Leiriä toisensa perään, sillä tosiaan viime viikonloppu vietettiin Kiteen kauniiden metsämaisemien (ja karhujen :D) keskellä SPL:n järjestämällä metsäjälkileirillä. Samaisella leirillähän me oltiin Nalan kanssa viime vuonnakin - silloin tosin leiriseurana olivat Anu ja Urho, kun taas nyt sain houkuteltua mukaani Johannan ja Epun. Kouluttajina leirillä olivat jälleen Rajavartiolaitoksen miehiä eli toisin sanoen alansa ammattilaisia, mitä tulee koiran koulutukseen. Perjantaina pitkän ajomatkan jälkeen majoittauduttiin siistiin, pieneen mökkiin ja suunnattiin sen jälkeen infotilaisuuteen Karjalan Helmeen. Ryhmiinjaossa oli jälleen vähän epäselvyyksiä, mutta loppujen lopuksi päästiin oikein tosi kivaan neljän hengen "intensiivi"-ryhmään. Meidän kahden lisäksi ryhmässä oli yksi nainen mali-uroksen kanssa ja mies sakemanni-nartun kanssa. Sakemanni ja mali olivat molemmat noin 4-vuotiaita, joten Nala oli meidän ryhmän kuopus, kun Epullakin ikää on jo yli 2v. :) Kouluttajamme osoittautui myös erittäin mukavaksi ja pätevän oloiseksi. Illalla saatiin kuunnella vielä Kukkosen Jarmo luento liittyen kovan pinnan jälkikoulutukseen. Melko samoja asioita luennoitiin leirillä viimekin vuonna, mutta kertaus on aina opintojen äiti :)

Lauantai-aamuna sitten suunta kohti metsää klo 9. Ensimmäisen jäljen kaavio (jonka kouluttaja oli piirtänyt valmiiksi) sai sekä mut, että Johannan epäilemään, että mitenhän meidän koirat niistä selviytyvät ja kovasti koitettiin sanoa, että "ei me olla koskaan noin vaikeaa tehty". "No nytpähän teette" oli kouluttajan vastaus - noin suurinpiirtein :D Jälki oli siis ehkä noin 150-200m pitkä ja sisälsi 90 asteen kulmia, yhden piikkikulman sekä kaiken huipuksi jälki kulki pienen pätkää keskellä hiekkatietä eli metsästä tultiin tielle, mentiin hetken aikaa tien keskellä ja palattiin toiselle puolelle tietä metsään. Lisäksi jälki tehtiin vieraan tekemänä jälkenä - Johanna teki jäljen Nalalle ja mä Epulle. Keppien kohdat kuitenkin Johanna kreppasi, sillä tiesin jo etukäteen, että Nala painelisi niistä muuten ohi. Jälki ajettiin sitten melko tuoreeltaan. Jana ei ollut montaa metriä pitkä ja sen Nala selvittikin hienosti. Kaikenkaikkiaan neiti jäljesti rauhallisesti, mutta innokkaasti ja kouluttaja totesikin jäljen jälkeen, että hän mietti aluksi, että onko hänellä yhtään mitään korjaavaa palautetta antaa meidän suorituksesta :D Piikin Nala selvitti myös hienosti, vaikka pyörähtikin vähän piikin kärjessä ympäri, mutta hienosti siis löysi oikean kohdan. Hiekkatiellä kulkeva pätkä tuotti luonnollisesti vaikeuksia, sillä koskaan ennen ei olla kovanpinnan jälkeä kokeiltu. Aika kauan meillä tuon pätkän selvittämisessä kuluikin, sillä Nala koitti kovasti hakea jälkeä tiensivuista, mutta eihän sitä sieltä löytynyt. Erittäin positiivista oli kuitenkin se, että Nala kokoajan jatkoi itse hankalan kohdan selvittämistä eikä siis luovuttanut. Kouluttajan sanoin Nala onkin hyvin päämäärähakuinen jäljestäjä :-) Keppi-ilmaisut toki taas tökkivät. Ekasta mentiin mun mokan takia ohi, kun en huomannut kreppiä. Kaksi muuta ilmaistiin avustuksella. Ilmaisuihin sain kuitenkin heti alkuunsa kouluttajalta erittäin hyvän neuvon tai lähinnä ilmaan heitetyn ajatuksen siitä, että tarvitseeko esineiden aina olla keppejä. Hän ehdottikin, että tekisin niin, että vaihtaisin metsäänkin esineiksi jotain mukavampia/kiinnostavampia esineitä ja että viimeinen esine olisi aina esimerkiksi herkkupurkki tms. "superesine". Keppejä voisi sitten aina hivuttaa yhden tai kaksi väliin, jolloin ne menisivät ikäänkuin siinä "siivellä." Tää oli aivan ehdottomasti loistava ajatus ja mietin itsekseni, että miksen ole tätä itse keksinyt aiemmin vaan hinkannut vaan niitä keppejä jäljestä toiseen :D

No, toinen jälki tehtiin myös vieraan jälkenä ja tällä kertaa esineinä oli sitten keppi, puhdas kakkapussi ( :D) ja lopussa Cesar-purkkiruoka. Jälki oli noin 1-2h vanha (käytiin välillä syömässä jäljen vanhentuessa), noin 200m pitkä ja sisälsi muutamia kulmia sekä jälleen pätkän myös hiekkatietä. Jälki lähti tällä kertaa noin 20 pitkältä janalta, joka kuitenkin oli Nalalle selvästi vielä liian pitkä. Neiti eteni ehkä 10m, mutta jäi sen jälkeen pyörimään ympyrää, eikä tajunnut jatkaa enää suoraan eteenpäin. Hetken aikaa odoteltiin, josko jälki löytyisi, mutta sen jälkeen lähetin uudestaan lähempää janaa ja sen jälkeen jälki löytyikin pienen etsiskelyn jälkeen hyvin. Ensimmäisestä esineestä mentiin TAAS ohi mun mokan takia. Tai no tokihan se Nalankin moka oli, kun ei ilmaissut ( :D ), mutta mun olisi pitänyt tajuta liinasta tai suullisesti auttaa. Kakkapussin Nala ilmaisikin sitten hienosti itsenäisesti (heti siis auttoi esineiden vaihto kepeistä muihin ;)). Siinä vaiheessa, kun jälki siirtyi tielle, posotteli Nala ensin ohi suoraan metsään tien toiselle puolelle, mutta korjasi heti hienosti itsenäisesti ja jäljesti nyt myös tienpätkän tosi hyvin. Myös loppujälki sujui mainiosti ja Cesar-purkinkin neiti toki ilmaisi hienosti. Tällä jäljellä sain kouluttajalta jälleen hyviä vinkkejä - tällä kertaa liinan käyttöön. Kouluttaja toivoi, että pyrkisin siihen, että Nala saisi jäljestää koko jäljen ajan löysällä liinalla ja kiinnittäisin siis enemmän huomiota siihen, että liina liukuisi kokoajan tasaisesti sormieni välissä, enkä keräilisi sitä välillä ja sitten taas tiputtaisi. Tämä oli jälleen tosi hyvä vinkki ja sitä pyrin noudattamaan jatkossa :) Koutsi kun sanoi, että Nala kun jäljestää niin hyvällä tempolla ja on tosiaan päämäärähakuinen (eli ei luovuta, vaikka jälki hukkuisikin, vaan selvittää ongelmat itsenäisesti) niin sille kannattaisi antaa mahdollisimman paljon myös tilaa siihen, että pystyy työskentelemään itsenäisesti.

Näiden kahden jäljen jälkeen pidettiin tauko ja palattiin metsään ja pellolle sitten vielä iltasella. Ensin käytiin tallaamassa seuraavaksi aamuksi valmiiksi jälki eli toisin sanoen annettiin jäljen vanhentua yön yli! Kun tämä jälki oli käyty tallaamassa, suunnattiin kohti peltoa, johon käytiin jo ennen pimeäntuloa tallaamassa valmiiksi jälki. Jälki oli noin 50-100m pitkä (eli ei pitkä) ja ihan suora. Jäljen lopussa oli Cesar-herkkupurkki. Sitten lähdettiin Nesteelle odottelemaan pimeäntuloa ja kun pimeä oli laskeutunut niin noin puoli kahdeksan aikaan palattiin takaisin pellolle ajamaan nämä pimeänjäljet. Ajettiin jäljet vielä kaikenlisäksi kaikki yhtä aikaa, joten olipahan kokemus! Näytti tosi hienolta, kun monta koiraa jäljesti pimeässä vierekkäin - ohjaajien otsalamput ja koirien heijastinvaljaat jne. Vain näkyivät pimeydessä :) Nala ajoi jäljen tosi hyvin! Pari kertaa nosti nenän maasta, kun viereisten koirakoiden ohjaajat kehuivat koiriaan, mutta muuten likka ei häiriintynyt muista koirakoista saatika pimeydestä sitten yhtään. Ja herkkupurkkikin jäljen päästä ilmaistiin hienosti :-) Kokonaisuudessaan siis oikein hauska kokemus tämä pimeänjälki!

Sunnuntai-aamuna ajettiin siis ensitöiksi yön yli vanhentuneet jäljet. Nalan jälki oli noin 16 tuntia vanha siinä vaiheessa, kun sitä lähdettiin ajamaan. Jälki ei tällä kertaa lähtenyt janalta vaan lähetin Nalan ihan suoraan jäljen alusta. Jälki oli varmaankin noin 150m pitkä ja sisälsi kolme esinettä: mun sukat, yhden kepin ja lopussa taas Cesar-herkkupurkin :) Jälki kulki enimmäkseen suoraan välillä loivasti kaartaen ja kulki esimerkiksi heti alussa kaatuneen puun ja sen ympärillä olleen risukon läpi. Tämä oli kokonaisuudessaan kyllä Nalan (ja itsenikin) koko viikonlopun paras jälki! Nala jäljesti rauhallisesti ja varmasti ja ilmaisi kaikki esineet hyvin. Mä puolestaan keskityin liinan käyttöön ja onnistuinkin nyt siinä, että Nala sai jäljestää koko ajan löysällä liinalla. Yhden kerran jälki meinasi hukkua (olisiko kulkenut joku metsän eläin jäljen poikki tms.) mutta erittäin määrätietoisesti Nala selvitti vaikean kohdan ja taas jatkettiin. Kouluttaja totesi tässä kohtaa, että jäljen hukkaamisia ei kannata säikähtää, vaan olla ainoastaan tyytyväinen siihen, että koiralla on päämäärähakuisuutta selvittää vaikeat kohdat. Hän myös muistutti, että parhainkin koira hukkaa välillä jäljen, mutta niin kauan, kun koira itse haluaa ja jaksaa selvittää vaikeat paikat, tulee ohjaajan olla vain ylpeä koirastaan :) Jäljen jälkeen koutsi myös totesi, että mun kannattaa olla ylpeä likastani, kun jäljesti niin pirun hienosti. Ja olinhan mä tietysti :-)

Haastavan vanhan jäljen jälkeen tehtiin sitten vielä koirille motivoiva peltojälki, jossa oli paljon namia. Jälki oli varmaan puolisen tuntia vanha ja kulki suoraan kolmen peltolohkon poikki eli kaksi pientä ojanylitystä oli myös. Lisäksi jäljet tehtiin samalle pellolle kuin edellisillan pimeänjäljet, tosin erisuuntaisesti, mutta harhajälkiä siis jokatapauksessa kulki uuden jäljen ylitse. Jälleen ajettiin jäljet niin, että kaikki ajoivat samaan aikaan. Tällä kertaa Nalalla oli pellolla vauhtia enemmän kuin edellisiltana ja neiti viipotti menemään aikamoista tahtia. En kuitenkaan halunnut jarrutella, kun tarkoitus oli nimenomaan tehdä motivoiva jälki koiralle. Neiti tarkisteli lähes kaikki oman jäljen päältä kulkeneet harhajäljet, mutta ei kuitenkaan erehtynyt lähtemään väärää jälkeä pitkin, vaan palasi tarkistuksen jälkeen aina omalle. Myös ojan ylitykset sujuivat ongelmitta. Jäljen päästä neiti ilmaisi hienosti mun piponi, jonka sisällä odotti paljon nakkia ja lihapullaa. Tähän oli hyvä lopettaa erittäin onnistunut leiri :-)

Täytyy sanoa, että leiri antoi tänä vuonna ehkä vieläkin enemmän kuin viime vuonna. Toki asiaan vaikutti varmasti myös se, että itsellä ja koiralla on jo myös enemmän kokemusta. Kouluttaja oli erittäin pätevä ja muutenkin loistava tyyppi, aikataulut hyvin suunniteltu ja muutenkin leiri erittäin hyvin järjestetty. Päällimmäisinä jäivät mieleen vinkit esineilmaisuista, liinan käytöstä ja siitä, että tulee muistaa antaa koiralle tarpeeksi tilaa, jotta se pystyy työskentelemään itsenäisesti. Virheitä ei myöskään kannata pelätä, sillä taitavinkin jälkikoira saattaa joskus esimerkiksi hämääntyä oman jälken ylikulkevasta harhajäljestä. Koiran taito mitataankin juuri näissä paikoissa sillä, että onko sillä tarpeeksi motivaatiota ja kykyä selvittää vaikeat paikat itsenäisesti. Lisäksi hyvä neuvo oli myös se, että kaikki jälkiharjoitukset tulisi miettiä aina tarkkaan - mitä milloinkin halutaan koiralle opettaa. Yksi kouluttajista neuvoikin, että harjoitukset kannattaa jakaa teemoittain - välillä on esimerkiksi janateema, välillä kulmateema ja välillä esineteema. Lisäksi kannattaa ja pitää käyttää mielikuvitusta, ettei jälkitreeneistä ala tulemaan itsensä toistamista sekä koiralle, että ohjaajalle. Kannattaa hyödyntää kaikkia mahdollisia eri pintoja asfaltista pahimpiin risukkoihin, sillä nimenomaan sitä enemmän koira kehittyy, mitä enemmän se saa vaihtelua työskentelyyn. Toki silti muistutettiin, että liikaa ei saa ahnehtia, vaan edetä rauhallisessa tahdissa ja aina välillä palata taaksepäin, jos tuntuu, että jokin tehtävä on ollut liian vaikea tai mennyt huonosti. Mulle ja Nalalle tämän syksyn tavoitteeksi annettiin kilometrin mittainen jälki! Jaa-a, katsotaan kuinka paljon keretään vielä ennen lumentuloa jäljellä käymään ja ainakin GPS-laite taitas olla hyvä ostos, jos noin pitkiä jälkiä alettais tekemään, että mä löytäisin vielä sieltä metsästä poiskin :DD

Asiasta kolmanteen, Nalan juoksut alkoivat jo yli viikko sitten - tarkalleen viikon 39 alulla. Nyt siis juostaan sitten viimeistä kertaa :)

Kuvia ei tällä kertaa leirillä tullut otettua, mutta tässäpä silti muutama syyskuva :)