Yskä ja korvatulehdus on nyt selätetty ja antibioottikuuri syöty loppuun. Näin ollen päästiin myös jälleen treenaamaan. Sekä perjantaina että tänään lauantaina oltiin agilitytreeneissä ja painittiin (kirjaimellisesti!) haasteen nimeltään keinun kanssa. Nalahan kehitti itselleen puomikammon, kun tipahti yhden kerran puomilta kun ekaa kertaa sitä treenattiin ja sen pohjalta olen ollut aikalailla varma siitä, että myös keinu tulee olemaan meille erittäin suuri haaste. Enkä siis ollut väärässä. Sekä perjantain että lauantain agitunnit käytettiin vain ja ainoastaan keinun harjoitteluun. Vielä ei Nalan kanssa päästy siihen vaiheeseen, että voitais oikeankokoista keinua harjoitella vaan toistaiseksi tyydytään "minimalliin". Perjantaina minikeinu oli vielä melkoista taistelua, kun neiti koitti kaikinkeinoin päästä mahdollisimman kauas koko kauheasta hökötyksestä. Lauantain treeneihin mennessä Nala oli vissiin jo vähän funtsinut, että ei se nyt ehkä niin hirveä olekaan ja launtaina päästiinkin jo siihen vaiheeseen, että neiti kiipesi ylöspäin keinua ihan hienosti, mutta siinä vaiheessa kun keinu alkoi "kippaamaan" toisinpäin piti aina vähän miettiä ja kokeilla, että josko tästä kuitenkin pääsis pois. Lyhyen mietintätauon jälkeen likka kuitenkin tuli jo hyvin rauhallisesti keinua alaspäinkin ja pysähtyy myös hienosti kontaktille "alas"-käskyllä, joten eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Melkoinen urakka kuitenkin varmasti tulee edessä olemaan ennenkuin pieni arkajalka rottweilerini keinun oppii rohkeasti ja vauhdikkaasti menemään, mutta mikäpä kiire meillä on :)