Eilen sitten alkoi meidän agilityharrastus ja kyllä täytyy sanoa, että hauskaa oli niin Nalalla kuin mullakin. Nala oli yleisesti aivan tohkeissaan kaikesta, kuten arvelinkin, ja ihanaa oli mun mielestä erityisesti se, että vaikka nakin perässähän Nala nyt kiipee vaikka kuuhun, mutta ihan selkeästi neiti myös tykkäsi esteistä muutenkin, koska ainoastaan yhden kerran alussa koitti esteen kiertämällä saada herkun, muuten joka kerta suoritti esteen juuri niin kuin pitikin ja tietty täysillä ja häntä pystyssä :D

Meidän ryhmässä on meidän lisäksi sama australianpaimenkoira kuin meidän tokotreeneissäkin (hauska sattuma!), cockerspanieli-uros ja staffi-narttu. Tää staffi päätti vissiin heti, että se ei tykkää Nalasta, eikä Nalakaan sitten oikein siitä, kun niiden piti koittaa toisilleen rähinöidä. Ja tää staffi osoittautui sitten myös sellaiseksi, että se yhdessä vaiheessa heti vapaaksi päästyään pinkaisi suurinpiirtein hampaat irvessä meidän luokse. No, toivottavasti omistaja tulis seuraavan kerran tunnille pitkän liinan kanssa tai sais jotenkin muuten pidettyä koiransa kurissa. Nala nimittäin on kyllä siitä ihana, että vaikka se omaa vuoroa odotellessaan vähän staffia aina kyräilikin niin se ei kyllä itse suorittaessa viis veisaa muista koirista ja siihen pystyy kyllä aivan sataprosenttisesti luottaan, ettei lähde kenenkään luo hampaat irvessä pinkomaan vaan satavarmasti pysyy mun lähellä (tai korkeintaan käy hyppimässä koutsia päin ;< :D)

No, sitten itse tuntiin. Harjoiteltiin tänään kolmea estettä erikseen eli ensin pussia, sitten putkea ja lopuksi tavallista hyppyä. Luonnollisesti tuollahan sitä odotteluaikaa tulee samalla tavalla kuin tokossa, tosin tokossa se ei nykyään mua häiritse ollenkaan, koska treenailen lähes kaikki odotteluajat itsekseni Nalan kanssa. Tuolla ei kuitenkaan tietenkään heti voi itsekseen alkaa esteitä treenailemaan odotellessa, joten lähinnä se oli sitten sellaista seisoskelua. Oishan siinä periaatteessa voinu väleissä ottaa jotain tokojuttuja itekseen, mutta mä päätin heti alkuun, että agilitytreeneihin ei tokojuttuja sotketa, vaikka Nala ihan itsekseen esimerkiksi seuraamista ja perusasentoa tarjoskin joka välissä, vaikkei yhtään seuraa-käskyä annettu koko tunnin aikana :D Mutta, toisaalta tekee ihan hyvää harjoitella myös oman vuoron odottamista, jospa kasvattais vähän Nalankin kärsivällisyyttä ;) Ensin siis otettiin pussia niin, että koutsi piti pussin suuta auki eli Nala näki pussin läpi. Kaikkia esteitä harjoiteltiin sekä namialustan kanssa eli niin että esteen päässä odotti alusta, jolle koutsi aina laittoi namin. Ja sitten harjoiteltiin myös niin, että lähetin, koira suoritti esteen ja tuli hakemaan palkan multa. Lähettämistä harjoiteltiin myös sekä vasemmalta, että oikealta puolelta ja tuo oikealla puolella ohjaaminen yleensäkin varmaan tulee olemaan meille haasteellista. Nala nimittäin tietysti tarjoaa aina automaattisesti vasenta puolta, vaikkei mitään seuraa-käskyä annakaan ja itsestäkin tuntuu hankalalta ohjata koiraa oikealla puolella :D No, tottumiskysymys kai. Pussii sujui siis hienosti ja vauhdikkaasti. Seuraavaksi oli vuorossa putki, josta taiskin tulla ihan Nala lempparieste :D Aluksi otettiin sitä pari kertaa niin, että putki oli ihan lyhyenä, mutta äkkiä pidennettiin se ihan täyspitkäksi, kun Nala niin innokkaasti ja vauhdikkaasti sen suoritti. Nala innostui siitä jopa niin paljon, että palasi aina mun luokse takaisinkin putkea pitkin palkkaa hakemaan eli siis juoksi putkea edestakaisin :D Koutsi toki sanoi, että tota kannattaa yrittää välttää, sillä tokihan agilityssa ideana on esteen jälkeen aina edetä eteenpäin, eikä mennä samaa estettä edestakaisin, mutta kyllä Nala oli vaan niin suloinen ollessaan niin innoissaan putkesta, ettei siinä voinut kuin nauraa :D

Lopuksi sitten tavallista hyppyä, joka tietty oli Nalalle ihan peace of cake, kun tokohyppykin sujuu jo niin hienosti. Hypyn ohessa harjoiteltiin ekaa kertaa vähän haltuunottokäskyä, joka tulee meillä olemaan meidän muutenkin "yleiskäsky" täällä. Eli koira haltuun, hyppy-käsky kädellä koiraa ohjaten ja esteen jälkeen koira taas haltuun. Hyvin sujui, vaikka oikealta puolelta ohjaaminen tuntuikin itsestä paljon hankalammalta.

Tällaista siis, tästä on hyvä jatkaa :D Mun kaveri oli kuvaamassa ja muutama kuva todistusaineistoksi tännekin, tosin mun kamera ei osoittautunut kovin toimivaksi tällaisissa halliolosuhteissa (tai sitten oli vaan asetukset päin jotain..), mutta kyllä noista kai selvää saa, että ne ollaan me :D

Kohta mennään pussiin!

Putki!

Tänään oltiin sitten taas jäljellä. Ilma ei kylläkään ollu mikään maailman parhain (vettä satoi tosi paljon), mutta kun kerran oli päätetty mennä niin sitten mentiin. Aluksi oli tarkoitus antaa jäljen vanheta tunti, mutta kun tosiaan vettä satoi niin paljon niin en sitten viittiny niin kauaa antaa olla, noin 45 minuuttia oli vanha. Kaksi keppiä, aika monta 90 asteen kulmaa ja muutenkin melko mutkitteleva jälki. Nakkia harvakseltaan. Jälleen itse jäljestäminen oli tosi innokasta, nenä maassa kiinni mentiin, mutta turhia ei kuitenkaan ryntäillyt eli vauhti oli aika sopiva. Kaksi kertaa jälki hukkui kulmassa, mutta aktiivisesti teki töitä silti ja molemmilla kerroilla jälki löytyi taas. Muutama kulma meni jo tosi tarkastikin, hyvä. Mutta sitten se ilmaisu ei vaan vieläkään onnistu, ei sitten millään. Tässäpä meille täksi kesäksi työnsarkaa. Ekan kepin ilmaisi, mutta taas ihmetteli ensin hetken ja sitten hyvin hitaasti maahan. Jäljen päässä en itse ihan tarkkaan muistanut, että mihin kepin oli jättänyt ja niinhän siinä sitten kävi, että Nala käveli kepistä tyynesti ohi. Mä olin hetken sormi suussa, että mitäs nyt ja sitten tulin siihen tulokseen, että näytin Nalalle itse, että "Hei, mikäs täällä". No sittenhän se kyllä oli heti innoissaan. Mutta toki ei noinkaan olis hyvä toimia, että itse alkaa sitten keppejä "etsimään", mutten oikein tiennyt, että miten muutenkaan oisin voinut toimia, kun jälki kerran loppuikin siihen. No, toivon, että tähän ilmaisuongelmaan saadaan apua tämän kesän aikana viisaammilta. Ens viikon jälkipäivää odotan jo innolla! Nala kuitenkin muuten jäljestää erittäin innokkaasti ja ihan hyvinkin, mutta ne kepit on jostain syystä vastenmielisiä. No, mutta ei me tästä mitään stressiä oteta, pääasia että kivaa on :)