Keskiviikko-iltana päästiin toistamiseen HauHau:n porukan kanssa Sormusen Virven oppiin. Ensimmäinen kertahan oli silloin noin kuukausi sitten ja tuolloin meidän suoritus oli kyllä melko ala-arvoinen, joskin silloin Nala sai sen kyllä anteeksi ihan jo siitäkin syystä, että oltiin sitä ennen painettu koko viikonloppu menemään ties kuinka monissa treeneissä. No enivei, siitä ja maanantaisesta tokotreenistä sisuuntuneena päätin jo kotona, että nyt lähdetään sillä asenteella, että "kyllä me osataan!" ja hei, se toimi! Nala osasi nimittäin erittäin pätevästi :-)
 
Alkuun tehtiin yhdessä Aito-malin ja Sofi-spanielin kanssa luoksepäästävyys ja paikallaanmakuu. Luoksepäästävyydessä Nala vähän nuolaisi Virven kättä, mutta ei hyppinyt. Paikallaanmakuu sujui superhienosti, vähän Nala vilkuili sivuille, kun vieressä ollut Sofi nousi muutaman kerran ja Virpi kävi neidin palauttamassa takaisin paikalleen, mutta muuten likka katseli tarkkaavaisesti minua ja mikä parasta, nousi "istu"-käskyllä salamannopeasti perusasentoon, kun sen aika oli. Kun meillähän viime aikoina on ollut ongelmana paikallaanmakuussa se, että Nala jumiutuu niin sinne maahan, etten meinaa saada sitä enää ylös.
 
Yksilöliikkeinä tehtiin ja saatiin Virveltä täsmävinkkejä tänään BH:n tappavan pitkään seuraamissuoraan, liikkeestä seisomiseen, ruutuun ja kaukokäskyihin. Nala sai uuden patukan viikko sitten (sellainen ihan perus juuttipatukka, mutta jossa on vinku sisällä!) ja likka on ainakin toistaiseksi ihan hulluna siihen. Virve ehdottikin, että tekisin silloin tällöin vireen nostamiseksi pitkää seuraamissuoraa niin, että suoran lopussa (siis edessä) odottaa patukka, johon saa vapautuksen hyvin onnistuneesta seuraamisesta. Tällöin koira oppii, että pitkänkin seuraamispätkän jälkeen seuraa aina jotain superkivaa. Pari kertaa tätä kokeiltiin ja kun Nala hoksasi mistä on kyse, niin johan vire nousi ihan eri tavalla. Toki likka alkoi tässä vaiheessa myös himpan edistämään, kun odotti niin vapautusta patukalle, mutta toisaalta, kuten Virve totesikin, esim. BH-kokeessa on ehkä pienempi paha, että koira hieman edistää, mutta on hyvässä vireessä kuin se että into ihan lopahtaa ja koiraa saa suurinpiirtein vetää perässään.
 
Liikkeestä seisomisessa tilanne tällä hetkellä se, että Nala tekee hyvin takapalkalla (yleensä patukka), mutta hiippailee pari askelta, kun takapalkkaa ei ole. Tähän Virve antoi ihan loogisen neuvon siitä, että palkka pitää viedä kentälle aina valmiiksi niin, ettei Nala koskaan tiedä, onko luvassa takapalkka vai ei. Jatkamme tällä ohjeella, katsotaan saataisko liikettä sillä nopeammaksi.
 
Ruutuun lähetyksiä tehtiin myös patukkapalkalla. Kun Nala näki, että palkka vietiin ruutuun, ampaisi se sinne samantien, mutta kun palkka vietiin salaa, niin ensin oli lähetyksen jälkeen pientä epäröintiä, mutta toisella käskyllä lähti superhienosti ja yllättyi selvästi, kun huomasi, että "hei, täällähän on patukka!" Eli tähän ihan sama ohje kuin liikkeestä seisomiseen eli palkka pitäisi aina viedä niin, ettei koira näe sitä, jotta se ei voi koskaan tietää, odottaako palkka siellä vai ei.
 
Istu-maahan kaukoissa ongelmana viime aikoina se, ettei Nala aina ekalla "istu"-käskyllä nouse vaan juurtuu näissäkin vähän maahan kiinni. Lisäksi, kun on tehty takapalkalla tässäkin (tosin namilla) ennakoi Nala välillä palkkaa kääntämällä itseään vähän vinoittain. Näissä Virve neuvoi, että kannattaakin silloin käydä antamassa itse palkka taskusta takapalkalle vapauttamisen sijaan, jotta koira oppii ettei takapalkalle pääse kuin suorilla liikkeillä. Maahan juurtumiseen ohjeeksi lähinnä toistojen lisäystä ja nopeita palkkauksia. Joskin toki on hyvä muistaa myös välillä tehdä hitaampia palkkauksia, koska kokeessa samassa asennossa pitäisi kuitenkin AVOssakin pysyä väh. 5 sekuntia. Eli koira ei saa kuitenkaan ruveta niin nopeaksi, että alkaisi arpomaan liikkeitä "jojomaisesti". Näiden lisäksi kysyin Virveltä neuvoa myös istu-seiso kaukojen aloittamisen harjoitteluun. Nalahan osaa "seiso"-käskyllä kyllä nousta istumasta seisomaan, mutta se ei tapahdu vielä niin paikoillaan kuin kaukoissa pitäisi vaan neiti yleensä ottaa askeleen tai kaksi samalla eteen. Tähänkin saatiin hyviä teknikkavinkkejä, joilla voi opetella koiran nousemaan takajalkojaan käyttäen.
 
Olipas hyvä fiilis treenien jälkeen, josko tästä taas itseluottamus tämänkin lajin suhteen lähtisi vähän kasvuun. Nala ainaski oli superpätevä :-)