Vesihäntä lähti onneksi yhtä nopeasti kuin tulikin. Neljän päivän kipulääkekuurin jälkeen häntä heilui taas normaaliin tahtiin :-) Näin ollen päätettiin sitten tiistaina lähteä agitreeneihin. Näin jälkikäteen sanottuna, olis kyllä voinut jättää nämä treenit väliin.. Viime viikolla käytiin Tiinan opissa hiomassa vaan keppejä ja tällä kertaa oli sitten vuorossa taas Vesan ratatreenit. Ja täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa meidän treeneistä ei tullut yhtään mitään.. Olis tehnyt mieli lähteä kesken treenien itkupotkuraivarin kera kotiin, kun tuntui että mikään ei suju. No, onhan meillä toisaalta jo niin pitkään sujuneetkin aksatreenit niin hyvin, että kai se oli vähän odotettavissakin, että jossain vaiheessa tullaan ryminällä alaspäin.. Huoh. No, jokatapauksessa harjoituksena oli ehkä suurinpiirtein ykkösluokan rata (ilman keinua), jota me edettiin Nalan kanssa samaa tahtia kuin olis suossa rämmitty. Eli toisin sanoen pari estettä, ongelmia, pari estettä, ongelmia jne. Voi hyvää päivää.. Nala oli ihan kujalla ja söhelsi vain innostuksissaan omiaan, enkä ollut kyllä minäkään yhtään sen enempää mukana. Ohjaamiseksi mun liikehdintää radalla tuskin voi kutsua. En viitsi meidän kaikkia ongelmakohtia alkaa edes luettelemaan, kun käytännössä koko rata oli meille yhtä suurta ongelmaa. No, tästä suunta jälleen ylöspäin. Onneksi nyt on kolmen viikon tauko aksatreeneistä - taitaa tulla ihan hyvään kohtaan. Jos nyt jotain hyvää täytyy treeneistä löytää, niin lopuksi tehtiin muutamaan kertaan puomia ja A:ta erikseen, kun niiden treenaamisesta oli kulunut taas jo niin monta kuukautta, (eivätkä ne radallakaan oikein sujuneet..) ja ne sujuivat sentään lopuksi edes tosi hyvin. Nala ei kertaakaan esimerkiksi hypännyt A:lta alas ennen kontaktia. Sellaista tällä kertaa. Taidetaan nyt aksailun sijaan keskittyä ah, niin ihanaan tottikseen... :-D