Normipäivät eli toisin sanoen maanantaitoko ja tiistaiagi. Tokossa sujui tällä viikolla jo taas paremmin kuin edellisellä kerralla. Luoksepäästävyyttä on nyt tahkottu viime aikoina kiitettävän paljon ja nyt Nala ei ole enää vähään aikaan hyppinyt ketään vasten, eikä edes nostanut takapuoltaan maasta, vähän vaan nuolaisee aina silittämään tulevan henkilön kättä. Ja siis jopa Helena ja Johanna eivät aiheuta Nalassa enää hyppyloikka-reaktiota, jipii :-) Luoksepäästävyyden lisäksi Nala teki tällä kertaa hienoa seuraamista - mm. yhden tosi pitkän suoran (oisko se nyt ollut ainakin lähestulkoon sen BH:n 50 askeleen verran), vain yhden kerran tipahti kontakti hetkeksi. Enkä muuten höpötellyt neidille mitään vaan olin ihan hipihiljaa :-D Lisäksi Nala kekkasi taas nopean liikkeestä maahamenon, jee. Josko se lukko, joka tämän suhteen on tullut alkaisi pikkuhiljaa avautumaan. Omaa vuoroa odotellessa tehtiin aina paikallaanmakuutreenejä ja hyvinhän likka pysyy. Ja mikä parasta, on nyt myös viime aikoina noussut joka kerta pitkänkin paikallaanmakuun jälkeen ekalla "istu"-käskyllä ylös maasta.

No, ainahan sitä joku harjoitus täytyy pistää lekkeriksi ja tällä kertaa se oli tunnari, jota kokeiltiin pitkästä aikaa kentällä. Tarkoitus oli, että koira etsisi lyhyehköstä heinikosta "Oman", mutta mitäpä vielä - Nala olisi tuonut mulle ties mitä keppejä ja risuja. Kyllähän se Oma sieltä aina loppujen lopuksi tuli, mutta melkoisen hömpöttelyn jälkeen. Nyt tarviskin kotona alkaa treenailemaan Oman piilottamista namin piilotuksen tapaan, jotta Nala hoksaisi että kyseisen kepukan etsimiseen oikeasti tarvits käyttää nenää, eikä tuoda vain jokaista keppiä, joka näyttää vähän samalta :-D

Tiistaina agiliideltiin kymmenen esteen radanpätkää. Nala oli taas ihan liekeissä ja mä vähemmän liekeissä. No ei vaan, ihan hienostihan meillä meni ja monta nollakiekkaakin taas tehtiin, mutta mä en kyllä taas käsieni kanssa oikein meinannut tulla toimeen. Tiinan sanoin, nyt mä olin tajunnut jo, että ohjauskättä voi myös koukistaa, eikä pitää vain suorana kokoajan, mutta nyt tarvis myös tajuta, että ei sitä tarvi koukistaa ihan kroppaan kiinni. Kyllä voi omien raajojensa liikuttelu olla vaikeeta :-D Muuten meillä sujui tuo ko. radanpätkä oikeastaan ihan ongelmitta, mutta ohjaushankaluudet tulivat 8. hypyllä. Parilla ekalla kerralla mä roiskaisin Nalan kasille ohjauskäsi ihan suorana, joka tietysti aiheutti sen, että kaaresta 8 ja 9:n välillä tuli tosi laaja. No, sitten kun koitin vähän koukistaa kättä, niin mähän vedin sen fiksuna ihan kroppaani kiinni ja sen jälkeen Nala ei meinannutkaan irrota kasille ollenkaan, kun vaan katseli mua kummastuneena, että "Mitähän sä nyt oikein meinaat". Kuivaharjoittelua tarvis kyllä käsien käyttöön ehdottomasti lisää :-D No toinen hankaluus oli sitten se, että sain tehtyä 9 hypyn jälkeen ennen keppejä tarpeeksi laajan ja oikeaan kohtaan valssin, jotta saatiin suora linja kepeille. Taas kuvio jota ei mun aivonystyröillä ihan heti meinattu hoksata. No, eniveis - Nala toimi taas tosi hienosti ja kivaahan meillä oli :) Lopuksi treenattiin vähän yksitellen A:ta ja puomia.