Sunnuntaina oltiin taas jäljellä ja tehtiin nyt myös ensimmäistä kertaa tänä kesänä esineruutua. Viime kesänähän Nalan kanssa koitettiin jälkitreenien yhteydessä pari kertaa esineruutua, mutta silloin neiti ei hiffannut ollenkaan mistä oli kyse vaan koitti vaan nenä maassa etsiä nakkeja ;) Talven ajan sitten opeteltiin kotona sisätiloissa "lelu"-käskyä (joka meillä on esineruutukäskynä) ja Nala oppikin hienosti tuomaan sisällä erilaisia esineitä tällä käskyllä. Nyt sitten tällä viikolla ostin meidän kerholta Nalalle pk-liivit ja siirrettiin siis esineruutuatreeni ihan metsän puolelle. Halusin ostaa noi liivit jo nyt, koska Nala tietää niin selkeästi jälkikamoista (valjaat ja liina), että mitä ollaan menossa tekemään niin haluaisin neidille myös tähän esineruutuun ton pk-liivin kautta samanlaisen "yhtälön" niin ei menis sitten ainakaan niin helposti jäljestys ja esine-etsintä neidillä mielessä sekaisin :D

No jokatapauksessa jälki oli taas noin tunnin vanha, neljällä kepillä, parilla 90asteen kulmalla ja muutenkin mutkitteleva, pituutta taas joitan 200m ja 400m väliltä. Nakkia ei nyt siis enää jäljellä ollut (eikä tule olemaankaan) vaan jälkipalkka vaihdettiin Froliceihin, joita oli jäljellä harvakseltaan. Nakkia sitten palkaksi vain kepeiltä. Koska keppien ilmaisu on sujunut nyt viime aikoina niin hyvin, laitoin kakkoskepin kokeeksi jäljelle ilman herkkupurkin kantta, jotka meillä nyt on ollu vielä ilmaisua helpottamassa. Muiden kolmen kepin alla kansi siis vielä oli. Jäljelle lähdettiin jälleen parin metrin janalta. Taas totesin heti, että miksen tehnyt pidempää janaa, sillä Nala etenee tosi hienosti suoraan jäljelle. Jälki löytyi hyvin, mutta vielä on paljon tekemistä siinä, että osaa jäljen löydettyään myös lähteä sille, sillä nytkin meni alku melkoiseksi pyörimiseksi, kun vimmatusti etsi kohtaa, mihin jälki oikein jatkui :D Heti jäljen alussa ennen ensimmäistä keppiä tuli sitten ensimmäistä kertaa pienen ojan ylitys. En tiennyt jälkeä aloittaessani tekemään, että ko. kohdassa on oja, mutta päätin sitten, että no kokeillaan. Kyllähän Nala aluksi oli vähän ihmeissään ja jonkin aikaa paineli menemään ojan reunalla edestakaisin eli hieman haasteellista oli. Missään vaiheessa ei kuitenkaan lopettanut työskentelyä ja tajusihan se viisas neitini lopulta, että äiskä onkin mennyt ojan yli! Eli ihan hyvä ojanylitys näin ensimmäiseksi sellaiseksi :) Loppujälki menikin sitten melko lailla yhtä hyvin, kun nyt viime aikoina on mennytkin. Kaikki kepit Nala ilmaisi hienosti, myös sen yhden, jonka alla ei kantta ollut! Päätinkin nyt, että ei me enää niitä kansia tarvita eli ens kerralla laitetaan jo kaikki kepit ihan ilman niitä. Yhdestä 90asteen kulmasta ajoi ensin ohi, mutta korjasi itse hyvin ja muuten jälki sujuikin melko tarkasti. Johtuen varmasti ainakin tuosta haastavasta ojan ylityksestä, näki Nalasta jäljen lopussa jo ihan selkeästi, että alkoi olla vähän väsynyt. Varmaankin juuri väsymyksestä johtuen Nala oli jotenkin ihan erityisen onnellisen näköinen, kun löysi viimeisen kepin ja sai mennä maahan pötköttämään :D Eli selkeästi alkaa ilmaiseminen muuttumaan kokoajan mielekkäämmäksi puuhaksi ;) Erittäin tyytyväinen olen siis tämän kerran treeniin :)

Jäljen jälkeen otettiin sitten pieni esineruututreeni. Esineenä oli valkoinen pitkä villasukka. Kaksi kertaa tein niin, että jätin Nalan ruudun reunalle odottamaan, vein esineen muutaman metrin päähän ruutuun niin, että Nala näki esineen ruudun reunalta koko ajan ja sitten lähetin "lelu"-käskyllä. No neitihän lähti esineelle tuhatta ja sataa ja hienosti toikin mulle, tosin ekalla kerralla kyllä meinas juosta esineen kanssa mun ohi, mutta sain napattua siitä lennosta kiinni ;) Kolmannen kerran vein esineen himpun verran kauemmas ja laitoin sen niin, ettei Nala nähnyt sitä ruudun reunalta. Näkihän neiti toki mihin suuntaan sen vein, mutta nyt huomasi, että pikkuisen joutui jo käyttämään nenää, että sai paikannettua esineen. Ja jälleen yhtä suurella innolla takaisin :) Ens kerralla aion jo kokeilla niin, että käyn viemässä esineen ruutuun jo ennen kuin tuon Nalan ruudun reunalle eli niin, että joutuu jo oikeasti etsimään esineen. Sillä ainakin nyt tuntui, että tuo "lelu"-käsky on Nalalla jo niin hyvin hallussa, että voisi jo sujua noinkin.

Treenien jälkeen kaksikko Nala&Eppu sai taas painattaa sydämensä kyllyydestä pitkin maita ja mantuja, kun käytiin pieni lenkki kävelemässä. Kyllä oli taas hauska ilta! :)