Jaaha, torstaina aksailtiin Tiinan opissa, kun ensi viikolla ei päästä ollenkaan. Miten musta tuntuu, että nää meidän koutsit on viime aikoina tehneet jotenkin erityisen haastavia ratoja meille, yrittääkö ne pistää pienen ihmisen ja koiran pään aivan sekaisin?!  Eli toisin sanoen Tiina oli kyllä tehnyt meille tällä kertaa taas sellaisen radan, että eipä meidän suorittamista oikein voinut kovin kauniiksi sanoa. Noh, löytyi sieltä nyt hyviäkin pätkiä, mutta enimmäkseen tuntui siltä kuin suossa olisi rämpinyt.
 
Alkuun palauteltiin mieleen radan lopussa olleet rengas ja puomi. Tiistain rengastreeni oli sentään mennyt kaaliin, sillä renkaan kanssa ei tänään ollut suuriakaan ongelmia ja Nala haki sitä tosi hyvin. Sen sijaan puomi mentiin alkuun sellaisella höyryllä, että sivustakatsojia olis hirvittänyt  Siis kyllähän Nala kontaktit teki, mutta vauhtia oli aivan liikaa. Eipä auttanut kuin ohjaajan alkaa vähän availemaan äänihuuliaan ja johan sillä "Odota"-käskyllä alkoi olemaan jotain vaikutusta, kun sen karjaisi niin kovaa kun vain jaksoi ja mielellään jo puomin puoli välissä  Joten loppujen lopuksi Nala suoritti puomin alastuloa jo ihan kauniissa ravissa kauhean kaahottamisen sijaan
 
No sitten sinne radalle. Alun hypyt 1-2 sujuivat vielä niistokuviolla hienosti, kun vaan ensin tajusin sitä käyttää. Samoin keppejä Nala teki tänään tosi hienosti ja haki myös hyvin aloituksen haastavasta kulmasta, joten niistä pisteet meille. Sen jälkeen pätkä 4-9 olikin sitten ihan kamalaa kuraa. Mä en siis kertakaikkiaan vaan osannut LIIKKUA! Sen sijaan, että olisin liikkunut eteenpäin ja oikeasti ohjannut sitä koiraa, tein kaikkea muuta kuten pyllistelin, kumartelin ja tuijottelin koiraani. EI NÄIN! Nalakin katsoi mua jo välillä vähän sen näköisenä, että "Mitä sä oikein duunaat?"  ja itse olis tehnyt mieli paukauttaa itseään paistinpannulla päähän  No, jos ei muuta niin tässä kärjistyivät kyllä hyvin mun tänhetkiset puutteet ohjaajana. Niin kauan, kun mennään lähinnä kovaa ja suoraa ja silloin tällöin käänytään sujuu hyvin, mutta heti kun pitäisi alkaa tekemään useita käännöksiä ja ohjauskuvioita peräkkäin mä kertakaikkiaan jämähdän niille sijoilleni. Tässäkin pätkällä oli tarkoitus tehdä valssi, persjättö ja takaaleikkaus suurinpiirten peräkkäin, joten kyllä siinä pienellä ihmisellä meni vähemmästäkin pää sekaisin ja muistutin kai lähinnä epätoivoista marjastajaa, joka yrittää rämpiä upottavassa suossa eteenpäin  Hohhoijjaa. No, lukuisien ja lukuisien toistojen jälkeen onnistuttiin vihdoin edes sen verran sinnepäin, että päästiin jatkamaan rata loppuun. Pätkä 10-20 ei sitten onneksi enää tuottanutkaan suurempia ongelmia, kunhan muisti hypyn 16 jälkeen kääntää tarpeeksi aikaisin, ettei Nala lähtenyt hakemaan keppejä uudestaan. Yhden kerran likka myös hyppäsi tyylikkäästi A:n alastulokontaktin yli, mutta se taisi johtua ihan siitä, että mun "Odota"-käsky kuullosti taas enemmän onnettomalta piiperrykseltä kuin kunnon käskyltä. Jos nyt jostain voi olla ylpeä niin jokaisella kerralla upeasti onnistuneesta takaaleikkauksesta hyppyjen 13 ja 14 välissä. Nala irtos upeasti eteenpäin, eikä tehnyt tiukkaakaan ohjata likka takaaleikkauksen kautta muurille nro 15  Ja loppukuvio puomille asti sujui myös tosiaan ihan näppärästi.
 
No, haastavat treenit tosiaan jälleen, mutta jos nyt jollain voi lohduttautua niin sillä, että ei meidän oikeasti Nalan kanssa vielä näin vaikeita ratoja tarvitse osatakaan. Nimittäin jos nyt ikinä koskaan kisoihin uskallaudutaan, niin ei siellä luojan kiitos mitään näin hankalaa ihan äkkiä tule vastaan. Ja kuten Tiina totesi, on tietysti treeneissä parempi harjoitella vähän vaikeampia ratoja, jotta tuntuisi sitten niissä mahdollisissa kisoissa radat helpoilta. No näinhän se varmasti menee ja pysyvätpähän ainakin jalat tukevasti maassa, kun ei pääse liioista onnistumisista leijumaan