Eilen käytiin koko perheen voimin puolentoista tunnin lenkki Hyvinkään keskustaan, keskustan läpi ja takaisin kotiin. Vastaan tuli paljon liikennettä skoottereista kuorma-autoihin ja ihmisiä kävellen, pyöräillen, rollaattorilla ja jopa yksi mies rullasuksilla. Lisäksi ylitettiin muutama suojatie, käveltiin yhden tietyömaan ohi sekä muutamaa siltaa pitkin. Nala käyttäytyi ERITTÄIN hienosti! Neiti viis veisasi ohi kulkevasta liikenteestä, eivätkä vastaan tulevat ihmisetkään liioin kiinnostaneet. Tosi nätisti tyttö käveli koko lenkin vieressä löysällä hihnalla, ilman sen kummempia käskyjä tai palkkoja. Silloin tällöin jos jäikin jotain ihmettelemään niin reippaalla mennään-pyynnöllä jatkettiin rauhallisesti matkaa. Eikä Nala tainnut liiemmin keskustassa kävelyä jännittääkään, ei ainakaan vaikuttanut siltä, eikä myöskään hilseillyt yhtään lenkin aikana tai sen jälkeen. Ai että me oltiin ylpeitä tytöstä! :) Jos näin hienosti sujuu jatkossakin, niin eipä ole BH:n kaupunkiosuudessa paljon harjoittelemista, jos joskus sinne asti päädytään. Ainoa asia mikä Nalaa taisi jäädä harmittamaan tässä lenkissä oli se, että neiti ei meinannut millään ymmärtää, että miksei me voitu pysähtyä McDonaldsiin tai grillille, vaikka Nala niin kovasti olis halunnut molempiin paikkoihin mennä lähemmin tutustumaan :D

Eilen meillä - tai ainakin Nalalla - oli myös aamulenkillä erittäin hauskaa. Oon saattanut täälläkin aikaisemmin mainita Nalan hauskasta "harrastuksesta" metsälenkeillä vapaana ollessaan. Nimittäin aina silloin tällöin alamäen tullessa vastaan - ja niitä täällä meidän lenkkimetsissä kyllä riittää - Nala jää tarkoituksella mäen päälle odottamaan ja kun mä olen päässyt mäkeä jonkun matkaa alas, tulee Nala itse perässä aivan hirveää höyryä ja yleensä nimenomaan vain muutaman sentin päässä musta. Hepuli ei lisäksi lopu tähän, vaan yleensä innostuttuaan Nala tulee myös samanlaista höyryä heti perään mäen takaisin ylös ja sinkoilee ehkä myös hieman vasemmalle ja oikealle. Usein - kuten viimeksi juuri äsken iltalenkillä - tämä sama kaava saattaa vielä toistua useamman kerrankin saman alamäen aikana, jos alamäki on vaan tarpeeksi jyrkkä ja pitkä. Yleensä tässä vaiheessa oon etsinyt jo sopivan puun, jonka oksiin takertua, kun Nala pyyhältää ohi, etten vaan kaadu kumoon. No, aikaisemmin tosiaan yhteentörmäyksiltä on suurimmaksi osaksi vältytty, mutta eilen aamulla Nala sitten tuli ja pamautti alamäessä täydellä vauhdilla mun jalkoja päin. Eikä tosiaan ollut sillä kertaa sopivaa puuta vieressä, johon turvautua. No, mähän lensin suoraan takapuolelleni ja luisuin vielä hyvän matkaa alamäkeä alaspäin ennen kuin pääsin takaisin pystyyn. Eipä ole tullut koskaan neidin alamäkihepuleita kiellettyä, kun näkee kuinka hauskaa tytöllä oikeasti on ja tässä siitä siis seuraus. Kaikista hauskinta oli se, että Nalan hepuli tyssäsi siihen ja neiti jäi kummissaan mun viereen ihmettelemään, että "mitäs sä nyt sinne jäit makoilemaan?" Eihän siinä voinut kuin nauraa :DD Että Kirsi-mummu & co. ovat vaan hyvät ja alkavat etsiä lenkkipolkujen alamäkin varrelta sopivia puita, joihin ripustautua, kun Nala tulee hoitoon ;) 

Tänään Etelä-Hämeen Rottweilerkerho järjesti kuuden koiran jälkikokeen ja mä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni koetta seuraamaan. Oli erittäin opettavaista ja mielenkiintoista nähdä erityisesti kaikkien koirakoiden janatyöskentely sekä tietysti myös esineruudut ja tottikset. Ja innostus lajiin sen kun kasvaa! :)