Miten onnistuukin aina satamaan just sinä päivänä, kun on päätetty lähteä jäljelle? No, ei me Nalan kanssa sokerista olla :D Eli tosiaan jäljellä oltiin taas eilen. Jälki oli ehkä n. 200-300m pitkä, kolme keppiä ja suhteellisen suora. Nakkia oli taas ekalle kepille asti runsaasti, mutta sen jälkeen harvemmin, keskimäärin ehkä noin 10 askeleen välein. Taas oli herkkupurkin kannet kepin alla helpottamassa ilmaisua. Ikää jäljellä oli vajaa tunti.

Voi vitsit, että Nala jäljesti tänään taas hyvin! Tuntui, että sujui vielä paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä nyt vauhti ei mielestäni edes kiihtynyt silloin, kun nakkia oli vähemmän. Nenä kiinni maassa mentiin ja erittäin tarkasti haisteli askelmat, jopa yhden jäljen sivussa olleenkin askeleen haistoi, kun mä siinä kohtaa jälkeä tehdessäni vähän horjahdin :D Ihan harmitti, että jälki ei ollut tuon pidempi, sillä tuntui, että Nala olis kyllä jäljestänyt vielä paljon pidemmällekin. Hienoa rakas tyttöni :) No, ne keppien ilmaisut nyt ei toki oikein luonnistuneet vieläkään, mutta tällä hetkellä me iloitaaankin itse jäljen sujumisesta ja keskitytään niihin keppeihin sitten sen jälkeen. Ekasta kepistä Nala ois kävelly tyynesti ohi ellen mä ois pysähtyny niin ettei neiti päässy eteenpäin. No sittenhän kyllä ilmaisi. Myös kahdella muulla kepillä ilmaisu oli nihkeää. Tein nyt kuitenkin tälläkin kertaa Erjan ohjeiden mukaan eli käytin kepeillä palkkaamiseen aikaa kunnolla eli jäin syöttelemään Nalaa ihan rauhassa niin, että neiti makasi siellä maassa. Usko on kova siihen, että jossain vaiheessahan se ilmaisu täytyy alkaa sujumaan, kun neiti hokaa, että siellä maassa on oikeasti ihan kiva makoilla, kun namia sataa suuhun, kun kepin on löytänyt. Toivotaan, että näin jossain vaiheessa kävis, mutta tällä hetkellä oon kuitenkin iloinen siitä, että itse jälki sujuu muuten hyvin. Katsotaan mennäänkö huomennakin aussi-Epun ja Epun omistajan Johannan kanssa jäljelle. Sitten vois taas kokeilla tehdä jonkun kulmankin ja katsoa miten meille sitten taas käy :D