Jesse on ollut tällä viikolla kuumeessa, joten tottistelu jäi keskiviikkona väliin. Koska meillä kuitenkin oli kahvinkeittovuoro eli kentälle piti kuitenkin lähteä, niin päätin, että teenpä Nalalle sitten jäljen, ettei ihan "turhaan" tarvitse kentälle lähteä. Tein jäljen metsätielle, jossa keskellä tietä meni ruohokaistale. Jälki eteni pitkin tätä ruohokaistaletta pitkän matkaa, kunnes ruohokaistale loppui ja jouduin loivan kulman avulla siirtämään jäljen hiekan kautta tien reunaan. Jälki oli tällä kertaa melko pitkä, varmaan pisin mitä Nalalle on koskaan tehty ja myös keppejä oli enemmän kuin aikaisemmin eli kolme. Ikää jäljellä oli vajaa 45 minuuttia ja nakkia edelleen harvakseltaan.

Nala jäljesti mielestäni taas aivan superhienosti. Ainoat huomautukset jäljen suhteen taisivatkin Akilta ja Jounilta tulla ohjaajalle. Mun pitäisi kiinnittää vielä enemmän huomiota jäljelle lähtöön sekä keppien jälkeen jäljelle lähtemiseen, että kaikki tapahtuisi rauhassa ja hallitusti. Tiedostan kyllä tämän, mutta liikkuvia osia on kerta kaikkiaan liikaa, kaikkea ei voi joka kerta muistaa. Mutta harjoittelu tekee jälleen mestarin :D Jälleen vauhtia ei ollut liikaa, vaikka reippaasti edettiinkin (mikä toki metsäjäljelle suunnatessa on hyvä) niin tarkkuus ei silti kärsinyt. Nenä pysyi maassa kuin liimattu ja loiva kulma hiekkapohjan kauttakin sujui täysin ongelmitta. Keppien ilmaisutkin sujuivat melko hyvin, joskin Aki ilmaisi mielestäni melko hyvin, että tällä hetkellä Nalaa lähinnä v*tuttaa ne kepit siellä jäljellä. Eli toisin sanoen itse jäljestys on tällä hetkellä neidille huomattavasti tärkeämpää kuin keppien ilmaisu, vaikka sen tekeekin. Siispä seuraava askel olisi lähteä tekemään keppejä itse jäljestystä tärkeämmäksi, joka siis todennäköisesti onnistuu parhaiten, kun itse jäljeltä vähentää entisestään ruokapalkkaa, lisää keppejä ja palkkaa enemmän niistä. Näillä eväillä taas eteenpäin :)

Oon unohtanut esitellä Nalan toisen 4paws-pannan, joten tässäpä pari kuvaa eiliseltä aamulenkiltä :)