Agitreenien jälkeen sunnuntai olikin sitten tokopäivä ja oikein teho sellainen.

Treenattiin tänään Mäntsälän treenipaikassa viimeistä kertaa ja täytyy sanoa, että treenipaikkana tuo pieni sisätila oli erittäin opettavainen! Nala oli selvästi kertakerralta vähemmän paineistunut pienestä tilasta ja lattian nuuskuttelu jäi kokoajan vähemmälle.

Viimeisellä treenikerralla otettiin ryhmäkuvia (erittäin hyvää häiriötreeniä!). Erityisen ylpeä olin siitä, kuinka nätisti Nala makasi paikoillaan, vaikka Helena oli vieressä. Helena kun on tokotreeneissä Nalalle usein se ”pahin” häiriö, kun pitäisi päästä hyppimään ja riekkumaan vasten..

Helenan enkelit :)

Ryhmäkuvien lisäksi ohjelmassa oli seuraamista lelukasojen keskellä (eipä häirinneet Nalaa sitten yhtään), tokohyppyä, rullakon kiertämistä :D ja muutamia muita pieniä harjoituksia. Kaikki sujuivat oikein kivasti, joskaan ”kierrä”-käskyä neiti ei ole ihan vielä hoksannut vaan oli vähän sen oloinen, että ”Mitä sä siinä oikein höpötät” :DTässäpä vielä kuvasatoa viimeisistä treeneistä Mäntsälässä. Kaikkien kuvien © Johanna Koskiranta.

No, kunnianhimoisesti jatkettiin sitten vielä iltapäivällä tokoilua HauHau:n porukassa Sormusen Virven opissa. Täytyy sanoa, että tämä treenikerta meni ehkä enemmän mun opettamiseen kuin Nalan, koska neiti selkeästi oli viikonlopun touhuista jo sen verran väsyksissä, että suoritukset olivat vähän sitä sun tätä. Tosin se hyvä puoli neidin väsymyksessä oli, että alkuun kun otettiin koemainen luoksepäästävyys ja ryhmäpaikallaanmakuu, ei neiti noussut edes seisomaan, kun Virve tuli kokeilemaan luoksepäästävyyden – istui vain häntää heiluttaen ja vähän taisi kielellä lipaista Virven kättä. Paikallaanmakuu sujui myös hyvin – Nala vain haukotteli :D Mutta hyvä oli taas saada paikallaanmakuutreeniä vieraassa koiraseurassa.

Näiden jälkeen katsottiin sitten ALO-luokan liikkeet yksi kerrallaan ja kuten sanottua, ne menivät vähän sinnepäin. Esimerkiksi luoksetulossa Nala jäi seisomaan mun eteen – siis MITÄ?! No, aamupäivän tokohyppytreeni sentään oli mennyt jotenkuten kaaliin. Nimittäin juuri kun olin kerinnyt Virvelle selvittää, kuinka Nala tulee aina seisomaan ihan esteeseen kiinni ja ottaa pari sivuaskelta siinä vaiheessa, kun minä lähden kävelemään neitiä kohti, niin mitä tekee Nala? Jää seisomaan juuri sopivan kauaksi esteestä, eikä liikahdakaan paikoiltaan kun kävelin likan luokse. No, pistetään tämäkin väsymyksen piikkiin :D

Summa summarum. Huono esitys Nalalta, mutta Virveen kouluttajana tykästyin heti ihan tosi paljon ja sain jo näin ekalla kerralla tosi hyviä neuvoja J Toivottavasti päästään jatkossakin Virven oppiin ja josko ens kerralla sitten vähän paremmassa viretilassakin..

Tulevalla viikolla me lataillaan Nalan kanssa akkuja, tehdään lyhyitä ja hauskoja tokotreenejä ja sunnuntaina olis sitten koe! Toisin sanoen toista ALO1-tulosta hakemaan, saas nähdä kuinka käy.