Helteisistä keleistä huolimatta täällä on treenailtu ahkeraan. Eilen ja tänään tokoiltiin Nalan kanssa niitä möllikisoja silmällä pitäen ja tänään illalla käytiin vielä jäljelläkin Johannan ja Epun kanssa.

Tokoilut on sujuneet tosi mukavasti. Helteistä huolimatta intoa tuntuu piisaavan, joskin treenin ei tarvitse kyllä olla kovin pitkä, kun neiti on jo ihan reporanka.. mutta me onkin tehty lyhyitä ja tehokkaita treenejä. Liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa sivulle siirtymisineen ei oikeastaan oo enää mitään treenattavaa, joten niihin onkin lähinnä hiottu nopeutta esimerkiksi nopealla palkkaamisella ja tänään otin luoksetuloja mm. niin, että käskyn annettuani lähdinkin itse juoksemaan kauemmas ja palkkasin sitten lennosta. Liikkeestä seisominen on parempi kokoajan ja myös seuraamisessa kontakti on viime päivinä ollut melko hyvä, lähes koko ajan pysyy - hihnan kanssa vielä paremmin kuin ilman. Tokohyppyä ei nyt ennen koetta päästä missään treenaamaan, mutta luotan, että se sujuu hyvin - tai ainakin se hyppyosuus, seisomaan Nala kun ei välttämättä malta jäädä ihan kokonaan :D Nyt sitten oikeastaan jänskättääkin enää se paikallaanmakuu. Luoksepäästävyydessä olen ihan varma, että pisteitä ropisee, koska Nala todennäköisesti hyppää tuomaria vasten.. mutta ei siitä kai montaa pistettä lähde, kun Nala tekee sen kuitenkin iloisesti, eikä vihaisesti ;) Paikallaanmakuuta treenattiin esimerkiksi tänään ja sen voi kyllä sanoa olevan lähes 90 % ilman ihan vieressä olevaa häiriötä, mutta se vieraiden koirien vieressä olo saattaakin olla sitten jo jännempi juttu. No, ei auta kun mennä kokeilemaan :)

Sitten jälkihommia. Otettiin tänään ennen varsinaista jälkeä Nalan kasvattajan neuvoma keppiharjoitus. Tallasin pienen heinikkoalueen ja "ripottelin" sinne kuusi jälkikeppiä. Sitten toinen Nalan paikalle hihnassa ja annoin neidin ihan vapaasti liikuskella hihnanmitan päässä musta ko. alueella. En antanut minkäänlaisia käskyjä, enkä puuttunut esimerkiksi siihen, että neiti aina välillä söi heinää ja teki muita omiaan :D Arvelin, että näin saadaan mahdollisimman paineeton ilmaisuharjoitus, sillä jostain kumman syystä musta tuntuu, että Nala vähän paineistuu kepeistä jäljellä ja arvelin, että tällainen paineeton harjoitus voisi tehdä hyvää. Ilokseni Nala ilmaisi kaikki kuusi keppiä ilman mitään apuja tai käskyjä, vaikkakin aina välillä puuhaili myös omiaan eli ei mitenkään systemaattisesti etsinyt keppejä. Tuntui kuitenkin, että tämä harjoitus teki neidille hyvää, joten jatkossa tullaan varmaan ainakin jonkin aikaa tekemään tällainen treeni aina ennen varsinaista jälkeä.

Koska oltiin aiemmin päivällä jo tokoiltu ja sitten tehty vielä juuri aiemmin tuo keppitreeni, tein jäljestä melko lyhyen ja vain yhdellä kepillä. Janalta Nala lähti jälleen hyvin ja eteni janan suoraan, ens kerralla voiskin jo testiksi kokeilla huomattavasti pidemmän janan. Jälki sujui myös hyvin, vauhtia ei ollut liikaa ja nenä oli luonnollisesti koko ajan maassa. Yhden kerran jälki hukkui, mutta taas Nala hienosti itse korjasi. Ja mikä tärkeintä, neiti ilmaisi sen ainokaisen kepin ilman mitään apuja! Kaiken lisäksi Nala oli juuri kepin kohdalla noin puoli metriä jäljen sivussa, koska oli kiertänyt juuri sitä ennen yhden puun väärältä puolelta, mutta kepin kohdalla hyvin korjasi takaisin jäljelle. Allekirjoittanut oli niin innoissaan ilmaisusta, että loppujen lopuksi itse keppi jäi metsään, josta Nala kylläkin sen myöhemmin kävi avuliaasti tuomassa mulle, kun käytiin koirien kanssa vielä lenkillä :D Liekkö sitten tuuria vai ennen jälkeä tehdyn keppitreenin ansiota, mutta tyytyväinen olin. Kiitos myös Kirsille hyvästä ilmaisutreenivinkistä - tästä jatketaan taas entistäkin suuremmalla innolla!

Nala osaa rentoutumisen taidon :)