Perjantaina ja lauantaina aksailtiin. Perjantai-iltana oltiin Tiinan tunnilla ja taas saatiin hyvin treeniaikaa, kun oltiin kahdestaan Virven ja porokoira Tompan kanssa. Ja rataahan me taas tehtiin, mutta lisäksi Tiina opetti mulle myös uuden ohjauskuvion nimeltään niisto. Tai ainakin yritti opettaa - alkuun kun tuntui ettei kuvio meinannut mennä mun kaaliini ollenkaan :-D

Niisto-harjoitusten jälkeen (jota tehtiin esteillä 1-2) tehtiin rataa pätkissä 1-5 ja 5-12. Alkukiemurat sujui kivasti, kun niisto oli ensin taottu mun kaaliin. A-esteen alla oli putki, jonne Nala ensi yritti muutamaan kertaan rynniä kunnes tajuskin, että pitikin kiivetä. Kutonen ja seiska sujui hienosti, mutta renkaan kanssa oli tänään ongelmia. Nalahan on tehnyt jo rengasta tosi hyvin, mutta ehkä tuossa kuviossa rengas oli vain jotenkin vaikea hahmottaa. Tiedä häntä. Loppurata meni hienosti. Kerrran tai kaksi Nala syöksyi putkeen väärästä päästä, mutta se oli ihan ohjausmoka, kun en tajunnut kääntää omaa kroppaani tarpeeksi oikealle. Kokonaisuudessaan sujui siis tosi hienosti ja saatiin Tiinalta vähän kehujakin siitä, kuinka ollaan viime aikoina kehitytty kovasti. Nala on alkanut hakemaan paremmin esteitä, eikä ole siis enää niin kiinni mussa. Super likka!

Lauantai-aamuna piti olla Miljan treenit, mutta Milja olikin tullut kipeäksi, joten pidettiin sitten omatoimitreenit Merjan ja Nellin sekä Maijan ja Melun kanssa. Hallilla oli vielä sama rata kuin eilenkin - ainoastaan alkuosaa oli muutettu, joten päätettiin sitten jatkaa siitä. Otettiin tosiaan neloselta eteenpäin, kun alku ei ollut enää sama kuin eilen ja numerotkin olivat kadonneet, joten ei tiedetty, miten alku olisi pitänyt tehdä :D

Tein Nalan kanssa pätkissä 4-16 ja 16-21. Renkaan kanssa oli taas ongelmia samoin kuin eilen, mutta muuten ensimmäinen pätkä puomille asti sujui oikeastaan aikas mallikkaasti :) Vauhtia riitti ja ohjaus toimi. Nala myös irtosi esimerkiksi hypylle 14 hienosti takaaleikkauksella, josta olin tosi ylpeä. Tosin kerran rima tais tippua, kun likka koitti samalla hypätessään vilkuilla, että minne se mamma jäi. Loppupätkäkin sujui oikeastaan superhyvin lukuunottamatta sitä, että parilla ekalla yrittämällä Nala koitti putken nro 20 sijaan kiivetäkin A:lle. Tässä kohden kun sain oman ohjaukseni tarkemmaksi ja jämäkämmäksi sujui pätkä kertakaikkisen hienosti - taidettiin saada ihan jopa yksi nollasuoritus ilman virheen virhettä :-) Täytyy myöntää, että itsekin tuntee tässä lajissa jo vähän kehittyneensä. Enää ei mene kaikkia aika siihen, että juoksee päättömästi radalla kädet ja jalat heiluen vaan eteneminen alkaa tuntumaan jo ihan oikeasti koiran ohjaamiselta ja radalla kerkeää vähän jo miettimäänkin muutakin kuin sitä, mikä on seuraava este.