Eilen käytiin vihdoinkin kevään ensimmäisellä jäljellä Nalan kanssa! Mä en oo polveni kanssa aiemmin uskaltanut mennä, kun odotin että kaikki lumet on varmasti sulaneet. Nytkin mentiin myös sellaiseen paikkaan, jossa maasto oli mahdollisimman tasaista. Viime syksynähän meillä oli se ongelma, että Nalaa ei oikein kiinnostanut keppejä ilmaista. Talven aikana ollaan tehty sisällä keppitreeniä niin, että oon Nalalle hajustettuja keppejä heitellyt ja aina kun on mennyt kepin viereen maahan, olen palkannut. Päätin kuitenkin aloittaa nyt ihan varovaisesti vain yhdellä kepillä. Muuten jäljellä oli edelleen harvakseltaan nakkia, en sitä vielä uskalla kokonaan jättää pois. Jälki oli noin 40 minuuttia vanha ja sisälsi kolme 90 asteen kulmaa ja lopussa siis keppi, pituutta en osaa arvioida. Nala jäljesti kyllä oikein innokkaasti, joskin kulmatyöskentely oli aika epätarkkaa ja muutenkin ajoi välillä jäljen sivussa. Pistetään tämä nyt ekalla kerralla kuitenkin talvitauon ja vappurientojen piikkiin, sillä muuten intoa kyllä näytti olevan ja nenä pysyi hyvin maassa. No, lopussa tuli sitten se keppi vastaan. Nala kyllä pysähtyi kepille ja mä jäin odottamaan, että mitähän mahtaa tehdä. Seisoskeli hetken, kunnes sitten meni kyllä maahan kepin eteen, mutta ei se ilmaisu edelleenkään kovin innokasta ollut. Sitten oli kyllä taas heti intoa täynnä, kun aloin hurjasti kehumaan ja taskusta tuli herkkupurkki. Tämän kesän tavoitteena voisikin nyt olla tuon ilmaisuongelman ratkaiseminen. Koitan ehtiä vielä tällä viikolla toisenkin kerran jäljelle ja sitten helatorstaina meillä onkin taas jo Hyökin Erjan jälkipäivä, joskos häneltä sais vähän vinkkiä ton ilmaisun parantamiseen :)

Ja tänään oli sitten tokopäivä ja täytyy kyllä sanoa, että Nala oli aivan superhieno ja taitava, ei voi muuta kuin olla ylpeä rakkaasta mussukastani :) Alkuun otettiin pari kontaktitreeniä, ensin niin, että toinen koirakko oli perusasennossa kontaktissa ja toinen kulki häiriönä ympärillä. Nala piti perusasennossa kontaktia hyvin, välillä vilkaisi ympärillä pyörivää koirakkoa, mutta käänsi tosi nopeasti ja omatoimisesti katseen taas takaisin muhun. Samoin myös toisinpäin eli kun me oltiin häiriökoirana niin katsekontakti pysyi superhyvin, ei tainnut kertaakaan vilkaista perusasennossa olevaa koirakkoa, vaikka tehtiin heidän ympärillään ihan pientä ympyrää molempiin suuntiin, kunnes tosin tää toinen koira meinas vähän hermostua. Jee, hyvä Nala!

Sitten otettiin seuraamistreeniä yksitellen ja Nala oli kyllä aivan super, katsekontakti oli hieno ja intoa riitti. Vähän täyskäännöksissä meinas mennä heiluvan peppunsa kanssa sekaisin, mutta meidän koutsi Helenakin vaan totesi, että parempi niin että intoa on kuin että sitä ei olisi, joten siihen ei hirveästi puututtu, palkattiin vaan hyvin menneistä täyskäännöksistä ja jätettiin huomioimatta ne vähän turhan vauhdikkaat. Otettiin myös muutamia sivulle tuloja niin että Nala oli eri puolilla mua ja tosi hienosti osaa kyllä tulla jo ilman mitään apuja perusasentoon mistä vaan. Helena neuvoikin, että jatkossa ei saa hyväksyä Nalalta enää niitä virheellisiä suorituksia (eli esim. jos tulee vähän vinoon), tähän asti kun olen näissä antanut vaan uuden käskyn, jonka jälkeen on korjannu asentoa ja sitten palkannut. Helena kuitenkin neuvoi, että näissä tilanteissa vaan vapautus, eikä palkkaa ja uus yritys, jotta Nala varmasti tulee kerralla täsmälleen oikein. Tosin Nala oli kyllä tänään siitäkin aika hauska, että pari kertaa kun tuli vähän väärään kohtaan perusasentoon niin mun ei tarvinnut kuin vähän vilkaista sitä tuimasti niin johan peppu korjaantui oikeaan paikkaan :)

Sillä välin kun muut tekivät vuorollaan seuraamista otin taas Nalalla pari paikallaanmakuuta ja hyvin pysyi. Tämän jälkeen otettiinkin sitten vielä paikallaanmakuu sekä jokaiselle koiralle erikseen, että myös ryhmässä pienessä ympyrässä. Yksittäin tehdyssä paikallaanmakuussa piti ohjaajan eli mun kumarrella, kääntyillä ja kävellä mm. Nalan taakse ja takaisin. Hienosti pysyi. Ryhmässä pienessä ympyrässä tehty paikallaanmakuu tehtiin ihan lyhyenä, koska moni koira vaikutti niin levottomalta, Nalakin tässä vähän heti häntäänsä heilutteli epävarman näköisenä, vaikka pysyikin kyllä ihan hyvin.

Loppuun otettiin sitten vielä tokohyppy ja olipas hienoa, kun saatiin Nalan kanssa ihan nappisuoritus eli juuri sellainen kuin kokeissakin kuuluisi tehdä. Eli ensin perusasento esteen eteen n. 2 metrin päähän, siitä Nalalle hyppykäsky ilman käsiapuja ja sitten seiso-käsky kun oli hypännyt. Ja niinhän se Nala jäi sinne seisomaan ja minä sitten tietty menin esteen toiselle puolelle palkkaamaan. Superlikka :)

Noin muuten meillä tuntuis, että valeraskaus alkaa taas pukkaamaan päälle, nimittäin tissit on neidillä alkaneet taas paisua siihen malliin ja vähän on ruokaansakin nirsoillut. Huoh. No, jospa näitä ei tarvis kärsii enää kun tän kerran ja sitten vielä seuraava.