Paluu agilityn pariin kolmen viikon tauon jälkeen tapahtui eilen. Taas sai todeta, että tauko tekee kyllä aina hyvää - niin itselle kuin koirallekin. Tai no, Nalalla nyt luullakseni aina on ollut kivaa agitreeneissä, mutta itselläni oli ainakin keskittyminen ja usko koiraan kadonnut tyystin edellisessä huonosti menneissä treeneissä. No enivei, tällä kertaa ei huonosta mielestä ollut tietoakaan ja meillä oli kivaa yhdessä :-) Vesa piti jälleen treenit ja tällä kertaa meillä oli keppisulkeiset... verkoilla! Olen kyllä tiennyt, että osa agiporukasta opettaa koiralleen kepit verkkojen avulla, mutta Nalan kanssa niitä ei ole koskaan kokeiltu. Lyhyesti sanottuna keppeihin sidotaan siis kiinni verkot niin, että niistä muodostuu ikäänkuin "kuja" niin, että koira luonnostaan pujottelee kepit oikein kujaa pitkin kulkemalla, eikä poispääsyä kepeiltä ole. Tai no, niinhän sitä luulisi ettei ole, mutta Nala taitavana akrobaattina kyllä sai itsensä ängettyä verkoista ulos muutamaan kertaan ennenkuin hoksasi miten homma toimii ;) Alkuun meno olikin lähinnä huvittavan näköistä, kun törmäyksiä verkkoihin sattui vähän väliä. Äkkiä likka kuitenkin hoksasi homman ytimen ja loppujen lopuksi keppien pujottelu näytti jo tosi hyvältä! Ja vauhtia tuli rutkasti lisää! Harjoiteltiin molemmin puolin sekä myös nk. "miinuskulmasta" yhden hypyn kautta. Eli niin, että koiran joutui kiepauttamaan kepeille keppien vasemmalta puolelta niin, että ensimmäinen keppi tuli ikäänkuin kiertää takakautta. Muutamia kertoja keppien sisäänmeno vähän hapuili (osittain omaa ohjausmokaakin varmasti), mutta aina kun sisään päästiin niin meno oli hienon näköistä! Eikä munkaan tarvinnut enää olla ihan kiinni kepeissä vaan pystyin ohjaamaan jo kauempaa. Hauska kokemus tämä siis ja toivottavasti päästään kepittelemään joskus toistenkin verkkojen kanssa. Ollappa oma iso piha, johon voisi rakentaa omat esteet ja harjoitella aina silloin kun huvittaa.. No, sitä odotellessa :-)