Eipä me kauaa ehditty mökkiviikon jälkeen kotisohvalla homehtua, sillä lauantaina pakattiin jälleen auto täyteen tavaraa ja tällä kertaa suunnattiin nokka kohti Vaasaa ja Mustasaarta. Olin nimittäin ilmoittanut Nalan jo keväällä SRY:n Vaasan alaosaston järjestämään MH-luonnekuvaukseen, joka pidettiin siis tänä viikonloppuna Mustasaaressa SPL:n koulutukentällä. Niille, jotka eivät MH:n tarkoitusta tiedä, tässä lyhyt kuvaus SKL:n sivuilta:

"MH:n tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa.
Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta.
Yksittäisen koiran MH kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle
tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuina."

Koska Nala oli kuvauvuorossa vasta sunnuntaina aamupäivällä, vietimme la-su välisen yön Mustasaaressa hotellissa. Nala viihtyi ja käyttäytyi hotellissa hienosti, mutta sepä nyt ei ollut mikään yllätys. Onhan neiti ehtinyt elämänsä aikana kiertää jo niin monet leirit ym. että reissaaminen ja uudet paikat eivät ole enää vieraita asioita.

Sunnuntai-aamuna suuntasimme sitten SPL:n kentälle, jossa MH-kuvaus pidettiin. Kuvaajina toimivat Carina Timberg ja Marina Bast. Testiohjaajana Anne Kuivinen. Ennen Nalan vuoroa ehdimme seuraamaan kahden hyvin erilaisen rottweilerin suorituksen. Ensimmäinen oli suht. passiivinen uros ja toinen melko puolustuspainoinen narttu. Tuli siis todettua, että rodun sisältä löytyy kyllä luonteen suhteen hyvin paljon vaihtelua varsinkin, kun Nalakin oli täysin erilainen kuin kaksi edellistä. No, jokatapauksessa tämän jälkeen koitti sitten meidän vuoro. Seuraavassa osio osiolta kuvauksen kulku.

Ensimmäisessa osassa tutustuttiin testiohjaajaan. Nala oli tyylilleen ominaiseen tapaansa iloinen ja tervehti testiohjaajaa reippaasti. TO:n mukaan Nala nyt ei kuitenkaan niin olisi välittänyt lähteä tai no lähti, mutta oli vähän huolissaan siitä, mihin äiti jää, eikä siksi jaksanut kiinnostua TO:n seurasta. Käsittelyvaiheessa Nala seisoi nätisti paikoillaan sen kummemmin reagoimatta - on taidettu neitiä jo sen verran monesti tokokoekehässäkin kopeloita, että eipä enää paljo hetkauta.

Toisessa osiossa testattiin koiran leikki- ja taisteluhalua kuvauksen alussa ennen nk. kuormittavia osioita. Nala innostui TO:lla olleesta isosta patukasta heti ja leikki normaaliin tapaansa innokkaasti ja voimakkaasti.

Kolmantena vuorossa takaa-ajo, jossa ilmeisestikin mitataan ainakin koiran saalisviettiä. Osiossa tehtiin kaksi täysin samanlaista suoritusta eli nk. viehe lähtee liikkumaan edestakaisin edessä olevalla radalla ja jonkin ajan kuluttua koira päästetään sen perään. Tämän jälkeen pidettiin tauko ja tehtiin täsmälleen samalla tavalla uudestaan. Ensimmäisellä kerralla Nala ei selvästi oikein tajunnut homman jujua ja lähti epäröiden liikkeelle ja jäi oikeastaan vain ihmettelemään ja haistelemaan rataa. Haki kuitenkin loppujen lopuksi ajan jo loputtua saaliin ja kantoi sitä vähän aikaa suussaan. Tässä vaiheessa siis aika oli kuitenkin jo mennyt, joten siksi merkintä "Ei kiinnostu saaliista jne." Toisella kerralla Nala selvästi tiesi jo mistä oli kyse ja lähti vieheen perään suuremmalla innolla. Tämäkään osio ei kuitenkaan minulle tullut yllätyksenä, sillä johan se on tullut jo arkioloissakin todettua, ettei Nalalla liiemmin saalisviettiä ole. Vähän aikaa jaksaa aina jotain jahdata tai hakea (esim. palloa), mutta loppujen lopuksi kyllästyy. Taisteluleikit ovat enemmän Nalan juttu.

 

Neljännessä osiossa testattiin koiran kyky rauhoittua vauhdikkaiden leikkien ja takaa-ajojen jälkeen. Ohjaajan eli minun tuli pysyä aivan passiivisena ja liikkumatta kolmen minuutin ajan ja pitää vain koiraa pitkässä hihnassa. Alkuun Nala vähän nuuhki ympäristöä ja käveleskeli ympäriinsä, mutta loppujen lopuksi meni maahan makaamaan, jossa myös vielä vähän nuuski, söi heinää tms. Eli energisyyteensä nähden osasi kuitenkin tosi hienosti myös rauhoittua.

Viidennessä osiossa koiralle ensin näytetään, kun muoviseen asuun pukeutunut ihminen juoksee metsässä, jonka jälkeen koira päästetään irti. Ihminen menee piiloon, josta alkaa tarvittaessa jossain vaiheessa huudella ja tulee lopuksi esiin yrittäen saada koiraa mukaan leikkimään. Tämä oli ainoa osio, jonka suhteen Nalan käytös hieman yllätti. Likka katsoi kyllä tarkkaavaisesti metsään katoavan ihmisen perään ja lähti myös irtipäästyään juoksemaan perään innokkaasti. Tämän jälkeen kiinnostus ihmistä kohtaan kuitenkin loppui, eikä Nala alkanut esimerkiksi ollenkaan leikkimään ihmisen kanssa. Luulen, että irtipäästyään Nala ei aluksi vain löytänyt piiloon mennyttä ihmistä ja sen jälkeen, kun ihminen alkoikin pitämään älämölöä, Nala selvästi jotenkin hämmentyi eikä enää osannutkaan käsitellä tilannetta. Meni kylllä ihmisen luokse, mutta haisteli vaan vähän sennäköisenä, että "mikäs tyyppi sä oikein olet". Luulen, että jos ihminen olisi tarpeeksi kauan pysynyt hiljaa, olisi Nala mennyt luoksei ilman apua, sillä onhan likka esimerkiksi joissain meidän harvoissa hakutreeneissä mennyt aina tosi reippaasti "ukon" luokse. No, mutta näin tällä kertaa. Eipä Nala kuitenkaan pelokkaalta vaikuttanut ja se on pääasia.

Kuudennessa osiossa koira yllätetään maasta yhtäkkiä nousevalla haalarilla. Kävelin siis Nalan kanssa polkua pitkin, kun yhtäkkiä noin metrin päästä edessämme maasta nousi haalari nopeasti eteemme. Nala säikähti aika paljon, pakitteli ja haukkui. Loppujen lopuksi, kun minä menin aivan haalarin viereen, uskaltautui Nala tulemaan haistelemaan haalaria ja totesi sen vaarattomaksi. Jopa niin vaarattomaksi, että lopuksi kun haalarin ohi kävellään vielä muutamaan kertaan (tässä testataan siis jäljellejäävää pelkoa ja kiinnostusta) alkoi Nala hammastelemaan haalaria ja yritti alkaa leikkimään sillä. Höpsö tyttö :-) Tämä osio ei ollut yllätys, sillä arkielämän tilanteissakin Nala on välillä säikähtänyt jotain kovastikin, eikä välttämättä uskalla tulla katsomaan pelottavaa asiaa ennenkuin minä menen mukaan. Neiti kuitenkin palautuu äkkiä, kun toteaa asian vaarattomaksi, mikä on tietysti erittäin hyvä asia.

Seitsemännessä osiossa testattiin koiran ääniherkkyyttä. Samalla tavalla kuin haalarillakin kävelin Nalan kanssa polkua pitkin, kun yhtäkkiä koiran puoleisella sivulla nk. räminälaite (metallitölkeistä tms. rakennettu hökötys) alkoi pitämään kauhean kovaa ääntä. Nala säikähti jälleen ääntä tosi paljon, mutta tällä kertaa meni heti itse katsomaan, mikä räminän aiheutti. Tämän jälkeen jälleen käveltiin kahteen kertaan laitteen ohi. Ensimmäisellä kerralla Nala vähän väisti kohtaa, jossa ääni oli kuulunut, mutta muuten ei reagoinut mitenkään. Jälleen mielestäni hyvin tyypillistä käytöstä rakkaalta prinsessaltani.

Haalarin ja räminälaitteen jälkeen vuorossa olivat aaveet. Tässä osiossa testattiin ainakin koiran puolustusvaistoa. Seisoimme Nalan kanssa keskellä metsää, kun molemmin puolin meitä lähti lähestymään ihminen lakanan taakse piiloutuneena. Minun tuli olla aivan passiivisena ja vain pitää hihnasta kiinni. Aluksi Nala ei ollut kovinkaan kiinnostunut aaveista vaan vilkuili niitä vain silloin tällöin ja kävi jopa maahan makaamaan. Yhtäkkiä aaveiden tultua jo melko lähelle Nala kuitenkin heräsi ja alkoi haukkumaan ja pakittelemaan. Tämän jälkeen neiti ei selvästi oikein tiennyt, pitäisikö lähteä karkuun vai jäädä puolustamaan. Enimmäkseen neiti kuitenkin haukkui ja ihmetteli aaveita vähän mun takaviistossa asenteella "kyllä mamma hoitaa, jos en itse ihan uskalla". Eli jälleen mielestäni hyvin tyypillistä Nalaa. Äitin oma pikku arkajalka :-) Lopuksi aaveet pysähtyivät meidän lähelle selkä meihin päin ja sain päästää Nalan irti. Nala ei kuitenkaan lähtenyt etenemään aaveiden luokse kunnolla ennenkuin itse menin toisen aaveen luokse juttelemaan sille. Tämän jälkeen Nala oli ihan että "Ai, ne olivatkin vaain ihmisiä" ja tuli heiluttelemaan häntäänsä aaveille. Eli toisin sanoen jälleen pelkäsi jonkin verran, mutta palautui kuitenkin heti hienosti, kun huomasi ettei mitään vaaraa olekkaan.

Lopuksi vuorossa olivat vielä toinen leikkiosuus sekä ampuminen. Leikkiosuudella testattiin lähinnä sitä, pystyykö koira vielä kuormittavien osioiden (haalari, räminälaite, aaveet) leikkimään yhtä innokkaasti kuin alussa vai ovatko oudot asiat säikäyttäneet koiran niin, ettei se pysty enää vapautuneesti leikkimään. Tässä osiossa TO ei enää leikittänyt yksin koiraa vaan leikkihalua ja tarttumista leluun testattiin kopittelemalla lelua ohjaajalta TO:lle ja lopuksi koira sai lelun itselleen. Tuomarin mielestä Nala ei leikkinyt enää ihan niin innokkaasti kuin alussa, mutta tarttui kuitenkin edelleen leluun hyvin. Omasta mielestäni leikkihalu ei ollut juurikaan vähentynyt, ehkä neiti oli vain vähän väsyneempi. Jokatapauksessa ainakaan mitenkään suuresti eivät jännittävät räminälaitteet ym. olleet Nalaa kuormittaneet.

Lopuksi ammuttiin neljä laukausta suht. lähietäisyydeltä. Ensin kaksi niin, että leikitin Nalaa lelulla samaan aikaan ja toiset kaksi niin, että seisoin passiivisena paikoillaan. Nalalla ei tainnut korvakarvakaan värähtää yhdenkään laukauksen aikana - ote lelusta ei myöskään yhtään hellittänyt ja passivisella osuudellakaan Nala ei edes katsonut laukausten suuntaan. Eli eipä likka ainakaan sellaisia kovia ääniä pelkää ollenkaan, jotka eivät ihan sentin päästä tule :)

Lopuksi saimme vielä lyhyesti tuomarin kommentit, jonka yhteydessä totesimme Nalan olevan sosiaalinen ja avoin, utelias ja vilkas, mutta hieman pehmeä. Ja tuomarin mukaan juurikin uteliaisuus on se, joka Nalaa auttaa niissä tilanteissa, kun alkaa jännittämään. Kehui kuitenkin Nalaa oikein hienoksi koiraksi, jolla kaikki palikat tuntuvat kuitenkin olevan kohdallaan. Ja kuulemma myös meidän välinen yhteistyö toimii hyvin ja sitä on mukava katsella.

Kokemuksena MH-luonnekuvaus oli mielenkiintoinen ja vaikka suuria yllätyksiä ei tullutkaan, niin oli silti mielenkiintoista seurata Nalan reaktioita erilaisiin tilanteisiin. Omaa näkemystäni Nalasta testi ei kuitenkaan liioin muuttanut, lähinnä sain varmistusta siihen, että olen ollut päätelmissäni ihan oikeilla jäljillä. Ja yhtä rakas kultamussukka Nala tietysti edelleen on, siitä nyt ei pääse mihinkään! :-)