Meillä on tällä hetkellä agilityn ja tokon osalta ohjatut treenit tauolla, mutta ei me silti laiskottelemaan olla keritty. BH-koe lähestyy uhkaavasti, joten sitä vartenhan me on nyt sitten treenattu käytännössä joka päivä. Lyhyitä treenejä, mutta jotain aina kuitenkin joka kerta. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo on kuosissa ja Nalan paikallaanmakuuseenkin luotan jo ainakin 95prosenttisesti. Liikkeestä istumisessa tarjoaa vielä satunnaisesti maahanmenoa, mutta ainakin kolme toistoa neljästä on oikeita. Sitten se seuraaminen.. sitähän me nyt pääasiassa on hinkattukin. Välillä on ollut vähän tahtojen taistoa aiheeseen liittyen, mutta parin viime päivän aikana on alkanut näyttää jo huomattavasti paremmalta. Viikonloppuna pidettiin nimittäin oikein tehotreeniä yhdessä Johannan ja Epun kanssa. Lauantaina seuraaminen meni taisteluksi, mutta yllättäen yön yli asiaa funtsittuaan Nala olikin ilmeisesti saanut jonkun ahaa-elämyksen asian suhteen ja sunnuntaina + maanantaina seuraaminen näytti jo aivan erilaiselta! Ihan ei siis hanskoja ole vielä tiskiin heitetty tämänkään asian suhteen ;) Tosin se on kyllä fakta, että BH:n tappavan pitkä seuraamiskaavio x 2 tulee olemaan meille haastava, mutta silti kyllä vakaasti luotan siihen, että kyllä me siitä selviydytään.. toivottavasti :-D Onneksi tässä on vielä jokunen hetki aikaa treenailla..
 
Intensiivisen tottistreenin lisäksi käytiin viikonloppuna parin viikon tauon jälkeen taas jäljelläkin. Lauantaina tein n. 170m pitkän peltojäljen kolmella kepillä. Namia vähintään joka viidennellä askeleella. Ekasta kepistä meinattiin mennä yli, kun intoa taas piisasi, mutta loppua kohden rauhottui ja parani. Koitettiin kyllä pitää bileitä kepeillä ja palkkakin oli ihan yltiösuper (herkku-Cesaria joka kepiltä), mutta ei Nala niistä kepeistä silti tuntunut ainakaan toistaiseksi innostuvan yhtään sen enempää. Jatkamme sinnikkäästi yrittämistä..
 
Sunnuntaina suunnattiin sitten metsään, jonne rämmin n. 200m jäljen niin ikään kolmella kepillä. Nimenomaan rämmin, sillä maasto oli aikamoista ryteikköä. Kaksi ojanylitystäkin ehti tulla noinkin lyhyelle matkalla. Froliceja oli jäljellä nyt vain siellä täällä isompina kasoina. Jana lähti hienosti, mutta tein heti alussa sen virheen, että päästin Nalan liian pitkälle liinalle, jolloin lähti liikaa kaasuttamaan ja homma meni sähellykseksi. Ekan kepin jälkeen jäin lähemmäksi Nalaa ja heti neiti tarkensi ja rauhoitti työskentelyään. Ojien ylityksissä mulla kyllä silti oli kiire pysyä likan perässä. Toistaiseksi Nala ei selvästikään kestä metsässäkään jäljestämistä liian pitkällä liinalla (= vauhti kiihtyy liikaa ja tarkkuu kärsii), joten eipä auta kuin koittaa "roikkua" perässä. Ehkä olisi syytä tehdä ens kerralla metsäjälki hieman helpompikulkuisempaan maastoon. Metsästäkin ne kepit löytyivät, mutta kovin hitaasti ilmaisten ja vähän liinasta avittaen. No, kivaa meillä silti oli :-)
 
Pellolla ja metsässä rämpimisen jälkeen Nalasta löytyikin sitten viikonlopun jälkeen kesän eka punkki, yöks. Toivottavasti jää myös kesän viimeiseksi..
 
Niin ja älkää huolestuko, kyllä Nala muutakin pääsee tekemään kuin vaan treenaamaan ;) Alla olevat kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Harvinaisen viisaannäköisten aussien ja rotikan kuvien © Johanna Koskiranta. Please enjoy! :-D
 
 
 
 
 
 
 
Osaa ne nätistikin olla :-)
 
 
Loppuun vielä pari kuvaa Pikku-Onnin ja Nalan toisesta tapaamisesta. Onnia vielä vähän jännittää :)