Tottistreenit jäivät tällä viikolla väliin, kun Jesse oli pari päivää Helsingissä koulutuksessa, mutta sen sijaan käytiin Nalan kanssa Hikiällä ajamassa jälki sekä torstaina, että perjantaina. En taaskaan osaa yhtään jälkien pituutta arvioita, oon niin huono siinä, mutta jokatapauksessa molempina päivinä jälki oli reilu ½h vanha, kahdella kepillä ja nakkia oli erittäin harvakseltaan. Tällä kertaa onneksi muurahaisia ei kumpanakaan päivänä näkynyt lähestulkoon ollenkaan! Aloin jo epäilemään, että tein sen jäljen viimeksi epähuomiossa juuri johonkin murkkujen kulkureitille :D No tosiaan, Nala jäljesti mun mielestä molempina päivinä oikein hyvin. Vauhtia oli molempina päivinä jäljen alussa kauheasti, mutta se siitä tasoittui, kun jarruttelin. Lisäksi perjantaina kokeilin lähettää Nalan jäljelle vähän jäljen sivusta. Hetken etsimisen jälkeen jälki löytyikin hienosti :) Ihan selvästi huomaa, että nakin vähentyessä on keppien ilmaisusta tullut Nalalle kokoajan vain tärkeämpi juttu ja niinhän se tietysti täytyy ollakin. On ihana katsoa, kun neidin ilme oikein kirkastuu, kun keppi löytyy, ilmaisee sen ja alan kaivamaan herkkupurkkia taskusta :) Torstaina keppien ilmaisut sujuivat vähän viiveellä - ensin pysähdyttiin ja ihmeteltiin ja sitten vasta käytiin maahan, samoin perjantain jälken ensimmäinen keppi. Mutta perjantaina jäljen päässä olevan kepin Nala ilmaisi aivan suorilta ilman mitään apua. Taisi olla eka kerta, kun pelkän kepin ilmaisu sujui näin hyvin. Hienoa :) Ja minä koitin muistaa nyt Hennan&Jounin neuvon ja rauhoitin neidin aina jäljen keskellä olevien keppienkin jälkeen, ettei kepin jälkeen matka jatkunut täydellä höyryllä eteenpäin :D

Hmm.. kaikki eivät ole olleet ihan samaa mieltä Nalan uuden pannan hienoudesta (ainakaan Jessen ja mun vanhemmat :DD), mutta makuasioistahan ei voi kiistellä ;) Mutta oisko mun kuitenkin pitänyt hankkia Nalan sijaan joku puudeli?!?! :DDDD