Vihdoin päästiin parin kuukauden tauon jälkeen jatkamaan tokoa ja kylläpäs olikin kivaa! Me jouduttiin vaihtamaan tuntia myöhäisempään ryhmään, koska mulla alkaa viikon päästä Hämeenlinnassa, Ruukilla työt ja viiden ryhmään kerkeäminen menis turhan kiireeksi, kun vasta neljän paikkeilla pääsen aina töistä. Uusi ryhmä tarkoitti siis jälleen täysin uusia treenikavereita, mutta sehän tekee Nalan pääkopalle vain oikein hyvää :) Toisaalta tää meidän nykyinen ryhmä ei ole kyllä läheskään niin pitkälle edistynyt kuin edellinen, mutta en usko sen niin paljon häiritsevän, kun kuitenkin esimerkiksi omaa vuoroa odotellessa pystyy aina treenailemaan itsenäisestikin. Ja katsotaan nyt jos jossain vaiheessa vielä olis mahdollista siirtyä takas entiseen ryhmään, mutta nyt mennään näillä.

Vähän jännitin, että mitenhän Nala ottaa vastaan uudet ryhmätoverit ja olin erittäin iloisesti yllättynyt ja hyvin ylpeä viisaasta tytöstäni, kuinka hienosti Nala suhtautui heti täysin vieraisiin koiriin. Hallin pihalla vuoroa odotellessa heilutteli vain häntää kaikille ja uteliaasti katseli, mutta ihan hiljaa. Myös treenien aikana ei ollut moksiskaan muista koirista, eikä myöskään toisella puolella hallia agilitya treenaavista melko äänekkäistä partacollieista. Pari kertaa muutamalle koiralle murahti, kun katsekontakti kävi liian pitkäksi, mutta kun itse piti huolen ettei näitä "tuijotuskisoja" ehtinyt syntyä niin Nalaa ei haitannut, vaikka toinen koira olis ollu ihan vieressäkin. Upea, viisas tyttö :) Meidän ryhmässä on nyt sitten labbis-uros, collie-uros, keskikokoinen snautseri (?) - narttu, englannin bulldoggi-narttu ja joku paimenkoiramixin näköinen uros. Eli melko sekalaista sakkia :D

No sitten itse treeneihin. En tiedä onko tauko tehnyt hyvää vai mikä, mutta Nala oli niin käsittämättömän innoissaan kaikesta koko tunnin, ettei oo tottakaan! Ihanaa! Neiti oli kaikessa ihan kympillä mukana ja olis vaan halunnut koko ajan tehdä jotain. Mun olikin pakko järjestää Nalalle itsenäisesti tekemistä myös aina odotteluajoille, koska muuten neiti alkoi joko a) kaivamaan kuoppia, b) hyppimään mua vasten, että "anna nyt sitä makkaraa!" tai c) hyökkäilemään koulutusliivin takataskussa olevaa vetolelua päin :D Eli siis toisin sanoen Nala oli aivan tosi hyvässä vireessä koko tunnin :)

Alkuun otettiin pieniä pätkiä seuraamista ja ne sujui hienosti, Nala oli innokas ja katsekontakti piti, joskin pätkät oli ihan lyhyitä. Sitten otettiin perusasennossa käännöksiä paikoillaan niin, että käännyin 90 astetta paikoillani ja koiran piti pysyä täysin vieressä. No Nalahan oli tässä ihan super ja meidän koutsi kehuikin, että Nala on selkeästi harjoitellut takapuolen käyttöä, kun niin vikkelästi takapuoli aina heilahteli sen mukaan mihin suuntaan itse käännyin :D Tosin Nala taisi olla vähän turhankin innokas, koska aina se takapuolen koordinaatiokyky ei vielä täysin toimi ja välillä se heilahti vähän liikaakin. Mutta treeniä vaan tähän, että oikea paikka alkaa vielä entistäkin varmemmin löytyä. Sitten otettiin yhteinen paikallaanmakuu, kaikki koirat rivissä. Ei otettu kuin ehkä minuutin verran, mutta hyvin Nala pysyi, vaikka samaan aikaan toisella puolella hallia agilitya treenaavat koirat haukkuivat tosi paljon. Joskin aika paljon neiti pälyili ympärilleen, mutta ei siis kuitenkaan noussut :) Otin Nalan kanssa myös aina omaa vuoroa odotellessa pari lyhyttä paikallaanmakuuta ja ne sujuivat hyvin. Muutenkin treenailin aina näitä samoja juttuja (eli esim. tuota perusasennossa pysymistä kääntyillessä) aina oman vuoron välissä.

Sitten otettiin vielä nopeaa istu ja maahan käskyä niin, että Nala oli vapaana ja aina kun hieman erkani musta niin annoin jomman kumman käskyn. Maahan-käsky toimii aivan superhienosti ja nopeasti ja Nala myös menee maahan kauempana musta, eikä tule enää ensin mun lähelle ja mene vasta sitten maahan, kuten vielä vähän aikaa sitten. Istu-käskystä meni muutaman kerran maahan, mutta sitten Helena käski kokeilemaan istu-käskyä niin, että mulla oli kädet seläntakana ja sitten se heti onnistui pari kertaa tosi hienosti :) Eli selkeästi mun käsien jäykkä asento sivulla on Nalalle merkki maahanmenosta. Tähän lisää treeniä. Tässä vaiheessa Nalan oli sitten ihan pakko yhden kerran mennä Helenaa vasten hyppimään, mutta se loppui sitten lyhyeen, kun kävin korvasta kiinni pitäen neidin hakemassa sieltä pois, eikä sitten enää toista kertaa yrittänyt. Noin muuten Helenan läheisyydessä Nala käyttäytyi mun mielestä tänään ehkä vähän paremmin kuin aiemmin. Me kun ollaan tän tauon aikana harjoiteltu "Nätisti"-käskyä, joka tarkoittaa että ollaan nätisti, kaikki neljä tassua maassa vieraiden läheisyydessä. Pari kertaa Nala meinas nimittäin alkaa hyppimään ja riekkumaan hihnassa, kun Helena tuli meidän lähelle, mutta nätisti-käskyn kuultuaan selvästi vähän rauhoittui. Hienoa!

Loppuun otettiin vielä luoksetulo niin, että oltiin kaikki rivissä toisella puolella hallia ja jokainen vuorollaan jätti koiransa, käveli toiselle puolelle hallia ja pyysi sinne koiran luokse. Nalan luoksetulo oli tällä kertaa vähän hidas, mutta uskon, että se johtui siitä, että neiti sattui juuri katsomaan muualle, kun annoin käskyn ja tuli koko matkan mun luokse vähän sennäköisenä, että "kuulinkohan mä nyt oikein". Tuli kuitenkin ja siirtyipä vielä hienosti ilman käsiapua edestä sivullekin seuraa-käskyllä.

Kylläpä jäi hyvä mieli näistä treeneistä :) Loppuun täytyy vielä kehua Nalaa siitä, kuinka hienosti se nyt taas on kulkenut lenkeillä. Talvella Nala aina jonkun verran veti lenkeillä ja hihnakävely oli muutenkin vähän sellaista poukkoilua, mutta nyt kevään tullen neiti on taas alkanut kävelemään niin mallikkaasti: ei vedä yhtään eli kävelee suurimman osan lenkistä hihna löysällä mun vieressä, eikä edes poukkoile puolelta toiselle. Oonkin alkanut uskomaan, että toi talvella vetäminen hihnassa johtui ihan siitä, että Nalalla tassuja paleli tai oli muuten vain kylmä, koska vetäminen loppui heti, kun kelit lämpeni.

Nyt sitten odotellaankin viikonlopun tottisleiriä Rottishovissa! Jesse pääsee sinne Nalaa ohjaamaan, katotaan miten kaksikon käy :)