tai ainakin niin tuntuu tällä hetkellä meidän jälkitreenien osalta. Surkeasti menneen peltojälkipäivän jälkeen Nala on parantanut jälkityöskentelyä kerta toisensa jälkeen. Eilen taas nimittäin oltiin jäljellä, tällä kertaa kaverini Johannan ja hänen aussi-uroksensa Epun kanssa. Tein Nalalle noin tunnin vanhan, ehkä 200m pitkän jälken, jossa oli kolme keppiä, kaksi 90 asteen kulmaa ja nakkia harvakseltaan. Jäljelle lähdettiin taas suoraan ensimmäiseltä askeleelta, ei siis janoja.

Selvästi Nalalla jälleen kierrokset nousi, kun oli muitakin ihmisiä paikalla kuin minä. Siispä tosi hyvää harjoittelua käydä välillä jäljellä niinkin, että joku on mukana katsomassa niin tottuu Nalakin paremmin. Alku jäljestä olikin melkoista kaahottamista tästä johtuen, joskin vauhdista huolimatta nenä pysyi kyllä tiiviisti maassa, eikä jälki hukkunutkaan kertaakaan. Loppua kohden vauhti myös rauhottui ja myös molemmat 90 asteen kulmat Nala jäljesti nyt tosi tarkasti eli ei ajanut yhtään kulman yli, kuten aiemmin. Kaikista parasta oli kuitenkin se, että kaikki kolme keppiä tuli ilmaistua ja nyt voi kyllä käsi sydämellä sanoa, että ilman minkäänlaista liina- tai muuta apua. Nimittäin esimerkiksi juuri ennen toista keppiä ehdin Johannalle toteamaan, että "en oo kyllä nyt yhtään varma, että missä kohtaa se seuraava keppi on" ja samantien Nala jo lakosi maahan kepin edessä. Vautsi vau! Tosin keppien alla oli vielä herkkupurkin kansi ilmaisua helpottamassa, mutta siitä huolimatta tämä on kyllä nyt tosi suuri edistysaskel. Empä sitten tiedä, että mitä tässä perjantain ja sunnuntain välissä neidin ajatusmaailmassa on tapahtunut, kun vielä perjantaina ilmaisu oli niin nihkeää, mutta nyt sunnuntaina kaikki sujui sitten kuin oppikirjasta. Ehkä harjoitus tosiaan tekee mestarin :-) Ja nyt sitten vaan toivotaan, että samanalainen ilmaisu toistuu tämänkin viikon jälkitreeneissä ja jospa kohta voisi taas ne herkkupurkin kannetkin jättää sieltä keppien alta pois. Taas ois jälki saanut olla selvästi pidempi, Nala olis kyllä jaksanut. Itselleni annankin siis ohjeeksi tehdä ens treeneissä jo huomattavasti pidempi jälki ja kai sitä lyhyttä janaakin voitais taas alkaa kokeileen, kun on nää pahimmat ongelmat saatu selätettyä.

Hyvin menneiden jälkien jälkeen Nala ja Eppu saivat vielä vähän riehua keskenään. Harmitti että unohdin kameran kotiin, ois saanut kaksikosta hyviä kuvia. No, ens sunnuntaina mennään varmaankin taas Johannan kanssa jäljelle niin täytyy sitten silloin muistaa ottaa kamera mukaan :)

Tässä kuitenkin viikonlopulta mun siskon ottama kuva musta ja Nalasta, meistä kun ei hirveästi yhteiskuvia olekkaan, kun yleensä oon itse aina ollut kameran takana. Joten tämä kuva siis "harvinaista herkkua" ;D