Perjantai-ilta vedettiin taas yhdistelmällä agility + toko. Agilitytreeneissä keskityttiin kontakteihin. Tehtiin koko tunti puomia ja keinua. Tarkoitus oli tehdä myös A:ta, mutta sitten jämähdettiinkin yllättäen keinulle. Nala on nimittäin nyt sitten taas päättänyt, että keinu on aivan kammottavan kamala. Kiva :-|  Eli toisin sanoen teimmekin sitten keinua jälleen hihnassa jalat tutisten. Harmittaa ihan älyttömästi, kun keinu sujui tuossa välissä jo niin reippaasti, että olis voinut hyvin ottaa radallekin ko. esteen mukaan ja nyt sitten tuli takapalkkia ja roimasti. No, eipä mahda mitään. Tällaistahan tämä koiraurheilu on, välillä mennään nousukiidossa ylöspäin ja välillä romahdetaan kovaa ja korkealta. Eipä auta kuin vinkata Tiinalle, että tarvittais jälleen keinusulkeiset, josko se siitä lähtis taas sujumaan :roll:
 
Tokossakin meilä oli taas vähän haasteita häiriönsietokyvyn kanssa. Viereisellä kentällä samaan aikaan treenaava dobbberi on edelleen Nalalle paha häiriö. Ei niinkään koira itsessään vaan ne kaikki äänet, jotka lähtevät vauhdikkaasta tottiksesta sekä erityisesti A-esteen ylittämisestä. Omalta osaltaan häiriötä ehkä pahentaa myös se, että kenttien välissä on ohut sermi, joka osittain peittää näkyvyyden. Eli Nala ei kunnolla näe, mitä toisella puolella tapahtuu, ainoastaan kuulee. No, jos ja kun nyt koko talvi tässä häiriössä treenataan niin keväällä voi toivottavasti sanoa likan sietävän äänekästäkin häiriötä paljon paremmin. Joten ei muuta kun jäitä itselle hattuun ja katse tulevaisuuteen :ihq:
 
Aloitettiin seuraamisella, joka sujui hyvin. Pari ekaa oikealle käännöstä oli vähän väljiä, mutta viimeinen oli superhyvä ja siitä tulikin sitten myös superpalkka
 
Sitten estehyppyä. Tässä vaiheessa viereisen kentän häiriö alkoi olla pahimmillaan, eikä Nala jotenkin keskittynyt yhtään siihen, mitä oltiin tekemässä vaan pälyili vain kokoajan toiselle puolelle huolestuneen oloisena. No, eipä siis ihme ettei esteen taakse istuminen meinannut taas onnistua sitten millään vaan sitkeästi siellä vaan seisottiin. Pari kertaa sentään vähän kuin vahingossa sain likan istumaan sinne yhdestä käskystä ja siitä isot bileet.
 
Tämän jälkeen pareittain paikkamakuu ja luoksetulo niin, että toinen oli paikkamakuussa, jonka aikana toinen koira kutsuttiin luokse paikkamakuussa olevan koiran ja sen ohjaajan välistä. No, hienostihan Nala paikallaan pysyi, eikä oikeastaan noteerannut parinaan toiminutta berhandilais-urosta mitenkään, kun oli kiire kuikuilemaan viereisen kentän tapahtumia. Luoksetulot puolestaan menivät ihan penkin aille. Nala kyllä tuli ripeästi, mutta eteenistumisesta ei ollut tietoakaan, kun häiriö oli liian suuri.
 
Tämän jälkeen kolmen liikkeen sarjana liikkeestä maahanmeno, AVO luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Liikkeestä maahanmeno tänään huippuhyvä, yhdestä käskystä maahan, hyvin kesti taaksekävelyn, eikä ennakoinut ylösnousua. Luoksetulosta tiesinkin, että ilman takapalkkaa ei tule pysäytys onnistumaan ilman takapalkkaa. Tai kyllähän Nala loppujen lopuksi pysähtyi, joskin likka oli siinä vaiheessa jo puolen metrin päässä musta. Tämän jälkeen tehtiin luoksaripysäytystä pallopalkalla ja johan alkoi jarruja likasta löytymään. Liikkeestä seisomisessa hiippaili muutaman askeleen käskyn jälkeen perään, mutta kesti ensimmäistä kertaa taaksekävelyn ilman näkyvillä olevaa etupalkkaa ja siitä olin superiloinen! :jokeri:
 
Sitten pitkästä aikaa ruutuun lähetyksiä ja myös sinne seisomaan jäämistä. Pari ekaa kertaa Nala lähti ruutuun todella rivakasti. Lopuilla kerroilla alkoi vähän epäröimään, mutta meni aina lopulta ja pysähtyi tosi hienosti seis-käskyllä.
 
Lopuksi vielä noutoa. Nala noutaa jo niin mainiosti, mutta se loppuasento eli eteen istuminen ei meinaa luonnistua ilman lisäapuja sitten millään :shockthink: Kokeiltiin ties mitä variaatioita, mutta ei. Viimeisellä kerralla sain Nalan tulemaan suorilta eteen istumaan, kun oli nami valmiina kädessä, jota pidin mahani kohdalla kropassa kiinni. Ehkä teemme siis nyt ensin näitä, jotta oikea liikesarja hahmottuu likalle ja koitamme sen jälkeen päästä apukädestä eroon..