Torstaina käytiin ihmettelemässä agilityn saloja Tarjan opissa. Periaatteessa helppoja harjoituksia, mutta jotenkin kummassa me kyllä saatiin niistäkin Nalan kanssa vaikeita..
 
Aloitettiin eteenlähetyksen muistuttelulla punaisella merkityllä 1-3 suoralla. Tässä ei mitään ongelmaa - Nala lähtee eteen kuin tykinkuula, eikä paljon mammaa taakseen vilkuile, kun tiesi että viimeisen esteen takana odottaa namipalkka lautasella. Näitä pitäis tehdä enemmän, jotta se eteenirroitus suoralla onnistuisi ilman sitä päässä odottavaa namilautastakin. Tämän jälkeen sitten kokonaisuudessaan punaisella merkitty kuvio 1-8. Ennen harjoitusta ajattelin, että "jep, simppeli homma", mutta eipä olis pitänyt nuolaista ennenkuin tipahtaa  Jotenkin ihmeessä saimme Nalan kanssa hypystä nro 5 hirveän ongelman aikaiseksi. Nala kerkesi kolmoshypyn käännöksen jälkeen keräämään jo niin järkyttävän kovan vauhdin 4-5 hypyille, että kertakaikkiaan ei vaan enää ohjaus toiminut, vaikka kuinka yritin jopa vastakädellä viedä likkaa vitoselle. Ei niin ei, aina vaan paineltiin ohi sata lasissa  No, tuskanhien jo valuessa pitkin otsaa onnistui hyppy vihdoin ja viimein joten kuten, mutta ei me loppuradan hypyistäkään ihan ongelmitta selvitty. Välillä tuuppasin Nalan 6. hypystä ulkokautta ohi, kun en ollut itse kropalla menossa yhtään sinnepäinkään ja yhden kerran jäin 7 hypyn jälkeen valssilla likan eteen. Hohhoijjaa  No, viimeiselle eli 9. hypylle irtosi kyllä superhienosti, vaikka itse juoksin vielä auttamattomasti myöhässä ehkä noin puolen välin paikkeilla putkea. Nyt oikeasti niitä irrotuksia vaan enemmän harjoittelemaan, sillä Tarja sanoi mulle ihan samaa kuin Tiinakin tiistaina. Eli kun Nalan vauhti selkeästi kasvaa kokoajan, mitä enemmän likka oppii niin mä en kertakaikkiaan vaan enää pysy sen perässä ja olen auttamattomasti myöhässä ohjaukseni kanssa, jos koitan likkaa liian läheltä ohjata. Joten irtoamista, irtoamista..
 
Toisessa harjoituksessa (sininen 1-6) oli teemana takaaleikkaus putkeen nro 4. Saatiin muutamia ihan onnistuneitakin suorituksia, mutta jonkun verran jouduttiin kyllä vahvistamaan tätä kuviota putken päässä odottavalla namipalkalla, sillä pari kertaa Nalalta loppui usko kesken ja kääntyi ympäri kesken putken, kun huomasi että mamma vilahti takaa jonnekin. Näihinkin vaan siis lisää varmuutta. No, ne kerrat kun putki onnistui hienosti niin mä olin vitoshypyllä taas ihan auttamattomasti myöhässä. En siis vaan kertakaikkiaan kerinnyt ja sen takia tuli jotain ihme säätöä aina siihen kohtaan. Sen sijaan nyt kutoshypyssä (joka siis edellistehtävässä se superhankala nro 5) ei ollut mitään ongelmaa. Tämä toki johtuen siitä, ettei likka kerennyt keräämään sitä ennen niin kauheaa vauhtia, kun käännös putkelta 5 hypylle oli kuitenkin niin tiukka.. ja Nala muuten kääntyi sen myös yllättävän tiukasti. Jopa Tarja oli ihan ihmeissään, että kuinka se niin näppärästi kääntyikin  Oikein kelpo agirotikka Nala siis oli jälleen, äiskän pitäis vaan opetella ohjaamaan paremmin