Sunnuntaina oltiin taas jäljellä Johannan ja Epun kanssa. Tällä kertaa koitin tehdä jäljestä vähän pidemmän, oisko ollut n. 300-400m. Jäljellä oli pari 90 asteen kulmaa ja muutenkin oli aika kiemurainen, kun alue johon jäljen tein, oli aikamoista ryteikköä, joten joutui kiertelemään puita ja pusikkoja :D Keppejä oli taas kolme, namialustan kanssa, ja nakkia oli nyt vähemmän kuin viimeksi. Lisäksi loppuun ennen viimeistä keppiä tein vähän pidemmän pätkän, jossa ei nakkia ollut ollenkaan. Ikää jäljellä 45min.

Lähdettiin jäljelle pieneltä janalta, ehkä noin kahden metrin päästä. Hyvin Nala löysi jäljen ja suoraan eteni sen pari metriä, mutta sitten meni alku ensin vähän pyöriskelyksi, kun meinasi ensin lähteä takajäljelle, mutta estin sitten menemällä itse seisomaan eteen. Nala jäljesti jälleen hyvin innokkaasti ja nenä kokoajan maassa, vauhtia oli taas, mutta ei kuitenkaan mielestäni liikaa. Kulmat sujuivat hyvin, joskin ensimmäisessä kulmassa oli vähän haparointia, mutta ei pahasti kuitenkaan. Kaksi ensimmäistä keppiä Nala ilmaisi todella hienosti, joten selkeästi nyt on joku "lukko päässä naksahtanut", kun ilmaisuista on tullut paljon mielekkäämpiä. Edelleen käytän paljon aikaa kepeillä palkkaamiseen, syöttelin ja kehuin Nalaa tosi pitkään niin, että makasi maassa. Jäljen lopussa tosiaan oli pidempi pätkä nakkia ja siinä nyt huomasi, että tarkkuus selvästi kärsi eli ihan noin pitkää pätkää ei Nala vielä kestä ilman nakkia välissä. No, tämä olikin vain testi. Kävi sitten nimittäin niin, että Nala oli viimeisen kepin kohdalla niin paljon jäljen sivussa, että ei kertakaikkiaan tuntunut huomaavaan keppiä ollenkaan vaan koitti vaan jatkaa jälkeä sinne mistä tietysti olin itse sitten poistunut takaisin autolle. Mä kuitenkin pysäytin neidin matkan ja hetken aikaa kun Nala ihmetteli, että "mitäs tää nyt on?" niin sitten huomasi taakseen jääneen kepin ja ilmaisi sen. Jos kyseessä olisi ollut joku jäljen keskivaiheen kepeistä niin en olisi neitiä "pakottanut" ilmaisemaan, koska selvästi meni vain kepin ohi huomaamatta sitä, mutta kun kyseessä oli viimeinen keppi niin ei oikein ollut vaihtoehtoa. Tyytyväinen kuitenkin olen jälleen Nalan suoritukseen ja nakkia vähennetään pikkuhiljaa, ei edetä liian suurin harppauksin :)

Jälkien jälkeen Nala ja Eppu saivat taas painia ja juosta keskenään, kun käytiin vielä kävelemässä lyhyt lenkki. Vähän kuviakin koitin kaksikosta räpsiä, mutta enhän mä meinannut millään pysyä kameran kanssa perässä, kun vauhtia oli niin paljon :D Tässä kuitenkin yksi yhteiskuva Nalasta ja uudesta poikakaverista :)

Ai niin. Nala on taas kasvattanut ihan hillittömät tissit näin juoksujen jälkeen. Neiti näyttää ihan siltä, että vois helposti imettää suurempaakin pentuetta, joten ihan selkeä valeraskaus jälleen. Onneksi kuitenkaan tällä kertaa ruokahalut ei ainakaan vielä ole menneet (kop, kop), kuten viimeksi. Korvat ovat myös nyt jo taas täysin terveet ja puhtaat. Nyt vain toivotaan, ettei korvatulehdus uusi, ettei tarvitse alkaa mitään allergiatestejä tekemään.