Lauantain seuraepisten jälkeen meillä oli Nalan kanssa vielä iltapäivällä omat ohjatut treenit ja johan jouduttiinkin melkoisten haasteiden eteen! Meidän vakikoutsi Tiina oli taas kipeenä ja tällä kertaa paikkaamassa oli Vesa. Vesa olikin lykännyt meille oikein kunnon radan - näin pitkää ei olla ikinä tehty! Ja eihän se toki sitten sujunutkaan ihan niinkuin elokuvissa :D Ensinnäkin Nala päätti tällä kertaa, että puomille en mene. Ja aamulla puomi oli mennyt vielä kuin vettä vaan! No, kyllähän me loppujen lopuksi puomi saatiin suoritettua, mutta kauan likkaa kyllä piti houkutella. Olipa itselläkin vähän huvittunut olo, kun koutsi kysyi, että milloin Nala on viimeksi puomia tehty ja vastasin, että "Tänään": No, mistäpä likan ajatuksenjuoksusta aina ottaa selvää  - tällä kertaa puomi oli vaan pelottavampi kuin aamulla :D Jälkikäteen tuli mieleen, että oisko tuohon voinut vaikuttaa se, että puomin alle oli laitettu putki, koska aiemmin ei ole ollut. No, tiedä sitten. Seuraava haaste oli A-esteen jälkeiset kiemurat seiskalle ja kasille, joista selvittiin takellellen. Myös kepit meni vähän niin ja näin sinnepäin, kun eipä niitä viime viikkoina oo hirveästi treenattu. Näistä kun selviydytiin niin seuraavaksi matka tyssäsi putkelle (este numero 14), kun Nala ei meinannut millään irrota putkeen, vaan tuijotteli vaan sen päällä olevaa puomia sen näköisenä, että "Tuo varmasti syö minut, jos menen putkeen": No, selvittiinhän siitäkin lopulta ja kunnialla maaliin, mutta tämän kertomuksen perusteella kävi varmasti selväksi, että "ihan" ei taidettu ihanneaikaan tällä radalla yltää :D No, yritys hyvä kymmenen.. tai vähintäänkin kahdeksan ;)

Toisena treeninä otettiin vielä ohjauskuviota yhdeksällä esteellä. Tästä suoriuduttiin huomattavasti paremmin ja oikeastaan ainoa vaikea kohta oli kasi este, johon Nalan olis pitänyt irrota takaaleikkauksella. No siis kyllähän me siitäkin selvittiin, mutta jouduin itse melkein juoksemaan ko. estettä päin ennenkuin Nala uskalsi sen verran kääntää mulle selkänsä, että hyppäsi esteen yli. Eihän sitä tiedän, mihin mamma karkaa, jos selkänsä kääntää. Höppänä tyttö.. :)

Sunnuntaina tokoiltiin taas Mäntsälän "hallissa": Nyt kahden kerran jälkeen voin todeta, että tuo on kyllä treenipaikkana erittäin haastava Nalalle. Mun on jotenkin tosi vaikea saada neitiä minkäänlaiseen vireeseen tuolla. Johtunee todennäköisesti siitä, että tuo paikka ei ole oikeasti mikään halli vaan pieni liikehuoneisto ikkunoineen kaikkineen ja kaikenlisäksi lattiaan vedetty huonealalta kokolattiamatto, jota karva- ja hajumäärästä päätellen ei taideta kovin usein pestä.. Lisäksi kun huoneen laidalla on vielä sohvia ym. niin olo on itselläkin kuin olohuoneessa treenais. Saati sitten Nalalla, jonka mielestä kaikki kokolattiamaton ihanat tuoksut on paljon kiinnostavampia kuin treenaaminen. Näin ollen kun tällä hetkellä ollaan treenattu keskiviikkoisin hiekkapohjaisessa oikeassa hallissa ja sunnuntaisin tuolla "olohuoneessa", täytyy sanoa, että Nalan vire on huomattavasti parempi keskiviikon treeneissä. Hyvähän se tietysti on treenata erilaisissa paikoissa, mutta sen vaan sanon, että haasteellista on :D

No, sunnuntain ohjelmassa oli muunmuassa paikallaanmakuuta, seuraamista, noutokapulan pitoharjoituksia ja ruututreeniä. Paikallaanmakuut sujui yllättäen hyvin, mutta seuraaminen puolestaan oli jostain syvältä, kun nenä painui kokoajan kohti ah, niin ihanaa kokolattiamattoa.. Noutokapulasta Nala ei ollut sitten yhtään kiinnostunut ja totesinkin jossain vaiheessa, kun Helena-koutsi sanoi, että "Nyt et anna sille yhtään lisäkäskyä ennenkuin se tuo kapulan"; että "No sittenhän me ollaan täällä koko päivä". Nala nimittäin vain haisteli ja haisteli oih niin ihanaa mattoa.. ! Ruututreeni ihan ok, joskin eipä tässäkään liiemmin vauhtia tai intoa löytynyt. Tokohyppy ihan ok, joskin ne pikkupikkuaskeleet siellä edelleen häiritsee. Toisin sanoen yhteenvetona melko keskinkertaiset treenit meiltä, mutta tulipahan käytyä.

Tällä viikolla vielä yhdet toko- ja agilitytreenit ja sitten jäädäänkin useamman viikon treenitauolle sterilisaation vuoksi. Vähän jo jänskättää perjantainen leikkaus, vaikka hyvin se varmasti menee :)