisi tullut yhtä sekasotkua. Mutta koittakaapa miettiä tuota rataa numerojärjestyksessä. Jos ei tuossa mene pää pyörälle niin ei sitten missään..  ja meillähän ei Nalan kanssa mennyt! Olin jopa ihan itsestänikin ylpeä, kun en kertaakaan unohtanut rataa. Muutaman kerran tuli ihan sekunniksi sellainen olo, että "Apua, mihin seuraavaksi", mutta yhtäkään totaalista black-outia ei tullut. Jee! Joten oikeastaanhan ko. harjoitus oli superkiva ja haastettakin löytyi - meillä oli ainakin Nalan kanssa hauskaa sitä suorittaessa!
 
Aluksi tehtiin pätkää 1-8. Ekalla kerralla saatiin saldoksi 5 virhepistettä, kun heti eka rima tipahti. Oma moka, kun jätin Nalan liian lähelle ekaa estettä ja toisekseen likka myös hyppäs ekan hypyn vähän epäröiden, kun oli kuulemma meinannut varastaa juuri ennenkun annoin käskyn ja sitten ei ollutkaan enää varma, että saako hypätä vai ei. Muuten nollarata, joskin esim. kakkosen valssi myöhästyi, enkä siis saanut Nalaa käännettyä kovinkaan kauniisti, samoin nelosputkeen lähetys vähän hapuili ja ennen vitoshyppyä meinasin jättää Nalan turhan kauas selän taakse. Tämän jälkeen kuunneltiin Miljan neuvot parannusehdotuksien kera. Toinen kiekka ja puhtaasti selvittiin, jee!  Nyt oli käännös kakkoselta kolmosellekin tiukempi ja samoin seiskan takaakierto parempi. Vähän vielä hapuilin nelosputkella, kun valssi oli taas myöhässä, mutta hyvin Nala silti tajusi, mitä tarkoitin. Eikä muuten tällä kertaa ollut taas putkiin irtoamisen kanssa mitään ongelmaa, joten liekkö likalla ollut vain huono päivä viime viikolla.
 
Toisena pätkänä tehtiin sitten 8-19. Tämä taidettiin ottaa kolmeen kertaan. Ekalla kierroksella oli ihan hilkulla, ettei Nala mennyt kasilta suoraan 16/14/10 hypylle, kun ohjasin vähän turhan löyhästi. Onneksi onnistuin tekemään viime hetken pelastuksen ja sain kuin sainkin Nalan 9 putkelle. Takaakierto kympille vähän hapuili, mutta onnistui. Putkelle nro 12 tein persjätön ja hei, se toimi, vau!  Loppupätkä sujuikin sitten mallikkaasti ja erityisesti käännöksestä hypyltä 14 putkeen 15 olin ylpeä, sillä se sujui aikas mallikkaasti, kun muistin vaan himmata Nalaa vähän ennen hyppyä. Toisella kierroksella tuli ihme sähläilyä putkilla 12 ja 18. Kahteentoista aloin liian myöhään persjätön jälkeen käskyttämään ja Nala jäi vähän jalkoihin ihmettelemään, että "Ai minne?". Ennen putkea 18 puolestaan likka haki mun vasemmalle puolelle ja taas törmäiltiin. Ilmeisesti mun vasen käsi oli vähän heilahtanut ja Nala oli heti ottanut siitä signaalin, että "Ahaa, vasemmalle". Jep, tokokoira mikä tokokoira. No, kolmas kerta toden sanoi ja silloin kaikki sujuikin sitten aivan nappiin! Kirkas nolla ja superhyvä mieli. Hieno, pieni Nala jälleen kerran!