Tiistai-iltana aksailtiin Miljan treeneissä ja kylläpä oli taas kivaa 
Tehtiin mielenkiintoista 19 esteen rataa, joka oli sopivan haastava, mutta ei kuitenkaan niin äärimmäisen vaikea, että usko ihan olisi loppunut kesken. Tehtiin rataa jonkun verran osissa, mutta pari kertaa myös kokonaisuudessaan. Suurin kompastuskivi meille oli tänään puomi (nro 6), jonka molemmin puolin oli putken suut. Nala kun keksi erityisesti hypyn 16 jälkeen, että puomille on päästävä, vaikka kuinka yritin ohjata putkeen nro 17 
Näitä pitäis ehdottomasti treenata enemmän, jotta Nala oppis oikeasti kuuntelemaan käskysanan ja katsomaan ohjausta, eikä vain päättäisi itsenäisesti, minkä esteen valitsee. Toinen hankala kohta oli pituudelta (nro 7) käännös 8. hypylle, mutta se johtui ihan siitä, että meidän puoli kentästä päättyi juuri kyseiselle laidalle. Toinen puoli kentästä on erotettu vain verkkoaidalla (ei siis mitään näkösuojaa), joten Nala jäi lähes joka kerta ihmettelemään, että mitäs siellä toisella puolella oikein tapahtuu. Muita ihan hirmu hankalia kohtia ei sitten ollutkaan. Toki esim. hypylle nro 4 hiottiin käännöstä pienemmäksi ja myös putkeen 9 irtoaminen oli hieman hankalaa tai lähinnä ohjaaminen sinne oli hankalaa. Mutta pääosin rata sujui kivasti ja esim. 13. hypylle tehdystä persjätöstä olin ylpeä, sillä se sujui hienosti oikeastaan joka kerta ja persjätöt ovat kuitenkin olleet mulle vielä vähän vaikeita hahmottaa 
Tehtiin mielenkiintoista 19 esteen rataa, joka oli sopivan haastava, mutta ei kuitenkaan niin äärimmäisen vaikea, että usko ihan olisi loppunut kesken. Tehtiin rataa jonkun verran osissa, mutta pari kertaa myös kokonaisuudessaan. Suurin kompastuskivi meille oli tänään puomi (nro 6), jonka molemmin puolin oli putken suut. Nala kun keksi erityisesti hypyn 16 jälkeen, että puomille on päästävä, vaikka kuinka yritin ohjata putkeen nro 17 Näitä pitäis ehdottomasti treenata enemmän, jotta Nala oppis oikeasti kuuntelemaan käskysanan ja katsomaan ohjausta, eikä vain päättäisi itsenäisesti, minkä esteen valitsee. Toinen hankala kohta oli pituudelta (nro 7) käännös 8. hypylle, mutta se johtui ihan siitä, että meidän puoli kentästä päättyi juuri kyseiselle laidalle. Toinen puoli kentästä on erotettu vain verkkoaidalla (ei siis mitään näkösuojaa), joten Nala jäi lähes joka kerta ihmettelemään, että mitäs siellä toisella puolella oikein tapahtuu. Muita ihan hirmu hankalia kohtia ei sitten ollutkaan. Toki esim. hypylle nro 4 hiottiin käännöstä pienemmäksi ja myös putkeen 9 irtoaminen oli hieman hankalaa tai lähinnä ohjaaminen sinne oli hankalaa. Mutta pääosin rata sujui kivasti ja esim. 13. hypylle tehdystä persjätöstä olin ylpeä, sillä se sujui hienosti oikeastaan joka kerta ja persjätöt ovat kuitenkin olleet mulle vielä vähän vaikeita hahmottaa Hyvät treenit siis jälleen ja paljon tuli Miljalta hyviä vinkkejä. Ehdottomasti noita putki-puomi (tai myös putki-A-este) "ansoja" pitäis alkaa enemmän treenaamaan, sillä niitä kuulemma on usein jo ykkösenkin radoilla. Ja sehän on heti samantien hylkäys, jos koira valitsee väärän esteen. Lisäksi olis syytä keskeneräistä koiraa palkata vielä enemmän oikeasti silloin kun joku sujuu hyvin. Eli ettei aina miettisi, että teenpä nyt radan 1-10 vaan että lopettaisi ja palkkaisi aina silloin kun joku menee oikein hienosti, eikä turhaan ahnehtisi rataa liian pitkälle eteenpäin.
Kommentit