Maanantaina tokoiltiin jälleen, kun ulkotreenikausi alkoi jälleen. Tästä eteenpäin tokoillaankin siis perjantaisin lämpimässä sisähallissa ja maanantaisin ulkona aina silloin, kun säät sallivat (eli toisin sanoen jos ei ole liikaa pakkasta). Ulkotreenit kunnon syyskeleillä tekevät kyllä erittäin hyvää meidän Neidille, joka aina silloin tällöin on sitä mieltä, ettei takapuoltaan saatika mahaansa voi kastella märässä ja inhottavassa maassa
 
Aloitettiin AVO-luoksetulon pysäytyksen harjoittelulla. Otettiin käyttöön jälleen takapalkka ja pelkkä suullinen käsky, ei käsimerkkiä. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla Nala lähti tosi vauhdikkaasti tulemaan luokse. Ekalla kerralla ei pysähtynyt niin nopeasti seis-käskyllä, mutta toisella kerralla jo huomattavasti nopeammin. En usko, että menee kauaakaan ennenkuin likka takapalkan avulla hoksaa, että mitä nopeammin pysähdyn sitä nopeammin pääsen palkalle. Täytyy vain pitää huolta, ettei pysäytystä tule harjoiteltua liikaa, ettei likka rupea sitä ennakoimaan.
 
Seuraamisesta harjoiteltiin paikallaankäännöksiä molempiin suuntiin sekä peruuttamista. Tänään takapuoli toimi taas käännöksissä oikein mallikkaasti, mutta käännöksen jälkeen perusasennossa on vielä erityisesti vasemmalle käännyttäessä vähän hakemista. Etutassut kyllä useimmiten ovat oikealla kohdalla, mutta takapäätä Nala helposti heittää sivulle palkkaa odottaessaan. Peruuttamista aletaan nyt harjoittelemaan ensin niin, että likka yleensäkin hoksaa "peruuta"-käskyn merkityksen. Eli toisinsanoen ei vielä seuraamisliikkeenä vaan alkuun ihan niin, että kävelen likkaa päin antaen samalla käskyn ja kun vain ottaa muutamankin askeleen suoraan taaksepäin niin palkataan.
 
Sitten noutoa. Ensimmäisellä kerralla Nala varasti kapulalle.. Toisella kerralla malttoi hyvin odottaa käskyä, mutta kapulan pito oli taas vähän levotonta ja loppuasento edessä ei meinannut oikein löytyä. Noudon suhteen täytyy muistaa olla tekemättä liikaa toistoja kovin lyhyen ajan sisällä, ettei likka kyllästy  Ja pelkkiä pitoharjoituksia tarvis tehdä nyt enemmän, jotta ote kapulasta saataisiin varmemmaksi. Lopuksi tehtiin myös hyppynouto (joka TOKOssa on VOI-luokassa) ilman loppuasentoa. Se sujui Nalalta hienosti heti kun mä muistin käskyttää oikein. Eli hyppäsi mainiosti molempiin suuntiin. No, tätä nyt onkin treenattu jo pk-hypyn ohessa, joten en odottanutkaan siinä olevan suuriakaan vaikeuksia.
 
No sitten kaukoja. Nala teki jo oikein mallikkaan seiso-istu - vaihdon. Mun täytyy nyt kuitenkin funtsia tähän käsimerkki uusiksi, sillä maahan-istu - vaihdossa käytettävä käsi ylös ei tunnu tässä toimivan niin hyvin. Paremmin toimi kokonaan ilman käsimerkkiä, mutta en tiedä uskallanko sitä ihan kokonaan ilman jättää, kun välimatka ylemmissä luokissa on kuitenkin jo sen verran pitkä, että käsimerkki olis ehkä fiksua olla  Muutama istu-seiso (siis käskyllä "ylös") myös tehtiin, mutta se nyt on vielä ihan alkutekijöissään. Itsekseni kokeilin myös muutaman AVO-luokan istu-maahan-istu - vaihdon ja hienosti sujui.
 
Loppuun pari paikallaanistumista ryhmässä. Ensimmäisellä kerralla Helena veti narun perässä roikkuvaa leikkihiirtä koirien edestä liikkeen aikana. Nala oli aivan superhauska, kun se oli suorastaan närkästyneen oloinen siitä, että Helena kehtasikin tulla hänen eteensä jotakin hiirtä heiluttelemaan, kun ei hän meinannut sitten nähdä mammaa ollenkaan  Eli hyvin kyllä varoi vilkaisemastakaan hiirtä, vaan koitti vaan parhaansa mukaan tuijottaa mua silmiin. Toinen paikallaanistuminen ilman häiriötä. Tällöin Nala oli ensimmäisen kerran vissiin sitä mieltä, että "nyt riittää tämä takapuolen kastelu maassa" ja nousi seisomaan, kun jätin likan, mutta hyvin sitten kuitenkin istui, kun kävin korjaamassa.
 
No, käytiinhän me tokotreenien lisäksi sunnuntaina taas pitkästä aikaa jäljelläkin, mutta siitä nyt ei ole hirveästi kertomista. Ihan saa kyllä laiska ohjaaja katsoa itseään peilistä ja miettiä, miksei kehitystä ole tapahtunut tämän kesän aikana jäljen saralla yhtään. No, ihan todella siitä syystä kun treenikertoja on kertynyt niin vähän  Ensi vuodeksi teen pyhän lupauksen, että tulen tekemään Nalan kanssa enemmän jälkiä. Edes 2 kertaa viikossakin koko kesän ajan olisi parempi kuin tämänhetkinen kerran kuussa treenaaminen. No, tosiaan mielentila jäljelle oli Nalalla ihan väärä, kun likka oli niin täpinöissään kun vaan voi ja sen seurauksena sekä jana 15m että ensimmäinen 250m jäljestä oli yhtä höyryämistä ja söheltämistä. Loppua kohden likka rauhoittui ja jäljestäminen parani heti + lisäksi yksi keppikin nousi ihan omatoimisesti, vaikken ollut sitä edes merkannut eli en varmasti voinut vahingossakaan antaa liinasta apuja, mutta tähän ne kohokohdat sitten loppuivatkin. Josko ensi viikonloppuna paremmalla onnella, sillä ei me nyt ihan vielä tämänkään syksyn osalta hanskoja tiskiin lyödä vaikka voi ollakin, ettei enää kovinkaan montaa jälkeä keretä tekemään ennen talven tuloa.